IRC-Galleria

Tässä olen taas, samassa tilassa, samassa ahdistuksessa.
Seurana vaan tyhjyys, joka huutaa suu ammollaan, nälkäisenä ja köyhänä.
Rikin katkuinen henkäys puhaltaa viimeisiään, kohti pientä hehkuvaa valoa.
... mutta se on liian kaukana, eikä henkäys jaksa sinne asti, joten se sammuu!

- minä -

Se polttaa kuin punainen hehkuva hiili.
Se kuluttaa pois kaiken aikaansaadun onnen.
Se vetää maton jalkojen alta, ja löydät itsesi mahaltaan halvaantuneena.
Se tekee sinusta tyhjän, ennen niin ylitsepursuavasta onnesta.
Se löyhkää raadolle,aijemmin niin sulotuoksuinen huoku muuttuu tunkkaiseksi.
Avaat ikkunan hengittääksesi puhdasta ilmaa, ja raikastaaksesi itsesi.
Vaikka kuinka tuuletat, löyhkä ei helpota.
Se korventaa sisälläsi kuin mylly, johon on sotkettu kiviä jyvien sijaan.
Olet arka hipiästäsi ja säikyt jokaista kosketusta.
Mikä saa sinut sellaisille vesirakkuloille, jotka vaatii raapimaan itsesi verille saadaksesi saastan pois päältäsi.

- minä-

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu... jne!

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takulla yllätyt!

Ketä ahdistaa? miks ahdistaa? miten ahdistaa? millon ahdistaa?
Ahdistaako sittenkään? miksi ei ahdistais? miks pitäis ahdistaa?
Mitä sitten jos ahdistaa? Voi,voi... elämä ei aina ole niin ihanaa!!!!

Ei Pisan tornikaan ketään kiinnostaisi, jos se seisoisi aivan suorassa!!!

Lumikkia vastaan käveli kolme kääpiötä,
"keitäs te olette?" Lumikki kysyi.
"Me olemme seitsemän kääpiötä", kääpiöt sanoivat.
"Miten niin, teitähän on vain kolme", Lumikki ihmetteli.
"Väkeä vähennetään nykyään joka puolella", kääpiöt vastasivat.

Jokaiselle meistä on annettu elämä.
Jokaiselle meistä on annettu tie, jota kulkea.
Voimme kävellä niin pitkälle kun haluamme,
mutta halutessamme vaihtaa tietä voimme sen tehdä.
Silti jalanjälkemme jäävät...
Ajan kuluessa ne haalistuvat,
mutta katsoessamme taaksepäin voimme ne yhä erottaa.
Vasta hyväksyessämme itsemme,
voimme jatkaa eteenpäin niistä välittämättä.

Elämän suuria salaisuuksia on, että kaikki todella tekemisen arvoinen on se, mitä teemme muille.

...on enkeli, jonka Jumala pani vartioimaan sydämemme porttia!