IRC-Galleria

Kymmenvuotias poika siivoaa ja imuroi pikkutarkasti joka millimetrin, järjestää muovisotilaansa ojennukseen kiväärit kohti yhteistä vihollista joka on tuhottava.

Hän piirtelee pelkkiä hirviöitä, kummallisia kammotuksia viisitoista kynttä ja raateluhampaat, jättimäinen kita. Ne tulevat ulos kuvista ja hyökkäävät kaiken ja kaikkien kimppuun, ne ovat pelottavia ja kauhistuttavia, ne huutavat julki pelkonsa.

Illalla hän ei uskalla nukahtaa, sillä täytyyhän hänen puuttua asiaan jos taas syntyy riita. Silloin hän johtaa heidän huomionsa pois riidan aiheesta, niin että heidän ärtymyksensä kohdistuu häneen. Kun he molemmat sättivät häntä, he ovat edes sen verran samaa mieltä.

Yöllä hänen täytyy hiipiä vuoteestaan ja tarkistaa ettei kumpikaan ole muuttanut pois ja kadonnut. Hän koskettelee heitä varmuuden vuoksi niin että hän tietää että molemmat makaavat siinä ja nukkuvat vierekkäin kumpikin sängyssään.

Hän on aina huolissaan, hän pelkää jatkuvasti romahdusta, hän tietää että se tulee mutta hän ei tiedä koska. Hän ei uskalla kulkea ohi avonaisen ikkunan, ei kävellä torin poikki. Hän ei enään uskalla mennä kouluun.

Pian hän ei enään uskalla elää...

Sinä päivänä kun romahdus taas tulee, hän on neuvokkani kaikista ja hänellä on eniten kärsivällisyyttä. Tuntikausia hän makaa vieressäsi sängyllä ja silittelee hiuksiasi otsalta ja kuuntelee, juttelee, lohduttaa, pitää kiinni ja halaa. On siinä vieressä, ei koskaan väsy.

Nyt minun ei tarvitse olla huolissani hän sanoo, sillä nythän se on jo tapahtunut. Muutamia vuosia vielä ja hän kasvaa neljäkymmentä senttiä ja hartiat levenevät joka päivä. Pian hänen voimansa ovat saaneet kiinni sen vastuun mitä hän on jo kantanut...
SANKARI.


- tuntematon-

Me isäsi kanssa seisottiin käsi kädessä tässä, ja juteltiin ihan hiljaksiin...
...No nyt se on elämässä!

Sinä olit ihan pikkuinen ehkä viikon vanha vasta, minä sanoin...
... pilvi kukkasten kai ympäröi tätä lasta!

Ja perhoset, lintuset,untuvapäät tuntuu lentävän korin yllä, isä kysyi: Näkyjäkös näet, ja minä: no ihmeitä kyllä!

Sinä olit se ihme tietysti vaikka, poruun puhkesitkin, imit minusta maitoa nälkääsi. Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sil on ripsissä tähden säkenet" isäs naurahti ja keksi: Sen varpaat on puolukan raakileet ja hän puki sinut puhtoiseksi!

Sinä nukuit, oli talo hiljainen. Löi kolmisin sydämemme. Tästä tulee kai hyvä ihminen, me puhuimme toisillemme!




- kaarina helakisa-

Pikkuhiljaa huomaan polkuni kääntyvän vasempaan, ja taakse katsoessani näen sinun jatkavan suoraan... Äiti

Vilkuta vielä kerran! Suljen silmäni surultasi, peitän korvani kutsultasi, en enään vastaa huutoosi, mutta ...Äiti

Käänny ja katso minua vielä kerran. Minun tieni, se kulkee tuon mäen yli, tuosta ojan poikki ja sen peikkometsän halki... Äiti

Ota vielä kerran kädestä kiinni! jatkan matkaani, näen sinut vielä mäen alla, sillä valmiilla tiellä.
Vilkutan vielä kerran. Katson sinua vielä kerran. Vielä kerran otan sinua kädestä kiinni ja kuiskaan iltatuuleen: Tämä on minun äitini.



