IRC-Galleria

Syvyydestä ilmestyvät hennot juuret, jotka etsivät elävää maaperää.
Ne ovat kaivautuneet graniittisen kallion raoista, luullakseen löytävänsä tervettä maata allensa.
Sokeana ja paleltuneena ne uskaltautuvat pinnalle, ja saavuttavat saastuneen ilman.
Siemen koteloitui, ja jäi maahan odottamaan taivaallista sadetta.

-minä-

Syksyn jäätävä syleily kuluttaa pois kesän lämmön ja värin.
Talvi peittää alleen synkät yöt, ja kuu katsoo kilpaa tähtien kanssa.
Ensi lumi peittää alleen levossa olevan kasavuston.
Maan äidin helmaan putoavat kuumat kyyneleet.
Taivaanisän huolellinen työnkulku, pitää huolen että jokainen saa omansa.

-minä-

Missä olen, minne menen?
Tässä olen, vaan tänne en jää.
Tahdon elää ja hengittää, yskiä jos yskittää.
Menen vasta kun mennä tahdon.
Jos paikka poltaa, vaihdan maisemaa.
Koditon mieli kaipaa vapautta, eikä vankeutta.
Vaellan vailla väliaikaa ja etappia, suuntana suorat tiet.
Päämääränä taivas, yllä synkkien syyspilvien.

-minä-

Huominen tulee... Jospa huomenna... Entä jos huomenna... Kyllä huomena varmaan...
Odotan, odotan ja odotan.
Seuraavaa päivää, luottavaisin mielin käyn nukkumaan ja odotan huomista...
Mutta EI! Huomista ei tule, olen vain vainoharhainen mielipuoli joka kuvittelee omiaan.
Ei ole huomista, ei ole tulevaisuutta.
On vain tämän päivän hauta, joka on syvä ja pimeä.
Kylmä ja kostea, ilman kiveä se odottaa huomista...

Kylmä yö, paleltaa saman täkin alla.
Pimeä yö, pelottaa saman peiton alla.
Pitkä yö, yksin saman peiton alla.

Missä olet, kysyn kun nukut vieressäni.
Missä olet, kysyn kun katsot silmiini.
Missä olet, kysyn kun lähden pois.

Yksin, yksinäinen, hyvä olla on.
Kaksin, yhdessä, parempi olla on.
Yhdessä, kaksin, paras olla on.

- minä -

Onko rakkaus sokea, vai heikkonäköinen?
Onko rakkaus kuuro, vai huonokuuloinen?
Näkeekö rakkaus harhoja ja kuuleeko rakkaus mitä sattuu?
Onko rakkaus tunnevammainen?
On! Kaikkea tätä rakkaus on!
Missä rakkaus on? sydämessä, aivoissa, käsissä, silmissä, suussa, entä korvissa...
Ei ei rakkaus ole sielä.
Rakkaus on hukassa!
Yksin et sitä löydä, vaikka kuinka etsit.
Jos luulet löytäneesi sen, oletkin saanut esiin sairaan rakkauden.
Rakkauden löytää vain yhdessä omaisuuden kanssa.
Ennenkö omistat sen, tarvitset kumppaniltasi luovutustodistuksen!

- minä -

Tässä olen taas, samassa tilassa, samassa ahdistuksessa.
Seurana vaan tyhjyys, joka huutaa suu ammollaan, nälkäisenä ja köyhänä.
Rikin katkuinen henkäys puhaltaa viimeisiään, kohti pientä hehkuvaa valoa.
... mutta se on liian kaukana, eikä henkäys jaksa sinne asti, joten se sammuu!

- minä -

Se polttaa kuin punainen hehkuva hiili.
Se kuluttaa pois kaiken aikaansaadun onnen.
Se vetää maton jalkojen alta, ja löydät itsesi mahaltaan halvaantuneena.
Se tekee sinusta tyhjän, ennen niin ylitsepursuavasta onnesta.
Se löyhkää raadolle,aijemmin niin sulotuoksuinen huoku muuttuu tunkkaiseksi.
Avaat ikkunan hengittääksesi puhdasta ilmaa, ja raikastaaksesi itsesi.
Vaikka kuinka tuuletat, löyhkä ei helpota.
Se korventaa sisälläsi kuin mylly, johon on sotkettu kiviä jyvien sijaan.
Olet arka hipiästäsi ja säikyt jokaista kosketusta.
Mikä saa sinut sellaisille vesirakkuloille, jotka vaatii raapimaan itsesi verille saadaksesi saastan pois päältäsi.

- minä-

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu... jne!

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takulla yllätyt!