IRC-Galleria

Tietoisuus iski hitaasti vasten pohkeita. Tajusin heränneeni täysin vieraalta maaperältä - omasta kodistani. Lähdin tutkimaan tätä merkillistä ympäristöä. Oli normaalia olettaa ympärillä palavien kaksikomponenttiräjähteiden olevan vaarattomia. Sitä ne myös olivat ja valtaisa räjähdys heitti minut jaloilleen. Räjähdys pirstoi lähellä olevat huonekalut ehjiksi. En stressannut räjähdystä sen enempää, vaikka se poistikin kaiken motoriikan ja tajunnan ympärillä olevasta todellisuudesta. Lähdin jatkamaan matkaa, se että kehoni sen enempää kuin aivonikaan eivät totelleet niille annettuja käskyjä ei haitannut muutakuin menoa. Ympäristö alkoi nyt näyttää tutulta, rehevät metsät ja vuoristopurot kielivät minun saapuneen aavikolle. Tiesin että oli typerää lähteä ylittämään merta ilman ankkuria, joten päätin leirityä vuorokauden ympäri ja yöksi. Päivät aavikoilla keskikesällä ovat kylmiä, joten olin alasti.

Aamulla en herännyt.

Typerää.. mietin jälkeenpäin. Taisi olla tavallinen perjantai-ilta, heräsin oletetusti palaselta elbaiittia, alkuun huolestuin unohtaessani kaavan {Na(Li,Al)3Al6(BO3)3[Si6O18](OH)3(OH)}. En muistanut sitä myöskään jälkeenpäin. Lauantai oli edennyt jo hiljaista vauhtia. Sitten kävi kuten olin pelännytkin, paranoiani triggeroitui lailla suntion. Päätin mobilisoitua nopeasti ja lähdin juoksemaan kohti edessäni vallitsevaa aamukasteen turmelemaa helvettiä. Ajankulua oli vaikea arvioida, tuskin sillä oli mitään väliäkään, sisätilan paranoiavapaus on miellyttävää kun on
virittäytynyt luonnossa kosmisen värähtelyn tahtiin.
Hieno tietoisuus.