IRC-Galleria

...joka askel murentaa asfalttia vähäsen. Jokainen lihassolu tuntuu ja on olemassa niin, ettei päähän mahdu yhtä ainutta muuta ajatusta. Päässä kohisee vain oma hengitys, ja sydän takoo niin, että se voisi murtautua ulos rintakehästä millä hetkellä tahansa. Hikihuokoset oksentaa kaiken viikkojen aikana kertyneen paskan ulos. Koko ruumis on niin elossa ja huutaa hallelujaa, vain koska saa kerrankin tehdä, sitä mitä varten se on olemassa.

Väsymys tulee hetkittäin. Reidet muuttuu betoniksi, asfaltti murentaa kantapäitä ja polvia, keuhkot on tulessa, ja syke takoo korvissa niin, että pää räjähtää. Ja sitten se menee ohi, kuin jokin tulppa olisi irronnut, ja taas lennetään ja lenkkarit syö asfalttia. Elossa.

Ihmiset tuijottaa.

Ei mussoo mittää vikkaa vikkaa vikkaa...