IRC-Galleria

_Rausku

_Rausku

U wanna run that by me again?

LÄVISTYS!Keskiviikko 19.04.2006 21:15

Olen kuningatar! Olen kaunis ja rohkea!! Kumpaakin ainakin enemmän kuin ennen.

Kieli on turvoksissa, mutta siinä komeilee Yazkan siististi paikalleen asettelema bioplast-koru. Kävin iltapäiväni ratoksi Harnessissa ottamassa vihdoin kauan kaivatun uuden lävistyksen. Mieletöntä energianvirtaa, hyvää mieltä ja kauneutta samassa paketissa. Kieli sai koristeensa, ja minä pääsin eroon rahoistani. En voi uskoa, että suussani on pari metallipalloa ja jotakin ei-luonnollista ainetta kulkee kieleni läpi.

Mahtavaa. Fiilistä. Energiaa, voimaa, vahvuutta...

gaaaahhhh.

ArkiTiistai 18.04.2006 15:58

Kamala nälkä. Missasin molemmat luentoni, kun en jaksanut totella herätyskellon käskyä. Ymmärrän kyllä että tätä kyytiä kevään opinnot valuvat viemäristä alas. Vaan nukkuminen on inhimillisempää..

Hirveä oravanpyörä: Iltaisin en saa nukuttua. En nukahda, vaikka miten väsyttäisi. Eilen menin nukkumaan siinä tilassa, että hädintuskin kestin jaloillani, olin niin väsynyt. Ja kun pääsin sänkyyn, alkoivat ajatukset kiertää päätäni ja häiritä untani. Miten jaksan? Miten ehdin?
Jossain vaiheessa yötä nukahdan. Ja aamulla herääminen on tuskaa, kun uni jäi lyhyeksi. Jatkan siis nukkumista, käännän kylkeä ja ajattelen ettei maailma saa minun nukkumiseeni kaatua. Ja jos kaatuu, niin ainakin minä olen peiton alla turvassa. Tekisi mieli käydä kaupassa, ostaa sadalla eurolla ruokaa, ja linnoittautua kotiin. Viikko tai kaksi....

Lisää lääkitystä... ja äkkiä. It's a very bad hair day...

AurinkoTorstai 13.04.2006 18:04

Heräsin. Kello on paljon ja aurinko jo korkeimmalla kohdallaan, hetken ylikin. Avasin ikkunan ja kutsuin linnunlaulun olohuoneeseeni. Samasta ikkunasta tulvahti sävelten lisäksi viileä, mutta jo lempeän raikas kevätilma. Isä Meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.

Tsirp, tsirp. Kävelin ikkunan luo ja kurottauduin ulos taloni ylimmästä kerroksesta. Täältä korkealta katsellessani voin kuvitella osaavani lentää. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Leikkisä tuuli tarttui hiuksiini, ja nautin täysin siemauksin. Vangitsin tuulen keuhkoihini, ja puhalsin sen taas vapaaksi; tapahtukoon Sinun tahtosi, niin maan päällä kuin taivaassa...

Kurkottelin ikkunasta hyvän tovin. Anna meille tänäkin kauniina päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Vaikka aurinko ei vielä olekaan kesäisen lämmin, sen tuntee silti ihollaan. Ojensin kalpeita ja naarmuisia käsivarsiani valon kosketettaviksi, paljastin arpeni taivasta kohti. Anna minulle minun syntini anteeksi, niinkuin minäkin annan anteeksi niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet. Katselin ihmisiä, kuuntelin kuivan hiekan rapinaa kenkiensä alla. Talvi on voitettu, saako aurinko tänään paistaa sydämeeni asti?

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä Sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia. Iankaikkisesti. Amen.

PääsiäinenKeskiviikko 05.04.2006 23:40

Jaahas jaahas.

Pääsiäinen on ensi viikolla. Olisi varmaan syytä alkaa kristillistyä, sillä kyseessä on kirkkovuotemme suurin juhla.

Paastotahan olisi pitänyt jo hyvän aikaa. Meikäläinen on sen sijaan tullut hieman laiskanpulskeaksi, joten ruoskaa tulee taivaan porteilla. Ei kaiken opiskelun keskellä VOI muistaa, että pääsiäinenkin on tulossa.... Olen turmiollinen teologi. Kuka pääsiäisenä paastoaa? Palmusunnuntain virpomareissuilta (niin, enäähän en käy virpomassa ...ehh... ) tuliaisina on kilo suklaata, ja hyvästi vain kauniit ajatukset kevyestä ruokavaliosta.

Olisi syytä siistiä koti juhlapyhän edellyttämään kuosiin. Mutta nyt on tenttiviikko, ja siivoaminen ynnä muut kotityöt täysin pannassa. Vaikka kaikkein eniten siivoaminen maistuu juuri silloin, kun pitäisi istua kiltisti persiillään ja sivistää itseään tenttiä (ai niin, opiskelemme elämää, emme tenttiä) varten.

