IRC-Galleria

Hajotuttaa. Olenpas tässä saanut sitten koko päivän tutustua ylen ykkösen ihanaan tarjontaan. Oopperaa ja italiankielisiä uutisia jostain himonussijaviiksiporvaripoliitikosta. O.o Hei oikeesti, jotain rajaa tähänki touhuun!

Ja miksi teen näin? Nöh, eilen, kun mattipoika saapui kotiin Parkanon, ah, niin ihanasta yöelämästä, tuli edellämainitulle ja kaukosäätimelle erimielisyyksiä. Ns. "Kaukkari" kohtasi hurmeisen loppunsa osuessaan takankulmaan. Enpäs tiennytkään, että tuon kapulan sisästä löytyy niinkin paljon pientä ja hassua tavaraa. Olen viisastunut. Herra J:n virtuoosimaisista korjausyrityksistä huolimatta, kapula on nyt kuollut. Voisin tietenkin ottaa digiboksin pois päältä ja katsella normikanavia normikaukkarilla, mutta ilman digiboksin kaukosäädintä en näe subtv:tä, oikeastaan ainoaa kanavaa, mitä nykyään seurailen.

Myös puhelimeni on hukassa.. Tai no, kuten eräs hömelö sanoi, noin ei voi sanoa, koska olen hyvinkin varma, että se kännyn perkele on tässä huoneessa, tahi vähintään tässä talossa. Mutta olisi se yhtä kaikki kiva löytää. Asiaahan ei yhtään auta se, että edellämainittu föyni on äänettömällä. Tehdäänpäs asioista taas vaikeita, jeijjj.

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet täynnä vipinää ja vilskettä. Viime viikonloppu meni ihanaisesti aikamoisen humalan vallitessa.

Perjantai: Juholla grillailemassa, paljon kritiikkiä saanutta huuliharpun soittoa, grillissä kuolevia makkaroita ja loppupeleissä ihan hyvä meininki.

Lauantai: Pyörimässä ympäri parkanoa Herran J vanhempien porvariautolla. Konfliktien suuri näyttämö.

Sunnuntai: Tällöin matkamme alkoi kohti tamperetta, jonka olimme Vapun viettopaikaksi valinneet. Jo matkalla nautimme muutaman kaljan, alunperin janon sammuttamistarkoituksessa, mutta myöhemmin tuli koko ajan varmemmaksi, että pojat halusivatkin vain humaltua. Pääsimme tampereelle. Siellä ostimmekin yllättäen muutaman olusen lisää ja kiertelimme ympäri suurta kaupunkia kasvavan hämmennyksen vallassa. Loppujen lopuksi eksyimme erään nuorukaisen isän kämppään jatkoilemaan ja nukkuilemaan. Kämppä oli hieno. Olen kateellinen.

Maanantai: Sää paljasti todelliset karvansa ja osoittautuikin ihan miellyttäväksi ilmiöksi. Päivän mittaanhan aurinko jopa paisteli ja paikoitellen oli myös sangen lämmintä. Nautinnollista. Koskenranta oli tapahtumapaikkamme suurimman osan tuon päivän ajasta. Ulkomaalaisia, helvetin hyviä, footbäggäreitä, loppuneita akkuja ja randomhumalaoopperaa. Nastaa. Tästäpä siirryimme erään hyvinkin epäkohteliaan punatukan kämpille, demoniseen paikkaan nimeltä Kaukajärvi. Tuollakin meininki oli sangen huimaa. Tämä selityksenä mm. sille, miksi partakarvani ja osa tukastani on jotain oranssinvivahtavaa. Seuraavana päivänä heräsin kyseisen kämpän eteisestä ja tajusin, että siinä oli ollut aika pitkälti hyvinkin epämukavaa nukkua. Tämä oli päivä jolloin matkasimme takaisin Parkanon syvyyksiin.

Arkipäivät kuluvat ja mieli mustenee..... Kunnes se koittaa taas.

