Tänä aamuna tultiin ruotsista. Nyt lähdetään jannen kanssa isin luokse keskustelemaan hautajaista ja muista "käytännön asioista". Käydään tilaamassa myös kukkaseppele arkulle ja pitäisi siihen keksiä joku kaunis teksti. Jännitän hautajaisia ihan hirveästi. Pelkään että sorrun lopullisesti, hajoan pieniksi palasiksi enkä pysty hallitsemaan itseäni. Kaikkien edessä. Vaikka kaikki ymmärtää niin jotenkin en jaksa loputonta myötätuntoa ja kannustavia sanoja.
"Kyllä se siitä".