IRC-Galleria

Keskikesä ja valoisimmat yöt. Vaikka kesäni kuluukin pitkälti kaupungin hälyssä ja pölyssä, ajattelen silti lämmöllä maaseudun rauhaa.

Aamulla on lähtö maalle. Ehdin rauhoittua vain hetken, mutta sen hetken haluan olla poissa täältä, jossakin, missä elämä on vielä luonnollista. Haluan saada kosketuksen itseeni ja ympäröivään luontoon. Tahdon sukeltaa alastomana laiturilta ja antaa järviveden huuhdella kehoni, kastaa minut uudestaan. Juhannus on kasteen sakramentin juhla. Puolipakanallisesti voitaisiin ajatella, että juhannus on puhdistumisen ja uudelleensyntymisen aikaa, vaikka emme laittaisikaan uskoamme Jeesukseen tai Johannekseen... Kuinka ihanaa onkaan kellua viileässä aallokossa luonnon keskellä, ja huomata kuinka hauras valkoinen iho kuultaa kirkkaana veden keskeltä.

Täällä pääkaupungissa sitä unohtaa, kuinka isoa osaa luonto elämässämme esittääkään. Betonia ja asfalttia vain oppii katselemaan, todellisuus unohtuu. Ja minä nimenomaan väitän, että se mitä päivittäin näemme, ei ole elämämme todellisuutta, ainoastaan keinotekoista tarkoituksen etsintää, tyhjyyden karkoittamista sementtilähiöiden onnettomasta harmaudesta. Yökerhot, katujen pöly ja elämän melu sekä kaupallisuus pauhaavat loppumattomasti päässämme, kunnes irrottaudumme oravanpyörästä.... edes muutamaksi päiväksi.

Juhannus ei ole mitään ilman maalaismaisemaa. Ulkovessa, saappaat, rantasauna ja tuvan puuhellan tuoksu. Läheisiä ihmisiä ympärillä, hyvä mieli ja aito läsnäolo. Ulkona vaalean illan hiljaisuus. Vain järven tyyntyvä pinta ja muutama ahven rantavesissä. Tuikut kuistilla juhannuskoivujen vieressä.

Varovasti, pienin askelin. Tutustun, tutkailen. Hymyilen, mutta en avaa sieluani liikaa. Näytän sinulle pienissä osissa sen, millainen olen. Mistä tulen, mitä ajattelen....

Pelkään, mutta haluan voittaa pelkoni ja olla rohkea. Sinun kanssasi. Olethan kärsivällinen, tämä kaikki on minulle erityistä ja jännittävää. Pitkän tauon jälkeen on vaikea laittaa itseään likoon, luovuttaa sisintään toisen nähtäväksi.

Ulkona on kesä, puissa vihreät lehdet, kukkia joka puolella. Välttelen aurinkoa, antautuminen merkitsee alastomuutta, haavoittuvuutta luonnon edessä. Mutta sisäpuolelta tuleva valo ravitsee ja antaa voimaa. Sinussa palaa voimakas liekki, saat minutkin hehkumaan, yllättymään ja nauramaan. Yhä uudestaan. Tiedäthän.

Elämä on niin omituista... Juuri kun sitä luuli, että kyynisyys on tullut jäädäkseen, ja että olen rakentanut ympärilleni suojamuurin koko maailmaa vastaan, tapahtuu pieniä ihmeitä.

Pöytääni istuu turun murretta puhuva peikonpoika, ja kyynisyyteni on poispyyhkäisty. *blink blink -räpsyttelee*

Olen vain niin pirun iloinen ja aurinko paistaa sisälläni. Olet ihmeellinen. *istuu minuuttitolkulla hiljaa*

Huomenna nähdään.... ?

Piti kirjoittaa essee. Kahden-kolmen sivun essee.

Olen tuskaillut kyseisen projektin kanssa puolisentoista kuukautta. Puoli kuuta ennen eräpäivää ja kuukauden eräpäivän jälkeen. Huomenna on viimeinen deadline, ja koko juttu ahdisti aivan älyttömästi. Ideani tuntuivat valuneen kuiviin, ja kaikki järki oli haihtunut päästäni.