Josko sitä tekisi jonkinlaisen diilin Jumalan kanssa: Tällä viikolla on tentti, joten saan edelleen syödä suklaata. Voin paastota Jumalan kunniaksi heti pääsiäisen jälkeen, kun tenttikierrekin on lopuillaan. Ja voi Kristus, jos se suklaansyönti ei lopu välittömästi pyhien jälkeen. Siinä vaiheessa annan vapaaehtoisesti horisontaalisesti rajoittamattoman hanurini ruoskittavaksi Pyhän Pietarin piiskalla.


KirkaKeskiviikko 05.04.2006 06:15

Mitä kaikkea sattuukaan maailmassa, jossa olen vihdoin vapaa irroittamaan jalkani maasta ja nousemaan ilmaan...

Tänään jälleen tyttöjen kanssa ulkona, jälleen hetken siunailin maailman ihmeellisyyttä ja yllätyksiä. Tänä iltana sattui paljon sellaista, mitä en kuunaan uskonut sattuvan. Ei isoja asioita, mutta sellaisia pieniä, jotka antavat voimaa, jotka tekevät iloiseksi jälkeenpäin ajateltuina. Tämä ilta jää mieleeni lämpimänä, ystävällisenä.

Kiril "Kirka" Babitzin on upea artisti, oikea legenda. Muistan, kuinka nuorena kuunneltiin Kirkaa. Kaksi luonnonlasta on aina ollut eräs suosikkibiiseistäni. Kirkan ääni ja se valkoinen c-kasetti sinisin tekstein edustavat minulle lapsuuden musiikin maailmaa.

Tänään, 23,39 vuoden iässä, näin Kirkan ensimmäistä kertaa esiintymässä silmieni edessä. On vaikea sanoa, miltä tuntuu, kun artisti, jonka musiikin mukana on kasvanut, yhtäkkiä seisoo vajaan viiden metrin päässä. Ajattelin etukäteen, että se ei olisi suurikaan juttu. Ajattelin, että no, mennään kuuntelemaan kun nyt kerran tytötkin.

Ja kun Kirka astui lavalle ja aloitti settinsä, nousi minusta esiin se pieni tyttö, joka lauloi noita samoja lauluja, kuunteli korvalappustereoista tuota samaa käheää ääntä.

Keikan aikana hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäs lavaa. Kaikki liikkeet, kaikki äänet tallentuivat mieleni muistitikulle. "Aikuistumisen kapinassa" tulin luokitelleeksi Kirkan niihin artisteihin, joiden keikalla on eturivissä sata jalkaa ja neljä hammasta. Hyppiessäni lavan kaidetta vasten ja kurottaessani kättäni kohti viiden vuosikymmenen suurinta suomimusiikin veteraania, havaitsin, että luokitteluni oli väärä. Nauroin laskettuani omat leegoni, ja todettuani niitä löytyvän runsaasti neljää enemmän. Keikalla kuultiin kaikenlaista, Ray Charlesista hevimetalliin ja Suomi-iskelmään. Ja kaikki yhtä loistavaa laatua.

Illan huippuhetki oli ehdottomasti se encorekappaleen kitarasoolo, jonka aikana Kirka tuli kaiteen viereen, katsoi silmiini ja piti kolmisen sekuntia kiinni ojennetusta kädestäni. Ja se ei ollut mikään high five. Olen siis kätellyt nuoruuteni idolia, vihdoinkin.

Ja seuraavaksi joku kysyy, kuinka voin olla näin innoissani vanhempieni ikäisestä miehestä, joka laulaa keikalla covereita? Ei kai sitä voi selittää. Ehkä vihdoinkin tajusin, mitä lapsuuden muistot ovat säästäneet. Ensimmäiset musiikilliset kicksit. Kirka. Oh captain, my captain.

Rock on.


Päivän kommentteja..Sunnuntai 26.03.2006 20:59

"vaimo lähti kaupunkiin rikkaiden huvitusten perään voi jee where did I put my rifle"

Ystävän kommentti ihanasta valssista Vanhoja Poikia Viiksekkäitä... :D Onhan se tietysti aika melankolinen biisi mutta....

MielihalujaTorstai 23.03.2006 21:54

Töissä jälleen. Alkupäivän ruokailu jäi hieman heppoiseksi, joten töihin tullessani päätin ostaa pizzan. Roskaruokakiintiössäkin oli vajausta, sillä eilisen Ms. New Booty-illan jälkeen emme (tavoistamme poiketen) menneetkään nauttimaan Mäkkärin munkkirenkaista. Perinteinen kinkku-ananas-herkkusienipizza hupeni kiitettävää vauhtia.... Vähän liiankin. Ahdettuani kitaani kolme neljäsosaa rasvaisesta herkusta, vaivuin pöhöttyneenä tuoliini.

