"Etsi totuus"
Tehtävä vaikutti helpolta, mutta epäilin että se saattoi olla kompa. Koska olin matkustanut laivalla jo pitkään, päätin pitää lyhyen tauon, jonka aikana mm. täyttäisin mukanani olevat antimateriasäiliöt sillä olin hukannut paljon antimateriaalia matkallani vuoriston yli. Hikirauhaseni ilmaisivat minulle hälyyttäviä tietoja suuresta lämpötilasta, joten päätin sytyttää nuotion ja mennä sen ääreen viilentymään. Istuessani nuotion ääressä ymmärsin, jotain minkä olin ymmärtänyt jo aikasemmin - en viihdy tässä tilassa, totesin ainoaksi loogiseksi ratkaisuksi lisätä viihteen määrää. Eläimien ja nykyihmisten ero on siinä, että eläimet viihtyvät, mutta ihmisten täytyy jatkuvasti lisätä viihteen määrää, sillä normaalisti me emme viihdy.
Heräsin aamulla yli 300 kilometriä paikasta johon olin nukahtanut, tämä ei sikäli ollut yllätys, koska näin ei ollut tapahtunut aikasemmin. Päätin jatkaa matkaani niin nopeasti kuin mahdollista, joten aloin viivyttelemään lähtöäni mm. heittelemällä matkatavaroitani useiden satojen metrien päähän, jolloin niiden pakkaaminen veisi enemmän aikaa.
Aivoni hylkivät ympäristöä, eivätkä halunneet osoittaa sen olemassaoloa millään aistilla, mikä osittain haittasi vaikeassa maastossa suunnistamista. Myöhemmin illalla noin kahdeksan aikaan aamulla poistui myös tietoisuus. Matkantekoni oli raskasta, mutta tiesin sen olevan vaivan arvoista, koska en saisi tästä minkäänlaista korvausta missään muodossa. Eikä minulla ollut edes päämäärää, eikä tehtäväni millääntavalla palvellut yhteistä hyvää. Lisäksi tiesin, että tehtäväni on mahdoton. Tästä reipastuneena päätin jatkaa matkaani junalla. Junassa mies tuli kysymään minulta matkalippua, mutta selitin hänelle etten viitsinyt ostaa sitä, koska minulla olisi ollut siihen varallisuutta. Poistuin seuraavalla asemalla vasten tahtoani ja suuntasin kohti etelää, josta arvelin saavani lisää tietoa tehtävääni varten, sillä se oli vastoin kaikkia logiikan sääntöjä. Ympäristön muuttuminen keskiaikaiseksi viestitti minulle muutoksia aivojeni välittäjäaineissa ja päätin keskeyttää tehtäväni vaikka se tuntui ikävältä sillä se oli täysin merkityksetöntä. Tajusin olevani hirveässä nälässä, joten lämmitin maksalaatikon ja mittasin ruoka-astiaan myös muutamia kiloja lasimurskaa, jotta ruoka olisi syömäkelvotonta. Onnistuin tässä hyvin ja olin tyytyväinen sillä nälkä aiheutti infernaalista tuskaa ja epätoivoa.
Päätin etten ikinä luovuta ja ammuin itseäni päähän kuolettavasti.