- tuntematon-

katu kasvatti lapsen, oman armottoman kasvatusoppinsa mukaan.
Opetti varhain tosikertomukset elävästä elämästä, ja rakkauden nälkäinen lapsi oli hyväoppinen,ihmiset käyttivät hyväksi lasta, jolla oli aikuisen ruumis mutta lapsen sielu.
Nyt kasvoista näkyy sanaton hätä... miksi minua vielä syytetään?
Miksi minulta vaaditaan sitä, mitä ei ole vielä annettu?
Ja missä te olitte silloin kun olisitte voineet auttaa?
Mitä se hyödyttää, jos yhden syyttäjän kädestä putoaa kivi?
aina riittää lisää syyttäjiä...

Suureen puuhun ei jäänyt jälkeä vaikka kirves osuikin siihen eroittaen pienen osan omaksi veneeksi.
Myrskyt ovat kuljettaneet venettä elämän merellä, välillä suolattomassakin vedessä. Miten se on vaikuttanut veneen pintaan...
Aurinko on paistanut,ja välillä paahtaen ja saaden ahavoituneen kuoren veneeseen.
Sade taas on lempeästi hoitanut kuivaa kaarnaa, raekuurot sen sijaan hajoittaneet kauniiksi tulleen kuoren...
Välillä kovassa merenkäynnissä, veneen pohja on osunut karille ja erllaisiin kivikkoihin.
Vene etsii suvantopaikkoja ja toivoo kaunista pilvipoutaa, missä raikas vuoristosta puhaltava puhdistettu tuuli lempeästi venettä kuljettaa, kohti autiosaarta mihin mikään muu vene ei ole vielä ankkuroitunut.
Vene katselee taivaan lintuja kuinka ne antavat tuulen viedä...
Välillä alempana, mennen toiseen vauhtiin ja taas ylempänä, josta näkee kauemmas.
Ylempänä on kuitenkin kylmä eikä sielä voi olla yhtä kauaa kuin alempana...
Vene etsii aallonmurtajaa joka hajottaisi liian suuren aallon, ettei pieni pursi hajoaisi säpäleiksi osuessaan rantaan...
Kaarnavene on hento vaikka näyttääkin tylyltä.
Se on veistetty suuresta puusta tylsällä kirveellä.
Ajan kuluessa sen karkea pinta on hioutunut pehmeämmän näköiseksi...


- MINÄ -

Kuinka voikaan olla vaikeaa, saada toinen tajuamaan, ettei enään pysty rakastamaan.
Toinen aina yksin jää, pelkkää tuskaa ikävää tuntee pieni sydän tää. Vaan vihdoin pelko häviää!

On toisen aina helponpaa,toinen pois luovuttaa. Kun uuteen hiileen puhaltaa, on toinen joka kannustaa.

Vaan kuinka sitten toisen käy, kun armasta ei missään näy. Hän vihdoin viimein ymmärtää, ei yksin oo hän ystävää.

On alku aina hankalaa, ilman toista aloittaa. Jos sydän vaan luvan saa,voi uuden taas aloittaa, vaan kun se viimein helpottaa.

On tunne tää niin pettynyt, ja toisen varmaan jäätynyt, jos yhteen nää kaks jollain saa. Ei tietää voi parempaa.

Vaan ensiks täytyy alta maa, molemmille tasoittaa. ja ellei yhdy polku tää, on turha koskaan yhdistää.

Jos sitä koittaa yrittää, niin siitä rumat arvet jää. Pelkkää tuskaa ikävää.



Kun sisällä on hiljaisuus, niin mistä löytyy kaipuu uus. Vaan ken sen voi ymmärtää, myös toinen tuntee ikävää.

On uuden suhteen aloitus, aikamoinen arvoitus. Kun vanhat muistot vielä on, on sydän silloin onneton.

Nää arvet mitkä kolottaa, ei toinen voi ees aavistaa. Jos toisen antaa parantaa, on helpompaa taas rakastaa.

On huoli toisen ikuinen,kun kantaa taakan sydämen. Jos helppoa ois unohdus, niin myös ois ehkä luovutus.

Jos sydämmen vois unohtaa, ei voikkaan koskaan rakastaa. Vois ajan antaa parantaa, jos vaan se koskaan kannattaa.

Vaan mistä löytyy vastaus, jos kerran jättää rakkaus. Jos jostain löytyy lempi uus, on siinä oiva tilaisuus.

Nyt arvet vanhat peittää saa, ja uutta suurta rakentaa. Ei sitä uutta tietää saa, jos muistot vielä pelottaa.