Äitini sanoi, että onneksi viimetippa on keksitty... En vain tajunnut kuinka viime tippaa rakas mammani tarkoittikaan... Riipustin ensimmäistä sivua yhdeksän aikaan illalla, ja pyöriskelin tuolissani, sillä tekstini oli aivan luokattoman huonoa. Söin suklaata ja rypistelin kulmiani.

Puoliltaöin päätin luovuttaa. Minulla ei ollut asiasta mitään, minkä olisin saanut muotoiltua paperille, ja tekstiä ei ollut kuin ensimmäisen sivun puoliväliin, vaikka rivivälitkin oli jo laajennettu puolet normaalia suuremmiksi ja fontti maksimissaan. Lähetin opettajalleni sähköpostin, jossa pahoittelin ja sanoin, että valitettavasti esseestäni ei näytä tulevan yhtään mitään, sillä koko ideapankkini on tyhjä ja se mitä sain paperille on todella heikko esitys. Toivotin hyvää kesää ja kiitin mukavasta ja mielenkiintoisesta kurssista. Suljin tietokoneen ja itkin hetken pelkkää harmistustani -tyhmä ja väsynyt ihminen luovuttaa pieneen esteeseen, kun kaikki vaikea on jo tehty....

Avasin tietokoneen uudelleen, ja ajattelin lähettää opettajalle vielä yhden sähköpostin -jos sittenkin ensi viikolla voisin vielä esseeni palauttaa.... Opettajani oli jo vastannut ensimmäiseen postiini ja sanoi: "Laita se huonokin tekeleesi tulemaan, jotta voin laittaa sinulle sen suoritusmerkinnän. Opintoviikkosi olet jo ansainnut osallistumalla luennoille ja keskusteluihin kurssin aikana."

Kai se joku yliluonnollinen oli, mikä silloin hyppäsi avukseni. Avasin Wordin välittömästi ja istuin kirjan, lukulampun ja näppäimistön kanssa. Sormet alkoivat hyppiä ja aivoista kuului natinaa.

Viisisivuinen essee on valmis, alku- ja loppusanoineen. Esseessä on minimivaatimukseen nähden kolme ylimääräistä sivua. Kirjoitin kaksi tuntia kuin hullu, tutkin kirjojani ja sain aikaan suppean mutta paljon asiaa sisältävän, aivan mallikelpoisen esseen. Se on palautettu opettajalle, ja kesälomani koulusta saa vihdoin alkaa ilman valtaisaa pettymystä.

Luovuttajat eivät koskaan voita. Voittajat eivät koskaan luovuta. Minä olen voittaja. VOITTAJA.

Juuri Tänään. Juuri tässä.

Epämääräinen olo. Mietin, hyväkö vai paha....Mutta ei kumpikaan. Olo on ihan tyhjä, merkityksetön. Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma. Elämä palailee tasaisiin uomiinsa, muistot hetkellisestä ilosta ja rauhasta haihtuvat kuin vesi kuumalta kiveltä.

Kauanko arkea kestää? Onko tyhjyyden aika loputon, vai muuttuuko pimeys valoksi? Kukapa sen mustan valkeaksi vaihtaa, jos ei kissa itse?

Tätähän se on ollut, pian kaksi vuotta. Aikaa lasketaan ennen ja jälkeen Kristuksen. Niin myös ennen ja jälkeen onnellisuuden. Niin, nyt on vuosi 2 jOn. Se ei ole henkilöön sidottua, ei enää. Kaipaan vain sitä tunnetta, että olen tyytyväinen juuri tänään, ja juuri tässä.

Henkisyys ja ruumiillisuus taistelevat, ja yritän tukahduttaa henkeni valtaa. Typeryys raivostuttaa, mutta onneksi on ihmisiä jotka näkevät. Ei sitä mitä lihani muodostaa, vaan sen mitä liikkuu pään sisällä ja näkymättömänä ympärillämme, kaiken aikaa.

On niin paljon asioita, joilta ihmiset sulkevat silmänsä. Sitä pelkää mitä ei ymmärrä....

Olen sulaton lintu, tuhkaan vajonnut feeniks. Sanovat että siivet kasvavat takaisin, mutta siihen on niin vaikea uskoa silloin kun katuu syntymäänsä ja kaikkea mitä on tehnyt. Sen sijaan, että nousisin hehkuvasta tuhkasta uutena, hautaudun harmaaseen ja kylmenen.

