IRC-Galleria

Hän aikoo tuhota juhla-tunnelman haisevilla ilmapalloilla, jotka räjähtävät.

Voi luoja. Voi luoja. Kerrankin hieman piristystä tähänkin pimeään syys-iltaan.
Tongin nimittäin tuossa äsken vaatekaappiani paremman elämän toivossa ja mitä löysinkään!

Pimeän menneisyyteni. Kaapin perukoilta, tyylittömien vaatteiden takaa ja seasta, löytyi nimittäin hämärännäköinen, suurehko, jopa hieman ilkeä laatikko. Nostin sen pelonsekaisin tuntein ulos komerostaan... Hetken rauhoittumisen ja mieleni terästämisen jälkeen uskaltauduin avaamaan laatikon. Se oli täynnä ala-astetta! DIDIIIDIIIDADIIDIII! ( Dramaattista musiikkia. )

Ensimmäisenä mielenkiintoni herätti hieno (vitun ruma) vyölaukku, joka kilisi. Huuliani lipoen helläsin sen vetoketjua ja kurkistin sisään. Gogoja! Vitusti gogoja! Tiedättehän, mitä ne ovat?
Niitä helevetin turhia muovi-ukkoja, joilla pelattiin jotain ihmeellistä "heittelypeliä" (säännöt muistava minua infotkoon), jotka joskus olivat niiin "cooool". Jos sinulla ei sellaista ollut, sait turpaasi joka välitunti, keittäjät eivät antaneet sinulle ruokaa ja opettajat rankaisivat ala-arvoisilla numeroilla. Tätä en halunnut, joten alennuin hankkimaan näitä silloin joskus. Olen todella hämilläni, että näitä vielä elossa on. Aivan Mahavaa.

Sitten liikuntuin miltei kyyneliin. Löysin pienehkön, nahkakantisen kirjasen. Päiväkirjan. Allekirjoittanu on siihen ahkerasti kirjoittanut vuosina 1998-2000. Siis yhdeksän-yksitoista vuotiaana. Sivuja on jopa kaksi. Sangen noloa tekstiä.
(Vielä nolompaa on se, että käsialani on vuosien varressa vaan huonontunut. Olin tuolloin myös parempi piirtämään, prkl.)

Seuraavaksi löysin hämärän, pienen ventin pussin. POKEMONKORTTEJA! Olinpas vallan hurahtanut kaiken maailman massateinipaskaan, jota silloin, ah, niin ihanasti ala-asteikäisille lapsosille tuputettiin. Kokoilmani on tällä saralla tosin sangen pieni, mutta omistanpahan Bulbasaurin seuraavan kehitysasteen (Se oli mun lemppari, Bulba siis. <3 )

"SIEMENSYÖKSYY!!"
Jepppp.

Löysin myös miniskeittilaudan korjaussetin (itse lauta on jossain, nobody knows where), paskovan possuavaimenperän, aivan-helevetisti kumilenkkejä, kaksi stilettiä (öööö... mitä?), stratovariussytkän ( taitaapi olla kyllä isoveljen ), kahdet uimalasit (toiset on adidaksen, salee pirun kalliit! Ostotarjouksia otetaan vastaan.) ja huuliharpun, jota rupesin soittelemaan. Toivotonta, luulen. Mut hieno tää on! Vaarin peruja, muistaaksein. Ai niin, niille jotka ihmettelevät omituista otsikkoa ja ekaa lausetta tässä vulgaarissa kirjoitelmasta, niin heille tiedoksi, että nämä on lainattu kutosluokalla tehdystä vappu-lehti-härpäkkeestä, joka myös oli sangen koominen.

Muistoja, muistoja.