Meinasinpa kirjoittaa tähän eeppisesti: "Olipa taas viikonloppu." Mutta prkl, eipä ollutkaan! Tätä päivää edeltävä päivä olikin tiistai.
Ketutti muuten, odotin koko päivän Pakoa ja sitten infotaan, että on keskiviikko. *Ärinää, murinaa ja erinäistä kiroilua* Muttah, ei aina voi voittaa. Eilinen päivä saattoi olla randomeimpia ikinä. Tuossa kello varttia vaille viis, tai jtn, arvostettu ystävämme juho HERÄTTI allekirjoittaneen sikeästä, koeviikon jälkeen ansaitusta unestaan, puhelullaan ja kertoi, että matkamme Tampereelle olisi alkava vartin yli tuosta saatanallisesta kellon ajasta. Olihan se kiva tietää, että sinnekki olin menossa.
Puolen tunnin kuluttua olimmekin jo junassa, miesvahvuutemme oli liittynyt nyt myös mr. Tony0.
Saimme haltuumme minttuviinapullot, joita tyhjentelimme shoppailun rasittamina. Joskus myöhemmin illalla istuskelimme sitten koskenrannassa muutaman mukavan (olivat taitavia muusikoita, selvästikkin) tytön kiusana, kun Juho ja Tony lähtivät "ostamaan tupakkaa". Jonkun (sangen pitkän) ajan päästä, kauniimman sukupuolen edustajien karattua allekirjoittaneen karun charmin pelottamina, soitin herra Juholle. Ihanaa. Nuo rotat olivat karanneet baariin. Ilman minua. ILMAN LUPAA! Noh, baarissa sain omani takaisin, kun herra Juho heitettiin baarista pihalle ja Nieminen lähti (tai heitettiin?) myös ulos. Työkseni jäi juomien tuhous.
Jekkuedi. <3
Tästä taisimme jatkaa toiseen baariin, josta huligaaniystäväni taas "ohjattiin ulos". Tänneppä jäin ihmeellisessä seurassa nauttimaan ilmaista kaljaa. Kiitos tästä.
Aamulla heräsin Niemuskan siskolta,vailla muistikuvia baarin jälkeisestä elämästäni.
Kiitos ja kumarrus, tästä on hyvä jatkaa.