syksyisin ne tapaavat teloittaa elämäniloni
kuulin mitä halusinkin
ja luovutin viimein tavoitteluni
sehän on jo aivan sama
tänään tuntui hyvältä vain jäädä tähän maahan
antaa muiden astella huolettomina ylitseni
olen tässä teille toivottomalta vaikuttava pelto
villiintynyt ja itsepäinen, nokkosia täynnä
heitin kengät nurkkaan ja avaimet siinä perässä
yritin ymmärtää kymmenettä kertaa
vaikka muste ehtikin jo levitä pitkin paperia ja sormia
aivan kuin nämä ruostuvat haaveet mielessäni
ikävän riemuvoitto
hallusinaationi tyhjyydestä tyhjempään
kun minussa ei ole yhtään mitään kellekään