IRC-Galleria

Saat voimaa, rohkeutta ja itseluottamusta jokaisesta kokemuksesta jossa pysähdyt oikein kunnolla katsomaan pelkoasi silmästä silmään...
Sinun on tehtävä se mitä et kykene tekemään.

Kadonnut eilen, auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana, kaksi kultaista tuntia joissa kummassakin kuusikymmentä timanttiminuuttia. Ei löytöpalkkiota, sillä ne ovat menneet iäksi.

Ne, joilla on syvä ja todellinen sisäinen elämä, pystyvät selviytymään ulkoisen elämän ärsyttävistä yksityiskohdista.

Anna mielesi olla hiljaa ja tajuta maailman kauneus, ne suunnattomat, rajattomat aarteet, jotka sillä on varastossa.
Kaikki mitä on sisimmässäsi, kaikki mitä sydämesi halajaa, kaikki mihin luoja on sinut erityisesti varustanut - se tai sen vastine odottaa sinua kaiken suuressa kokonaisuudessa. Se tulee osaksesi varmasti.
Yhtä varmaa on, ettei se tule hetkeäkään ennen aikojaan. Sitä ei voi kiirehtiä itkulla, kiukuttelulla eikä kurkottamalla.
Ei kannata yrittääkkään sellaista peliä.

Se että kaikkea on liikaa, on yhtä paha kuin se että, kaikkea on liian vähän ;)

Kiitollisuus avaa oven täydelle elämälle. Se muuttaa kielteisen myönteiseksi, järjestää kaaoksen, selkeyttää sekasorron. se muuttaa aterian juhlaksi, talon kodiksi, vieraan ystäväksi. Kiitollisuus auttaa ymmärtämään mennyttä, antaa rauhan nykyhetkessä ja luo vision tulevaisuudesta.

Vasta kun todella tiedämme ja ymmärrämme, että meillä on maan päällä käytettävissämme rajallinen määrä aikaa- ja että emme mitenkään voi tietää milloin aikamme loppuu-,
Vasta silloin alamme elää täyttä elämää joka päivä ikään kuin se olisi ainoamme.

Kell` onni on, se onnen kätkeköön,
Kell` aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit` ihmisten.
Kell`onni on, se käyköön korpehen ja eläköön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa ilotkohon onnestaan.

Jatkuvat vastukset ja niiden jatkuva voittaminen, se on ihmiselämän toivottavin, luonnollisin kulku.

Muinoin oli enkeleitä, jotka tarttuivat ihmisiä kädestä ja johdattivat heidät pois hävityksen kaupungista. Emme näe valkosiipisiä enkeleitä nykyään, mutta sittenkin ihmisiä johdatetaan pois uhkaavan hävityksen tieltä: heidän käteensä pannaan käsi, joka lempeästi johtaa heidät kohden tyyntä ja kirkasta maata, niin että he eivät enään katso taakseen; ja tämä käsi voi olla pienen lapsen käsi.

- George Eliot -