IRC-Galleria

On viileää. Jossen olisi näin hot, ehkä jopa kylmä. Televisio suoltaa sitä pakollista sunnuntai-schaisseaan, merkityksentä, mutta silti epäkiinnostavaa kuonaa. Mielenkiintoista. Tai sitten ei. Istun koneella. Se jumittaa. Vahvasti. Saattaapi johtua siitä, että tämän huoneen hajamielinen omistaja jätti sen eilen päälle, kun huoneestaan lopullisesti lähti. Siis ennen tätä hetkeä lopullisesti. Niin. Kröhöm. Kuitenkin. Ehkäpä se johtui siitä, että tarkoitukseni oli vain käydä alakerrassa metsästämässä itselleni pari siivua juuri valmistuneista pitsoista. Toisin kävi. Söin pitsani matkalla kohti lauantai-iltani TODELLISTA määränpäätä. Kukkolaan.

Minut oli houkuteltu tuolle matkalle kiihokkeenani edellisenä päivänä kuvattu dokumenttipätkä, jonka herrat K ja JJ omakätisesti ideoivat ja kuvasivat. Allekirjoittanutkin pääsi tähän pläjäykseen mukaan, puolivahingossa tosin. Dokumenttinsa kuvatakseen nämä uskomattoman pelottomat nuorukaiset päättivät lähteä Kihniolle, tutkimaan tämän maan pimeimpiä ja kenties jopa järjettömimpiä seutuja. Päästyään pääkallopaikalle he törmäsivät pieneen Matti-poikaan ja vielä hieman pienempään Eero-poikaan. Matti äänteli teinimäisesti, koska oli juuri löytänyt kadonneen tupakkiaskinsa ja tyhmä kun on, oli tapahtuneestä innoissaan. Ja olihan tämä pissismäisyys pelkkä läppä. OLI SE. Olimme siis saaressa, mökissä, joka kuuluu suuresti kunnioitettavalle kihniön karjullemme, herra J:lle.

Häröily otti osansa toimistamme tuolla mökissä, kunnes tulimme siihen lopputulokseen, että olisi mielenkiintoinen idea käydä kuokkimassa eräissä nuorempien kansalaisten bileissä. Olisihan tuo hyvää materiaalia dokumenttiinkin, luulimme. Kuinka väärässä olimmekaan. Etsimme erästä tiettyä oranssia hallia vaikka kuinka kauan, kuuluihan tuo ajo-ohjeisiimme, mutta sen paikallistaminen oli hankalaa, ehkä siksi, että oli ihan vitun pimeää, olihan yö.
Lopulta - puhtaalla tuurilla - löysimme nuo bileet. Herra M (minä siis, kuten fiksuimmat ehkä jo tajusivat) otettiin ihan miellyttävästi vastaan sisällä, paikalla olleiden hieman humalaisten nuorempien miespuolisten henkilöiden seurassa. Ulkona lopputiimi haastatteli paikallista väestöä, joka tosin melkein heti osottautui valheelliseksei, poikahan olikin Parkanosta, ehkäpä Suomen masentavimmasta kaupungista, josta myös "kameraryhmämme" oli kotoisin. Tapaamisia.

Kun herrat JJ, J ja E pääsivät sisälle "bileisiin" tilanne riistäytyi brutaalisti viattomista kätösistämme. Mökin vuokraaja (?) oli ihana ja sangen karismaattinen, ehkä - 93 syntynyt tytön alku, joka ei ilmeisesti halunnut nauttia seurastamme. Tuo vahvatahtoinen tytöntyllerö lähestulkoon paiskasi nämä vanhempaa sukupolvea olevat naapuripaikkakuntalaiset ulos, Mr. J joutui jopa ottamaan muutaman korvaavan sivuaskelen tuon raivopäisen naikkosen riehunnan tieltä. Pelotti. Loppujen lopuksi minutkin "saatettiin" ulos. Humalaisten (tai muuten vain sekopäisten, JJ ja J) pääkoppiemme mielestä tuo kaikki oli vain hulvattoman hauskaa. Dokumenttimme sai näin ollen erittäin dramaattisen käänteen, joka loppujen lopuksi saattoi kuvauksemme päätökseen. Ai niin, loppuihan se kameran akkukin, mikä tietyllä tavalla edesauttoi asiaa. Mökille palattuamme kuvausryhmä lähti, jättäen bilereissulla mukana olleet Herrat M:n, E:n ja neiti S:n takaisin ryyppäyksen iloihin. Heräsin aamulla ja olin jäätynyt sänkyyni kiinni. Tai ehkä vain kuvittelin. Noh, kylmä oli enivei.