Olin "vihanneksiksi" ostanut myös rasiallisen viinirypäleitä. Viileitä, ihania ja mehukkaita viinirypäleitä... Vannon, että jos syön vielä yhdenkin rypäleen...
Kaksinkerroin kääntyminen (esim. kengännauhojen sidonta) on tällä hetkellä täysin mahdotonta. Olen turvoksissa kuin pallokala. Lisäksi nukuttaa armottomasti. Pitääkö sitä aina ahtaa massunsa täyteen niin, että jälkeenpäin voisi kieriä ulos toimistosta??

Vaan vieläkin tekee mieli noita halvatun viinirypäleitä... Gnnhhh. *kurottaa....*

EDIT 10 min myöhemmin: Mission grapes completed. Urkh.

YstävyysPerjantai 17.03.2006 02:46


Onneksi on ystäviä. Rakastan ystäviäni. Jos heittäytyy puhumaan enkelten kielellä, voisin sanoa että tunnen oloni siunatuksi, kun ajattelen miten hyviä ystäviä ympärilläni onkaan. On ihmisiä, jotka jaksavat olla tukena ja jutella vaikka keskellä yötä.

Toivon että te kaikki tiedätte kuinka tärkeitä olette. Ihan jokainen. Anteeksi että olen niin väsynyt. Niin hirveän väsynyt... Yritän kai sanoa että tämä ei jatkune ikuisesti. Oloni paranee aikanaan. Jaksakaa mua vielä...

Jotain.Torstai 16.03.2006 20:39

Tekee mieli kirjoittaa jotain... Mitä tahansa, ettei olisi niin tyhjä. Kirjat makaavat pöydällä toimettomina, tarpeettomina. Lukeahan pitäisi koko ajan, mutta juuri nyt mieleni musta aukko imee kaiken auringon sisäänsä.

Ilman valoa ei näe lukea. Ja tämä koskee valoa niin silmien edessä kuin takanakin.

Missä se on päätetty, että juuri minun päässäni pitää naksua ja raksua? Missä on päätetty, että koko inhimillinen potentiani (sikäli kun sellaista on) täytyy jatkuvasti käyttää elämässä kiinnipysymiseen, räpiköimiseen tässä loputtomassa ja upottavassa suossa?

Niin, loppujen lopuksi me kaikki hukumme siihen. "Elämä kantaa". Paskanmarjat. Vain osa meistä selviää edes kahdeksaankymppiin asti, useat heitetään tästä junasta jo aikaisemmin.

Ei, ei positiivisia ajatuskulkuja tänään. Puhelin ei soi... Prinssi Oikeaa valkoisine hevosineen ei näy... Ja vaikka ajattelin, että valmistuminen työttömäksi teologiksi olisi paha juttu, niin pahemmalta tuntuu ajatella sitä, että jos meininki jatkuu tällaisena, en valmistu koskaan.

Sisälläni on epämääräinen tunne siitä, että tarvitsen jotain. Tarvitsen... En tiedä. Vetäydyn ihmisten seurasta, enkä enää anna itsestäni mitään. Takkini on tyhjä, mitä voisin antaakaan? Kaipaan hirvittävästi sosiaalisia kontakteja, mutta tilaisuuden tullen suljen kaikki ulos siitä, mitä sisälläni tapahtuu. Eikä kukaan jaksa roikkua ja odottaa että avaudun. Omaa syytäni? Ei kukaan halua seurakseen ihmistä, joka imee muiden energian antamatta mitään. Niin, sen minä totisesti teen; käytän muiden ihmisten elämänhalua, koska itselläni sitä on enää hengenpitimiksi. Toivottavasti lääkitys auttaa. Pian.

Odotan, hengitän. Päivästä seuraavaan. Kuten eräs nuori taiteilija päättää kirjoituksiaan:

Tästä tähän. Elina.

Kausi ohiSunnuntai 12.03.2006 02:40

Kauden viimeiset kisat ohi. Hyvä niin, ja yksi asia vähemmän jaksettavana. Luulin, että repeäisin liitoksistani kisan jälkeen, mutta niin ei sitten käynytkään. Purkusuunta sisäänpäin. Edelleen.

Tuhannen päreinä. Ei vaan jaksa. Jään kotiin.
Ihmisen persoona jakautuu monenlaiseen; persoonaan kuuluu sekä tiedostettuja että tiedostamattomia puolia. Julkisia ja yksityisiä puolia. Julkisivuni alkaa rapista. Kun välillä kurkistan sisäänpäin, avautuu kauhujen kammio. Kiinni sellainen arkku. Keskity siihen mikä on ulkopuolella. Ellei se ole kolmipäinen koira.

Mitäs sen väliä, antaa mennä vaan. Paskaako tässä. Kaikki jäähylle. Sosiaalinen elämä? Onko sellaista enää kun olen kuin jääpuikko, sulan hitaasti vedeksi ihmisten silmien alla. Ja vesi on läpinäkyvää, melkein olematonta...



p.s. edellistä kirjoitusta editoitu närkästyneiden kommenttien vuoksi. Edaus varsinaisen tekstin alla.