IRC-Galleria

Palasista koottu, tilkuista yhdistetty, sirpaleista liimattu.
Tämänkaltainen heikkous on eheyttä vahvempaa...

Elän jotain avointa, syvää, herkkää ja haavoittuvaa.
Olen itseni löytänyt ja uskaltanut näyttää sinullekkin, ja tiedän,
samanlaista löytyy sinustakin.


Ymmärrän, että oma paikkani on minussa itsessäni, ja sitä kautta kaikessa missä olen läsnä!

Sinä rakennat metsään majaa, omaa maailmaasi joka on salaisuus, majaa jota en löydä, johon minulla ei ole avainta.
Niin erillaisia lapsia.
Toisen salaisuudeksi riitti lukollinen kaappi, toisella maja maailman metsässä.

Sydän sykkyrällä seuraan lentoharjoituksianne, linnun poikani.
Omani,omani, minun omani räpyttelevät siipisulillaan ja ottavat ilmaa siipien alle!

Juuri sinun sanomisesi saattaa - joskus, jollekkin, olla oljenkorsi jonka varassa hän saattaa roikkua vaikka vuosikaudet!


Elämä on siten kun sen ymmärrämme.
Minulle, satua, sinulle totta.
Sinulle satua, minulle totta.
Ja totta ihmeessä, ihmettä!

Minä luen sinua rivien välistä ,sieluni silmillä katselen.
Ja tästä alkaa leikki, jossa sanat ei tarkoita ja jossa sanomaton tarkoittaa enemmän kuin tarkoittaakaan sanomattoman paljon!

Huuruiset ovenpielet, valunut vesi jäänä kynnyksellä.
Onneksi ovi aukesi minun lähteä maailmalle.
Kun tulin takaisin, oli se jäätynyt kiinni.

Vuodet vierivät nopeasti ja vanhuus yllättää meidät ennemmin kuin huomaammekaan.
Ihmiset himoitsevat niin monia asioita, ja kuluttavat kauniit päivänsä hukkaan.
Yhdet himoitsevat kultaa, toiset valtaa, kolmannet kunniaa ja ylhäistä asemaa.
Mutta kun kuoleman hetki lähestyy ja he katsovat taakseen mennyttä elämäänsä, niin he huomaavat olleensa onnellisia vain niinä hetkinä, jolloin ovat rakastaneet....

Että semmosta!!!

Kymmenvuotias poika siivoaa ja imuroi pikkutarkasti joka millimetrin, järjestää muovisotilaansa ojennukseen kiväärit kohti yhteistä vihollista joka on tuhottava.

Hän piirtelee pelkkiä hirviöitä, kummallisia kammotuksia viisitoista kynttä ja raateluhampaat, jättimäinen kita. Ne tulevat ulos kuvista ja hyökkäävät kaiken ja kaikkien kimppuun, ne ovat pelottavia ja kauhistuttavia, ne huutavat julki pelkonsa.

Illalla hän ei uskalla nukahtaa, sillä täytyyhän hänen puuttua asiaan jos taas syntyy riita. Silloin hän johtaa heidän huomionsa pois riidan aiheesta, niin että heidän ärtymyksensä kohdistuu häneen. Kun he molemmat sättivät häntä, he ovat edes sen verran samaa mieltä.

Yöllä hänen täytyy hiipiä vuoteestaan ja tarkistaa ettei kumpikaan ole muuttanut pois ja kadonnut. Hän koskettelee heitä varmuuden vuoksi niin että hän tietää että molemmat makaavat siinä ja nukkuvat vierekkäin kumpikin sängyssään.

Hän on aina huolissaan, hän pelkää jatkuvasti romahdusta, hän tietää että se tulee mutta hän ei tiedä koska. Hän ei uskalla kulkea ohi avonaisen ikkunan, ei kävellä torin poikki. Hän ei enään uskalla mennä kouluun.

Pian hän ei enään uskalla elää...

Sinä päivänä kun romahdus taas tulee, hän on neuvokkani kaikista ja hänellä on eniten kärsivällisyyttä. Tuntikausia hän makaa vieressäsi sängyllä ja silittelee hiuksiasi otsalta ja kuuntelee, juttelee, lohduttaa, pitää kiinni ja halaa. On siinä vieressä, ei koskaan väsy.