Mitä vittua sinä olet mennyt tekemään? Etkö haavoittunut kerrasta tarpeeksi?! Ilmeisesti minä olen se, jolle omaisuudenjaossa jäivät katkeruus, kyyneleet ja epäluottamus. Kiva kun jätit mulle ne äitisi haarukat, mutta tämän tunnepaskan olisit saanut viedä mukanasi.

Vittu onnea vaan siihen kotiin.

Ja niitä haarukoita sä et enää näe.

Älä sano mulle mitä oon ja mitä en
Kaiken sen tiedän itse parhaiten

Jokaisen pienen puutteen ja heikkouden
Tuskin enää häpeilen tai peittelen

Sekö yhtäkkiä tekee musta mielenkiintoisen
Kun tapasit tytön aivan erilaisen

Sait ennen nähdä vain sen toisen puolen
Mutta nyt viimeistään silmäsi aukaisen

Kenties muuttunut oon viime kerrasta hitusen
Ehkä olen vain oma itseni ja iloinen


Aamulintujen viserrys puissa, keltainen takki ja sydämessä elämän liekki. Juna jättää asemalle ja tuntemattoman kanssa vaihdetaan viimeiset sanat. Yö ei enää ole pimeä, vaan vaalenee jo aamua kohti. Mokkasiinit kuivalla asfaltilla, pehmeä töminä kun jalat tahtovat juosta. Kotona on kuuma, ja vaatteet tupakanhajun kyllästämiä. Vaatteet riisun, mutta tupakan vastustamaton tuoksu hiuksissa muistuttaa illan riennoista. Meikkejä ei jaksa pestä, hampaat sentään harjaan.

Vapaus, vihdoinkin vapaus. Selkäranka on vihdoin omani, en tarvitse ketään kannattelemaan itseäni. Puhaltakoot myrskyt, mutta tämä laiva seilaa edelleen. Ehkä rakastan, ehkä en, itseäni en enää anna satuttaa. Minulle sopii johtajan rooli, ja siitä aion pitää kiinni.

Nouse vihdoin vastustamaan minua, kerro että olen väärässä. Ravista maailmaani näkökulmallasi, todista että muutakin on. Kesytä sinä puolestasi minut, kynnysmatoksi en sinua halua enkä tarvitse.

"..kesä, eikä mitään tekemistä /kaupunki nöyränä sylissä/ sormissa tuoksuu tupakka/ sun nauru on vieras ja ihana/... "

Juu niin. Jaapa jaa. Kun selviän tästä infernaalisesta koulukierteestä kahden viikon kuluttua, alkavat kesätyöt saman tien. Koko kesä kassalla pääkaupunkimme sydämessä. Olen hyvilläni kesätyöstäni, sain viimeksi hyvät paperit ja työ oli hauskaa, työkaveritkin miellyttävää porukkaa.

Ahh, pääni halkeaa kahtia. Toisaalta tajuan että olen onnekas kun työllistyn hyvin. Olen onnekas kun työllistyn alkuunkaan, ja vielä hauskempaa on, että sain työpaikan jonka halusinkin, useimmitenhan näin on käynyt. Olen myös saanut poikkeuksetta hyviä ja erinomaisia työtodistuksia, joista olen toki ylpeä, mutta myös nöyrästi iloinen.

Silti kiukuttaa toisinaan, kun huomaa, ettei työ tekemällä lopu. Olen töissä jokaisena vuodenaikana, ja eri paikoissa, joten lomapäiviä ei kerry mistään. Jotta vuokran voi maksaa, on töitä tehtävä. Töitä tehdään koulun muodossa syksyt ja keväät ja sen lisäksi ansaitaan ruokarahaa iltatöissä. Kesäisin unohdetaan koulu mutta töitä on onneksi tuplasti enemmän, sillä opintotukia ei kesällä tipu. Lisäksi vituttaa huomata, että toiset suunnittelevat kesälomiaan ja kaikenlaista hauskaa, kun tietää että omat jalat ovat pääkaupungin pölyyn sidotut.

