IRC-Galleria

Damaged People Waiting for the Night to Fall
"I Want You Now", a Condemnation
One Caress: the Sweetest Perfection
The Love Thieves

Home In Your Room
I Feel Loved
I Want It All
Precious

It's No Good, Told You So
It doesn't matter
the Things You Said,
Happiest Girl

The Bottom Line
Never Let Me Down Again
I Am You If You Want:
Sister of Night

Stripped, But Not Tonight
Dressed in Black
When the Body Speaks
"Goodnight Lovers"

Oli ahdistava puhelu. Kävin juoksemassa 14.8 kilometriä, ja se autto. Jonkin aikaa oli hyvä olo ja olin terästä. Ei nukuttanut, mutta se johtuu siitä, että kävin niin myöhään lenkillä. Luin Virginie Despentesin Kauniita asioita tunnin, ja kello oli 1:32, kun sammutin valon, ja yritin nukkua. Joo ei. Pyörin tunnin sängyssä, ja kaikki maailman jutut pyöri päässä. Kuuma. Kämppiskää ei nuku. Covenantin Call the Ships to Port soi päässä tauotta. Onko kumma ettei uni tuu.

Päätin, että en saa unta, koska en oo polttanut kun yhden tupakin. Pakko olla nikkikset. Kai minä tupakoin jo tarpeeksi. Menin siis tupakalle. Ei auttanut. Luin Kauniit Asiat loppuun. Vitsi mikä kirja. Vähän niin ku Härköstä, mutta ranskalaista. Wou! Sammutin taas valon ja yritin nukkua. Joo ei. Tällä kertaa koko Pauline/Claudine-setti pyöri päässä. Ja Covenant eikun lisää vaan volyymiä. Ei tästä tuu mitään.

3:24 Nälkä. Ei oo mitään hyvää syötävää, niin en jaksa nousta. Eikä, pakko nousta. Jos kävis taas oksentamassa tänne jotain. Joo mä ehkä jään tähän koukkuun. Vedin kaks ruisleipää nassuun, ja puoli litraa vettä päälle. Jos nyt tulis uni.

Paska taas pitää nukkua puolille päivin.

Tänään oli mahtava aamu. Heräsin 11:42, hivenen pöhnäisesti, mutta tyytyväisenä. Pyöriskelin siinä tovin, ja nousin sitten sen ulapalla, että jospa tänään olisi tullut se musiikkipläjäys, jonka tilasin keskiviikkoiltana... JA OLIHAN SE!! 45€:n arvosta päivän kuumimpia uutuuksia ja 90-luvun parhaita hittejä! Nyt Muse takoo taustalla, ja heilun propagandapaidan (tuli paketin mukana) helmat lepattaen neljän neliön henkilökohtaisella tanssilattialla! Uuuuu!

Tänään pitäisi päästä taas jotenkin arjen syrjään kiinni... ajattelin aloittaa sen kauppareissulla. Rekrytoin kämppikset mukaan ja ainoastaan sen vuoksi en nyt paina tuhatta ja sataa tunturilla kohti päivittäistavarakauppaa. Katos kun ennen kauppaa pitää käydä suihkussa ja syödä ja valmistautua ja KAIKKEE!! Nojoo, voinpas sillä välin käydä oksentamassa tänne jotain lähimmäisteni riemuksi.

Vielä kaksi viikkoa ja sitten lähden Tallinnaan viettämään sisko-sisko -laatuaikaa... En millään jaksa odottaa! Ei ole kuin vasta kolmas kerta tälle vuodelle, mutta kuka niitä laskee! DM-baar here I come enkä poistu kerran sisäänastuttuani kuin väkivalloin! NII KERTA!

Tänään tuli todistettua kuinka perusteellisesti väsynyt ihminen pystyy omistautumaan nukkumiselle, kun aikaa on rajallinen määrä. Tarkemmin ottaen tunti 40 minuuttia. Urhoollisesti ignoorasin koomassani herästyskellon, mutta symbioosi sängyn kanssa päättyi kuitenkin, kun esimies soitti "Että hei, miten ois työt? Oon täällä yksin, et viittis tulla..." Siinä vaiheessa olin 4 minuuttia myöhässä. Puoliksi hereillä käsittämättömässä vapinassa nakkelin joitan vaatekappaleita päälle ja sotkin kohtuullisen heikossa hapessa töihin. Horjuin sisään tasan 12:04 eli 19 minuuttia myöhässä... uuh! Nukkumisen aikana pääni oli korvattu heliumpallolla, joka suhisi rasittavasti. Asiakkaatkaan eivät saaneet itseään ymmärretyksi, ja havahduin vähän väliä siihen, että joku tyyppi selittää jotain käsittämätöntä. Päätin diplomaattisesti nyökytellä ja hymyillä. Toimii, enhän minä kuitenkaan ole kuin kassakoneen ulosannista huolehtiva lisävaruste. "Kiitti hei!" Taisinpa olla siinä vaiheessa vielä pienessä sievässä. No mummot ei ainakaan avautuneet. On sitäki sattunu. Ja kaikki eläjät jumalauta 10km:s säteeltä olivat päättäneet lähteä kauppaan tasan vartin yli kaksitoista!! Tehtiin varmaan jossain vaiheesa jonkunnäköinen ennätyski jonojen pituudessa. Joo-o tätä jatkui neljä tuntia, ja yöseura kävi jossain vaiheesa irvailemassa, kun valuin pitkin käytäviä yrittäen tehdä jotain hyödyllistä. Tai edes näyttää siltä. Loppuhan se vuorokin sitten lopulta, ja leijuin helpottuneena ulos metsästämään avointa apteekkia. Ei löytynyt.

Kotimatkalla pyörä säikähti pinnoissa kolisevaa limskapulloa, ja heitti minut sarvien yli päälleen. Joo-o! Päälleen. Tajusin yhtäkkiä, että etupyörä tökkäsi ilmeisesti johonkin näkymättömään seinään ja takapyörä nousi sen seurauksena ilmaan. Koko pyörä kääntyi 45 astetta oikealle. Siis eturenkaan varassa. Oikeastaan se olisi käynyt jonkin asteisesta akrobatiasta, mutta pisteet jäi keräämättä, kun liikesarjan loppupuolella otin kontaktia asfalttiin poski edellä. No laseihin ei onneksi tullut mitään, mutta toinen puoli naamasta on varmaan huomenna musta ja turvoksissa. Mahtavat apteekissa katella hitaasti.

Joopa. Katsotaan sitten huomenna, että poistunko talosta lähiaikoina. Nyt koteloidun. Ja Covenant jytisee petollisesti taustalla. Uuh... voi kun minä tykkään musiikista, jossa on tilan tuntuaa. We stand alone! JOOOOOO! Eikä ole ketään kelle soittaa.


Ainiin, ja minulla on kesäloma!