Takaisin eiliseen. Dokumentin seurantareissusta muotoituikin aivan jotain muuta, liian tiukkaa pitkää nahkatakkia kiinni laittavan Matin muodossa. Näytin ihan makkaralta. Tuostapa saimme hienon idean kauhuelokuvasta, jossa veretseisauttava MAKKARAMIES teurastaisi viattomia. Tuumasta toimeen, olihan Herra J:n kamera vielä maisemissa. Elokuvan aloittivat hämmentävät unijaksot, joissa Herra J sai osoittaa vatsalihaksiensa kauhistuttavan kauneuden ja allekirjoittanut omituisen pukeutumisen - ja ääntelyn - ilot. Herra E sai lähinnä toimia teuraana tässä brutaalissa elokuvassa, joka myöhemmin muodostui komediaksi. Mitä muutakaan voisi tältä porukalta odottaa?

Yhtäkkiä unet ovatkin totta. Vai olivatko ne koko ajan? Kukaan ei tiedä. Joka tapauksessa, Makkaramies oli saapunut kaupunkiin. Jaiks. Nimettömäksi jääneen henkilöhahmon, jolle J antoi kasvot ja äänen - paljon, paljon ääntä, lähinnä kiljuntaa - avuksi saapui yllättäen herra Kinnunen. Vain Kinnunen. Mies, jota etunimen puute ei häirinnyt yhtään. Tuon miehen, josta kaikesta kaiken tietävä viisaus, yrpeä ilme, tyylikäs pukeutuminen ja loputtomalta tuntuva povitaskun kapasiteetti, tekivät todellisen sankarin.

"Tiedän, tiedän tuskasi... Hän tappoi isäni.. Molemmat heistä. "

Kuten yllä olevasta lauseesta voi päätellä, oli mystisellä Kinnusella kokemusta Makkaramiehestä. Kinnunen infosi nimettömäksi jäänyttä päähenkilöämme makkaramiehesta mm. tiskauksen ja saunan lämmityksen ohessa. Samalla tuo maaginen persoona hämmentää katsojia edellä mainitulla povitaskullaan, josta keskustelujen ohessa löytyy esimerkiksi tiskiharja, puita saunan lämmitykseen ja nakki, joka osoittautuu tärkeäksi osaksi elokuvaa. Onhan sentään sangen loogista, että nakit ovat Makkaramiehen luontainen vihollinen. Miksei tuo paniikkihäiriöinen, rubiikinkuution oudosti addiktoitunut ja äärimmäsen paljon kiroileva ja kiljuva elokuvamme tähti tajunnut sitä itse? Tyhmä.

Turinointi jää kesken, ovelle koputtelevan miellyttävä käytöksisen jehovan muodossa. Kinnunen hoitaa tilanteen tutulla, coolilla tavallaan ja toteaa uskon miehelle tylyn kohteliaasti: "Tiedän jo kaiken asiastasi." Ja tunkee kaiken kertovan lapun miehen käteen. Mies tajuaa puhuvansa viisaammalleen ja katoaa anteeksi pyytäen paikalta. Viisaasti tehty. Herra Jehova ei kuitenkaan pääse kauas, koska törmää n. kahden metrin päästä kutkuttavan kammottavaan Makkaramieheen, joka vaatimattomasti repii tuon onnettoman miekkosen sydämen irti rinnasta. Viimeisillä sanoillaan mies yrittää vielä julistaa Jumalan sanaa Makkaramiehellle, jota tuo kaikki ei ilmeisesti juurikaan kiinnosta. Tyhmä, mikä tyhmä. Tuo kutsumaton saarnamies siis.

Kinnunen huomaa pihalla ruumiin ääressä tanssivan Makkaramiehen, joka orgastisissa iloissaan jumittuu jehovan lakkiin. Tilanne on groteskin koominen. Suuri yrpeäilmeinen sankarimme hyökkää teurastuskierteessä olevan pahiksemme kimppuun, mutta joutuukin teurastetuksi. Eipä mies sitten ollutkaan niin taitava, kuin hänen jäänviileä käytöksensa antoi odottaa. Sääli.

Lopun voinee jättää yllätykseksi niille, jotka tämän elokuvan epäonnekseen joskus näkevät. Se on kuitenkin täynnä actionia ja herra J:n henkilöhahmon hysteeristä, jopa teinityttömäistä kiljuntaa. Nakit heiluvat ja Makkaramiehet lentelevät. Spektaakkelimaista. Odottakaa jännityksellä, että tämä elokuva pääsee yleiseen levitykseen. Ja odottakaa kauan. Todella kauan.

Se viikonloppu oli sitten siinä. Huomenna ah, niin ihana biologian koe. En tiedä mitään. Hävettää.

Kiitos ja kuminen marsu. Biologiaaa--->

Ehkä.