Perjantai, numero kaksi nimeltään: Tämä päivä oli pyhitetty jonkin sortin oppimisretkelle Tampereelle. Siis koulusta päin. Olikin mielenkiintoinen reissu. Viihdyimme asiaankuuluvalla yliopistolla ehkä vartin, kunnes ahdistuimme ihmisten määrästä ja miehestä, joka oli pidempi kuin joukkomme amerikanvaihtarivahvistus. Pidimme sitä järkyttävänä. Joukkomme erkani ja pirstoutui pienempiin palasiin, jotka lähtivät kuumeisen oloisesti etsimään jotakin merkitystä elämäänsä. Lienee monelle arvattavaa, että allekirjoittanut eksyi Herra J:n, tuon mahtipontisen Kihniön kasvatin mukaan. Päätimme käydä yksillä. Eksyimme Alebaari-nimiseen kodikkaaseen paikkaan, jossa oli äärimmäisen mukava ja viehättävä (naispuolinen, luonnollisesti) baarimikko (vai mikä se naispuolinen sitten on, baari...maijja? Tai jtn. Vat evö.). Koska edellämainittu neiti oli harvinaisen miellyttävä, kalja sangen halpaa ja aikaa tapettavaksi ihan liikaa, päätimme ottaa pari lisää. Poistuimme tuosta paikasta muutamaa tuntia myöhemmin, miellyttävän nousuhumalan vallitsessa.

Tästä matkasimme bussilla takaisin tuohon paholaisten kaupunkiin, jota pakotettuna joudun kotikaupungiksenikin kutsumaan. Ärrr. Pikainen kotona käynti, lähinnä ruokailun merkeissä ja olin valmis palaamaan takaisin opinahjooni, jossa oli tuona iltana pidettävän eräänlainen bändi-ilta, jossa soitteli muutama bändikin. Mikä ei sinänsä olet kovinkaan ihmeellistä, kun miettii tapahtuman nimeä. Väkeä oli vähän, mutta tunnelma ihan kiva. Lisää alkoholia kului. Itsekin pyörähdin lavalla pikaisesti, koska erääseen kokoonpanoon hyvinkin kyseenalaisesti kuulun. Näin sivuhuomatuksena totean, että puhelimeni on löytynyt, koska edellämainitun kokoonpanon kitaristi, Herra VV soitti ja infosi siitä, että tämän nörttiperseen pitäisi piakkoin ilmaantua treenikselle. Kyytiä odotellen. Bändi-illasta jatkoimme Herra J:lle, mutta porukan väsymystaso oli aikasen korkea ja muutaman tunnin kuluttua ihmiset pikkuhiljaa valuivat rautalehmiinsä ja ajelivat vaarallisen väsyneinä niihin hökkeleihin, mitä taloiksi he lienevät kutsuvan.


Lauantai, elinen, sanoisin: Sade masensi tälläisenkin karskin karvanaaman mielen. Silti uskaltauduin Herran J kyytiin, kylällä pyörimisen merkeissä. Oli ihan kivaa tuokin toiminta. Tästä eksyimme erään nimeltämainitsemattoman, mutta hyvinkin homoeroottisen, tyttöystävästä huolimatta, Herran kämpille. Matkalla oli mukaani tarttunu kolmisen litraa nektaria, jota myös "sotasimaksi" kutsutaan. Kyse on siis vähän vahvemmasta simasta, jota joku hullu joskus teki. Tai tekee. Tai niin. Tuollapa vietin sitten iltani ja Herra Kihniön komistuksen saavuttua takaisin paikallisesta räkälästä, jatkoin matkaani kohti kotia, mukanani tuo edellämainittu Herrasmies.

Hetki, tämä: Istun koneella. Päälläni on järjestyksenvalvoja-liivi, joka tarttui mukaani viime perjantain edellämainitusta bändi-illasta. Tyylikästä. En tosin osaa sanoa, miksi se on päälläni. Ehkä haluan maistaa hetken vallan syntistä hedelmää. Harmillista tosin, että olen ainoa tässä talossa tällä hetkellä, jota mahdollisuudet käyttää rajatonta auktoriteettia ovat ironisesti sangen rajalliset. Itkettää tälläinen.

Huh, tulipas pitkä selostus. Propsit niille, jotka jaksavat niin kauan ruutua tuijjotella, että vielä nämäkin rivit näkevät. Kiits ja kummarush. Nauttikaa elämästänne, kyytini saisi jo saapua.