- MINÄ-

Ullakko, vintti, komero...
Vanhoja tavaroita, pölyisiä ja ajan saatossa patinoituja.
Monet esineet olivat joskus kauniita ja koristivat komeasti, toiset taas kiireesti piiloon laitettuja.
Jotkut ovat myös tarkasti ja huolella suojattu, ettei ne vaurioituisi.
On myös nurkkaan heitettyjä, välinpitämättömiltä tuntuvia asioita.
Rikkinäisetkin on sinne joutuneet....

Samoin on meidän elämämme...
kuin vanha ullakko, vintti tai komero.
Tunkkainen ja tomuinen.
Tehdäänkö yhdessä suursiivous?
Puhdistetaan se hohtavaksi ja juhlalliseksi, heitetään vanha roina pois ja ne mitä ei enään voi korjata... ne me teemme yhdessä uudeksi.
Salaiset, piilossa olevat tuomme esille ja teemme niille sen mikä oikein on.
Vanhat ja arvokkaat me sen sijaan kiillotamme entistä ehommaksi, ja laitamme esille.
Aukaistaan ikkuna ja annetan raikkaan tuulen puhaltaa tomut ja pölyt pois.
Pestään ikkuna puhtaaksi että aurinko pääsee paistamaan kirkkaasti.

-MINÄ-

Avioliitto on kuin aarrearkku!
sieltä löytyy suuria ihmeitä jos vain yhdessä kuljemme sateenkaarella.
Niinkuin sateenkaaressa, myös yhteisessä liitossa on eri värejä ja ne vaihtuvat auringonpaisteen myötä.
Arkusta löytyy monia yllätyksiä jotka ovat kuin juuri meitä varten tehtyjä, toiset ovat ihania ja toiset ei sinne millään mielestämme kuuluisi.
Kyllä vaan kuitenkin, kaikki ne meille on jos osaamme ne oikealla tavalla käyttää, niin nekin ovat pian ihania...

-minä-

Saanhan tulla viereesi vielä kerran, emmehän voi tietää milloin se kerta on viimeinen.
Tahdon olla vierelläsi hetken, niinkuin se olisi viimeinen.
Kun tapasimme ja elimme toisillemme, annoimme kaiken.
Niinkuin maailmassa ei muita olisi, miksi sen piti olla vaan silloin...
Miksi se aika ei voisi olla vielä?
Lupauksemme olla ja rakastaa hautaan asti toisiamme, olemmeko nyt haudassa?
Mihin onkaan kadonnut se halu olla hyvä, tehdä toinen tyytyväiseksi, iloiseksi,tyyneksi
rakastetuksi, levolliseksi...
Missä on se tunne, että tietää toisen haluavan samaa kuin itse...
Voimme saada kaiken takaisin, jos vain tahdomme yhdessä ja yhtä aikaa...


Miksi juokset karkuun, et pääse eteenpäin. samat asiat tulevat joka kerta eteesi, et voi paeta, tie päättyy edessäsi. Tuleeko nokkakolari vai osaatko jarruttaa ajoissa?
Eivät ongelmat häviä vaikka kuinka niin tahdot.
On asioita joille on käännettävä selkä, kun taas toiset pitää kohdata silmästä silmään.
Näin meidän on tehtävä jokaisen jos aijomme saada jotain aikaan.
Päivät kuluvat ja vuodet vierii, vaikka toinen muuttuu niin ei se muuta sinua itseäsi. Sinun on muututtava myös...

- minä -

1. Mitä maksaa rakkaus ja mistä sitä voi ostaa?

2. Mikä on perhe, miksi on perhe, kuinka tärkeä perhe on 1,2,3?
- tarvitsenko perhettä, miksi ja mihin?

3. Miltä sinun sydämmessäsi näyttää? tarvitseeko sielä siivoojaa, kiillotusta, remonttia, tuuletusta, miksi?

4.Mitä tahdot elämältä? mitä haluat kokea ennen kuolemaasi?

5. Tiedätkö mikä on Jumalan tahto sinun elämällesi? onko sinulla sama tahto?
- hauatko olla samaa mieltä Jumalan kanssa? Mitä haluat Jumalan tekevän?

6. Mitä/Mikä on avioliitto? Mikä/miksi on vaimo ja Mikä ja miksi on mies ?

7. Missä järjestyksessä asiat elämässä pitäisi tapahtua?

8. Mikä johtaa mihin 1...2...3 syy, seuraus?

9. Mistä rakkautta saa ja miten?

10. Tarvitsetko rakkautta, mihin?

- minä-