IRC-Galleria

Aika öhmö olo. Viikonloppu oli ja meni, enemmän tai vähemmän vituilleen meni myäs. Perjantaina tais olla ihan kivaa, näin minulle on kerrottu. Tai no, lähinnä allekirjoittaneelle on kerrottu, että edellämainittu on kovinkin ärsyttävä humaltuessaan. Ärf, tottakai olen, olenhan sitä jo selvinpäinkin! Tontut. Illan menomestana toimi suurimman ajan Karvia, joka olikin vain lähinnä "mesta". Olihan se kivaa, luulisin, mutta mikäpä ei tuossa tilassa olisi? Golf?

Launtain suurin huipennus oli puistossa vierailu, joka oli kyllä harvinaisen tylsä reissu. Ainutta hupia järjestivät humalaiset ihkuteinit, keski-iältään ehkä noin kolmetoista. Sielläpä ne kierivät ja kiljuivat iloisesti. Onhan se ihan kivaa, kun on kivaa. Hyökkäilivät seksuaalisesti viattomien poikalasten kimppuun (eivät siis minun, olen ilmeisesti liian rujo jopa näiden ihanien humalaisten yhdeksänkymmentäluvun tuotoksien silmissä) ja yrittivät väkivalloin riistää ihmisten kaljoja. Huurrrrjjaaa. Itse olin selvinpäin. Vitutti.

Istun tuolilla, edessäni on kone. Yllättävää. Täällä on kovin sekaista. Näkisitte, niin pelästyisitte. Pöydällä on suuri kasa epämääräisiä erinäisiä papereita, joista pitäisi nyt etsiä se tietty, erääseen historian aineeseen liittyvä paperihärpäke. Tuntuu toivottomalta. Ensi viikollapa alkaa koeviikkokin. Keskiviikkona, joka lienee saaneensa nimensä sijoittelustaan melkeinpä keskelle viikkoa. Vaikkei se itseasiassa ole keskellä viikkoa. Huijjausta! Viikossa on seitsemän päivää, joista neljäs, jos lasketaan maanantaista viikko alkavaksi, on torstai, jonka molemmilla puolilla on vielä kolme kärsimyksen päivää. Eikös häntä pitäisi siis sanoa keskiviikoksi? Mahtaa torstaita vituttaa. Voi pientä.

Noh, takaisin maanläheisempiin ongelmiin. Huomenna ruotsin sanakoe, minä ihan pihalla. Kuten ruotsista yleisestikkin. Ei kiinnosta. Hmph. On jotenkin kovin runollinen olo tämän multimaalisen ketutuksen lisäksi. Sellainen olo, että menenpä tästä ulos polttelemaan piippua ja nauttimaan päässäni myllertävästä verbaalisesta sanajuhlasta kauniissa kuutamossa. --->

Hah! Huijjasin! Ei laiska allekirjoittanut minnekkään mene. Vaikka piippukin olisi ja piipputupakkiakin omistan tällä nimenomaisella hetkellä. Hirveän makuista tosin.

Taas kerran voi vain päivitellä sitä, miten paljon fiksumpaa olisi tehdä tuota edellä mainittua hissanjuttua tai vaikka lukea niihin ruotsin sanakokeisiin. MUTTA EI! Kirjoitellaan kaikki yhdessä turhuuksia galtsupäiväkirjoihin, niin koulu menee vituilleen, vaimo jättää, ja koira karkaa turkuun! Noh, vaimoa ei ole, tuskin tuleekaan näillä näkymin, koiran tilalla on kissa, joka on niin hemmetin laiska, ettei se kyllä mihinkään karkaa, mutta kouluhan tässä ketuilleen menee. Se on saletti.

Kai sitä voisi tuan hissan pariin siirtyä. Lalalaaa. Ei kyllä jaksaisi. Lueskelinpa äsken vanhoja meselogeja. Ne oli ihan hassuja. Olenpa jo silloin ollut täydellinen idiootti, pakko myöntää. Eipä ihminen osaa asioita arvostaa, ennen kuin ne menettää. Tyhmää.

Ja jos se tanan karvapallo herättää mut tänä yönä, niin teen siitä villasukat.

No en tee, on se ihan kiva kissa, vaikka onki täys mulkku.

Niist sukist tulis kyl aika lämpimät.