Kävin nimittäin toteamassa, että yksi vuosikurssilaisistani on tehnyt jo omansa. Eli vaivaiset 47 sivua ja arvosana non sine cum laude abbrobatur eli hyväksytty, mutta ei kovin häävi. NIIIN!! Että, jos haluaa, niin voi kirjoittaa jotain köykäisesti vähän ja saada hyväksytyn! Ja sitte se on valmis! Ja sitte voi valmistua!
Suorituspaineet rysähtivät tämän oivalluksen seurauksena komeasti, ja siitä innostuneena olen koonnut koko päivän vanhoja seminaaripapereita yhteen primitiiviseksi gradutiedostoksi. Valmista tekstiä kertyi yllättäen jo 24 SIVUA! Eli johdantoa ja muuta alkusäksästystä on jo jonkin verran, mutta siihen tarvii vielä runoilla jotain yms-jargonia vielä vähän lisäksi. Tutkimusongelmat on valmiit. Tutkimus- ja analyysimetodeihin kans jotain lässytystä entisen lisäksi. Teoria-osuutta tarvii vielä vähän tiivistää, ja onkia jostain pari relevanttia lähdettä lisää. Ainoat, mitkä puuttuvat kokonaan ovat aineiston analyysi, tulokset ja johtopäätökset! Siis vain nuo pitää kirjoittaa nollasta. OHO! Ja aineistoki on jo melkein koossa!
Loppupäivän kirjoitin hurmoksessa 8 sivua alustavaa katsausta aineistoon seuraavaa seminaarikertaa varten. Ja kuka kehtas väittää, että opinnäytetyö on joku mörkö?!? Buahhahhahhaa! I eat things like that for breakfast!