Nyt minun ei tarvitse olla huolissani hän sanoo, sillä nythän se on jo tapahtunut. Muutamia vuosia vielä ja hän kasvaa neljäkymmentä senttiä ja hartiat levenevät joka päivä. Pian hänen voimansa ovat saaneet kiinni sen vastuun mitä hän on jo kantanut...
SANKARI.


- tuntematon-

Me isäsi kanssa seisottiin käsi kädessä tässä, ja juteltiin ihan hiljaksiin...
...No nyt se on elämässä!

Sinä olit ihan pikkuinen ehkä viikon vanha vasta, minä sanoin...
... pilvi kukkasten kai ympäröi tätä lasta!

Ja perhoset, lintuset,untuvapäät tuntuu lentävän korin yllä, isä kysyi: Näkyjäkös näet, ja minä: no ihmeitä kyllä!

Sinä olit se ihme tietysti vaikka, poruun puhkesitkin, imit minusta maitoa nälkääsi. Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sil on ripsissä tähden säkenet" isäs naurahti ja keksi: Sen varpaat on puolukan raakileet ja hän puki sinut puhtoiseksi!

Sinä nukuit, oli talo hiljainen. Löi kolmisin sydämemme. Tästä tulee kai hyvä ihminen, me puhuimme toisillemme!




- kaarina helakisa-

Pikkuhiljaa huomaan polkuni kääntyvän vasempaan, ja taakse katsoessani näen sinun jatkavan suoraan... Äiti

Vilkuta vielä kerran! Suljen silmäni surultasi, peitän korvani kutsultasi, en enään vastaa huutoosi, mutta ...Äiti

Käänny ja katso minua vielä kerran. Minun tieni, se kulkee tuon mäen yli, tuosta ojan poikki ja sen peikkometsän halki... Äiti

Ota vielä kerran kädestä kiinni! jatkan matkaani, näen sinut vielä mäen alla, sillä valmiilla tiellä.
Vilkutan vielä kerran. Katson sinua vielä kerran. Vielä kerran otan sinua kädestä kiinni ja kuiskaan iltatuuleen: Tämä on minun äitini.



- tuntematon-

katu kasvatti lapsen, oman armottoman kasvatusoppinsa mukaan.
Opetti varhain tosikertomukset elävästä elämästä, ja rakkauden nälkäinen lapsi oli hyväoppinen,ihmiset käyttivät hyväksi lasta, jolla oli aikuisen ruumis mutta lapsen sielu.
Nyt kasvoista näkyy sanaton hätä... miksi minua vielä syytetään?
Miksi minulta vaaditaan sitä, mitä ei ole vielä annettu?
Ja missä te olitte silloin kun olisitte voineet auttaa?
Mitä se hyödyttää, jos yhden syyttäjän kädestä putoaa kivi?
aina riittää lisää syyttäjiä...

Suureen puuhun ei jäänyt jälkeä vaikka kirves osuikin siihen eroittaen pienen osan omaksi veneeksi.
Myrskyt ovat kuljettaneet venettä elämän merellä, välillä suolattomassakin vedessä. Miten se on vaikuttanut veneen pintaan...
Aurinko on paistanut,ja välillä paahtaen ja saaden ahavoituneen kuoren veneeseen.
Sade taas on lempeästi hoitanut kuivaa kaarnaa, raekuurot sen sijaan hajoittaneet kauniiksi tulleen kuoren...
Välillä kovassa merenkäynnissä, veneen pohja on osunut karille ja erllaisiin kivikkoihin.
Vene etsii suvantopaikkoja ja toivoo kaunista pilvipoutaa, missä raikas vuoristosta puhaltava puhdistettu tuuli lempeästi venettä kuljettaa, kohti autiosaarta mihin mikään muu vene ei ole vielä ankkuroitunut.
Vene katselee taivaan lintuja kuinka ne antavat tuulen viedä...
Välillä alempana, mennen toiseen vauhtiin ja taas ylempänä, josta näkee kauemmas.
Ylempänä on kuitenkin kylmä eikä sielä voi olla yhtä kauaa kuin alempana...
Vene etsii aallonmurtajaa joka hajottaisi liian suuren aallon, ettei pieni pursi hajoaisi säpäleiksi osuessaan rantaan...
Kaarnavene on hento vaikka näyttääkin tylyltä.
Se on veistetty suuresta puusta tylsällä kirveellä.
Ajan kuluessa sen karkea pinta on hioutunut pehmeämmän näköiseksi...


- MINÄ -