Taas vaivaa akuutti toimettomuus. Olen tässä tepastellut viimeisen tunnin ympäri asuntoa rauhattomana. Aamun ja päivän omistin enemmän tai vähemmän keskittyneesti haastattelujen litterointiin, ja sainkin yhden kokonaisen naputeltua. Tällä hetkellä oli tarkoitus olla juoksemassa tuhatta ja sataa ympäri Iidesjärveä, mutta maanantainen repiminen tuntui vielä siinä määrin, että päätin pitkin hampain passata. Nyt sitten surffataan netissä ja tassutellaan asunnossa päämäärättömästi.
Huokaaaaauuuus.
Otin kolmen aikaan tunnin päiväunet, ja uneksin jo niinkin onnellisesta vaiheesta kuin että gradu oli kirjoitettu ja palautettu, ja valmistumiskahvittelut suunnitteilla Oulun(?!?) asunnossani. Kahvittelut päätin (unessa) pitää, koska halusin tekosyyn halata ennen niin rakasta serkkua. Luulisi, että sukulaisiin saisi kontaktin helpomminkin... Mistä tuokin nyt tuli?
Ehkä sitä on lähdettävä jonnekin.