Tana. On taas äärimmäisen freeshi olo itsenäisyyspäivänä. Ei oikein nappaa.
Eilen oli tarkoitus soitella eeppisesti koko ilta, MUTTA! Eräs herra Tampereen J olikin eksynyt Herra Sukunimi K:lle mukanaan tietty määrä alkoholia. Tämäpä johti suureen dilemmaan: osa joukostamme hamusikin yllättäen tuota tajunnan hämärtävää nektaria! Ja tästä alkoi kuskin metsästys, olihan herrra Sukunimi K autoton ja juonut. Häntä ei siis voinut käyttää. Loppujen lopuksi eräs armelias naishenkilö haki tälle säälittävälle joukolle hieman kaljaa. Ja sehän maistui.
Tästäpä miettimään illan suunnitelmaa. Päädyimme siihen, että Kihniön valloitus olisikin EHKÄ loistava idea. Oliko se? Ehkei. Tilasimme taksin. Kuuntelimme Larharyhmää. Olimme paikalla, kohta jopa bileissä. Ilta meni miten meni. Menetinpä loputkin säälittävät leukahaiveneni, kiitos erään neitihenkilön. Ei siinä mtn, kyllä niin mukava tyttö vähän ihmisiä saa trimmatakkin.
Tiedän. Tämä teksti on perseestä ja vailla päätä, tahi häntää.
Syytetään krapulaa.
Sitähän on.
Prkl.