Ei saisi olla paha, ei saisi kadehtia. Kateus on paheista viheliäisin. Mutta toisinaan ei voi mitään sille ajatukselle, että elämä ei mene ihan toivotulla tavalla. No, kenellä se menisi?

Jouduin tällaiseen haastetuksi.. Hyvä on hyvä on. Mutta en kyllä laita vahinkoa kiertämään.

TÄMÄNHETKINEN:
1. Sijainti? -Etelä-Haaga, koti, olohuone
2. Opiskelu/työpaikka? -Teologinen tiedekunta/Kodin Ykkönen/Karakallio
3. Vaatetus? -Pussihousut ja pää sinappihauteeseen...
4. Olotila? -Levännyt, energinen
5. Musiikki? -Taustalla soi Katatonian The Great Cold Distance
6. Ärsytys? -Käyttiksen tentti ja muiden ihmisten lomasuunnitelmat.
7. Ilon aihe? -Aurinko, rakkaus, mielenterveys
8. Ihastus? -"se on salaisuus.."
9. Ajatus? -Ei tahdo lukemaan tenttiin.... har har

VIIMEISIN:
1. Humala? -Tiistai-iltana Jonesissa
2. Automatka? -Jampan kyydillä hallilta Filmtownille eilen illalla
3. Kalenterimerkintä? -Kun löytäis sen pirun kalenterin... kadoksissa...
4. Elokuva? -ei VOI muistaa...
5. Tekstiviesti? -Päiviltä
6. Lääkäri/sairaalakäynti? -Hammaslääkäri joitakin viikkoja sitten
7. Vaateostos? -Uudet rintsikat ..3 viikkoo sitten?
8. Matka? -Bulgaria viime syksynä (jos oletetaan tämän tarkoittavan jotakin koti-/työmatkaa merkityksellisempää elämystä)
9. Pettymys? -Pessimisti ei pety koskaan.
10. Unohdus? -Missä kalenterini on?


SEURAAVA/TULEVA:
1. Keikka/konsertti? -Huomenna CALF ja torstaina PMMP
2. Yöpaikka? -kotona, valitettavasti. ;)
3. Ostos? -ruokaa?
4. Rahanlähde? -Opintotuki, työt ja laina
5. Tavattu ystävä? -Tsiisus. Koko joukkueeni, eilen hallilla
6. Soitettu puhelu? -Äidille
7. Teko tämän kyselyn jälkeen? -Se saatanan tenttiinluku...
8. Juhlan aihe? -Siskon kouluunpääsy, vappu (pakkojuhlintaa), isin ja muutaman kaverin synttärit, hyviä keikkoja, kesä, ..... aiheita riittää!!
9. Lupaus? Lupauksia ei anneta ellei sitä erikseen pyydetä...

LEMPI:
1. Jogurtti? -Lidlin maustamaton
2. Tupakkamerkki? -Myrkkyjä kaik tyynni. Mutta hajuista kestän parhaiten ehkä Marlboron punasta. ehkä.
3. Piirretty elokuva? -The Emperor's New Groove
4. Itsetehty ruoka? -En tee itse ruokaa... Pussi-italianpata??
5. Rakkauslaulu? -Sonata Arctica: Tallulah?
6. Baari/Ravintola? -KaraokeBar Jone's Kaisaniemi, Heavy Corner, Chicosit
7. Auto? -Isin Audi
8. Sunnuntain viettotapa? -Rakkaan kanssa ulkoillen ja löhöillen (puuttuu enää rakas ja vapaat sunnuntait... :D)
9. Ruokakauppa? -Mikä milloinkin
10. Levynkansi? -Alanis Morissette: Supposed Former Infatuation Junkie

EPÄMIELUISIN:
1. Virvoitusjuoma? -Vissyvesi
2. Asia kotipaikkakunnallasi? -"stadilaiset"
3. Herätys? -Kuolettavan tylsälle luennolle
4. Suudelma? -lössö ja arka/ väärältä ihmiseltä
5. Karkki? -aniskarkit
6. Puoli itsessä? -Olen parantumaton herkkuperse
7. Sairastettu tauti? -angiina
8. TV-ohjelma? -chatit ja visat
9. Alkoholijuoma? -konjakit ja viskit, limuviinat
10. Kieli? -saksa