IRC-Galleria

Hmm.... Hetkisen galleriamerkintöjäni selailtuani täytyy todeta, että tarinoiden jakauma on aika pitkälti: Angsti - Humaltuminen. Kuinka virheellisen kuvan tämä elämästäni antaakaan!

Pelottaa. Minustapa nimittäin tuntuu, etten ole yksin tässä huoneessa. Kaiuttimissani on jotain... jotain ilkeää. Ne puhuvat minulle. Saksaa ja venäjää. Puhuisivat edes perkele suomea. Minä tuollaista hemmetin molkotusta ymmärrä... Ehkä aikoinaan olisi pitänyt jatkaa saksanomaista opintietään, mutta kun eräs tärisevähkö opettaja nyt sattui sen tien ilkeästi barrikoimaan. Osin ehkä tahtomattaankin...

Mutta mitäs vittua, minkähän takia puhelimeni minua herättelee. Miksi se minua luulee? Jonkin sortin päikkärinukkujapervoksi? Minähän en sellaisia tue. Edellisyönäkin nukuin 12 tuntia! Elikkä mahdottoman tuhdit kasvavan hevinuoren yöunet. Oloni on parempi, kuin vakallisella jeesuksia, mikään ei saa muurejani murtumaan. Mutta turha yrittää mitään troijan hevosia, myös aivoni ovat virkeämmät kuin ikinä. Ha! Hv korruptoitunut maailma!

Mutta niin, tuntuupa minusta myös, että on turhaa kutsua paikalle mitään henkimaailman experttejä. On nimittäin vahvasti todennäköistä, että kaiuttimieni ihmeelliset ulkomaanäänet johtuvat edellämainittujen vehjeiden ûberhifimäisyydestä, taitavatpa poimia jonkinsortin radiosignaaleja tuon tuostakin. Mokomatkin paskavehkeet. Ja eilen ne vielä särisivätkin! Nuo perkeleet. Kesken ihanaisen elokuvanautintoni (Hitman - yllättävänkin hyvä pläjäys)! Tekisi mieleni kärrätä mokomat saatanankoneet keskelle tundrien kyltymättömän verihimoisten tuulien tuisketta. Ah.

Mitää hemmettiä, se herättää mua taas. Haastan Samsungin oikeuteen kunnianloukkauksesta!

Hiton nykyteknologia.

Jos sä olisit viinii, mä olisin absolutisti
jos sä olisit pikkukakkonen, mä en olis lapsi
jos sä olisit sianlihaa, mä olisin muslimi
jos sä olisit unta, mä en ikinä nukkuisi
jos sä olisit ihminen, mä olisin nihlisti
jos sä olisit huumetta, mä en olis vittu nisti!

ja, ja, ja mikä sua vaivaa
ja, ja, ja mä vihaan sua ja sun jokast kaimaa
ja jou hei matamou jos mul olis ladattu ase, olisit jo VAINAA!

sä oot mulle kasa likasii vanhuksii
jos olisit huone, olisit täynnä vammasii
jos olisit drinkki, en löis ikin rahaa tiskii
jos olisit vitsi, en ikinä sais hymyy mun suunpielii
mä vähän sua dissaan ja meet heti mutsilles kielii

ja, ja, ja mikä sua vaivaa
ja, ja, ja sä oot metsä ja tuun sua raivaan
ja jou hei matamou vaikka tekis mieli, ei tartte tulla mua sun jutuil vaivaa
äää äää äää sä oot mulle vaan tuhlattuu aikaa

jeah, jeah, musta tulee selvästi räppäri
ja tiekkönnää mitä, sit oot varmaan pelkää metallii

Ah. On sunnuntai-ilta. Allekirjoittaneen locaatio on ********-kuja *, 39700 Parkano. Elikkäs oma kotini. Tönö. Punainen sellainen. Väsymys on sangen suuri, ehkäpä johtuen miltei riehakkaasti, mutta varmasti miellyttävästi vietetystä ohi lipuneesta viikonlopusta. Seuraavissa lauseissa saatte tietoonne otteita joors truulinne veikeästä viikonlopusta.

Perjantai: Päivä alkoi erikoisen ihastuttavalla yhteiskuntaopin kokeella, joka monessa suhteessa meni ihan päin honkia. Toivottavasti kyseisen aineen opettaja arvostaa kokeentekijän mielikuvituksellista proosaa suhteessa siihen, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä paperille hahmotteli. Kiitos ja anteeksi. Kokeestapa karkasin shellin kautta henkauttaen tähän alussa mainittuun tönöön valmistautuilemaan lähtöön. Olin nimittäin lähdössä kohti suurta maailmaa, takki auki luontoa vastaan. Kyseessähän siis oli Jyväskylä, tarkemmin sanoen erään neiti R:n tupari/synttärifuusiokekkerit.

Ilkeiden putkimiesten yrityksistä huolimatta, oli ilta mitä messevin. Kaljan, jekun, viinin ynnä ties minkä voimin siivitin humalatilaani päämääränäni halvempi edessä oleva baarissa vietetty loppuilta/yö. Ja mukavaa siis oli, toistoa pelkäämättä. Yllättävänkin miellyttävässä seurassa vietetty ilta päättyi hieman ennen baarien sulkeutumista, koska allekirjoittanut oli hyvin, hyvin väsynyt. Suuhun jäänyt maku oli siltikin hyvä. Olipahan herra Annalan Marko samaa mieltä kanssani erään tien ylittämispoliitikasta. Tilanne oli koominen ja ehkä hieman hämmentynyt.



Lauantai: Heräilin synttärituparisankarimme neiti R:n olohuoneen sohvalta. Oloni oli hämmentävän hyvä, vaikka tietoisuus eilispäivän hauskuudesta tykytti kuitenki jossain pään takanurkassa. Tietoisuuteni perukoilla tajusin myös, että olin muutamalla tontulle luvannut viettää kyseisen lauantain eräässä kotipaikkani Bärjeborgin lähellä sijaitsevassa, sangen vihamielisessä "kaupungissa". Niinpä oli tehtäväni taasen hankkia itseni paikalliselle junien piileskelypaikalle, ja yrittää penetroitua yhteen niistä salakalavasti. Onnistuin. Matka oli pitkä ja uuvuttava (kummallista, miten paikallaan istuminen voi olla uuvuttavaa), mutta viimein pääsin kuitenkin tähän saatanalliseen pikkukaupungiin, jota välillä - itsetarkoituksellisen ironisesti- kodikseni kutsun. Paikan päällä kerkisin olemaan noin.. kaksi tuntia, ennen kuin keräsin oluseni ja viinini ja karkasin herrojen JJ ja VV kanssa kohti karv... siis tuon illan määränpäätämme. Olimme sivistyneitä. Ilta kului viinin, erikoisoluiden ja historian pohdinnan parissa. Noh, historia nyt jäi vähän vähemmälle ja illan kuluessa oli yhä selvempää, että kaikenlainen sivistyneisyys oli pelkkää harhaa, eräänlainen humaloitumisen kulissi. Juomapeliinhän se ilta eteni. Usean sakon, tyhmän sanapelin ja valitettavan huonon iskurepliikin jälkeen pakkauduimme ystävällisen kuskimme autoon ja karautimme paikalliseen baariin, sanokaamme nyt tätä valheellisesti vaikkapa "krouviksi".

Ilta oli mielenkiintoinen, eräs - jättäkäämme nimi mainitsematta - Ville oli hyvin humalassa ja neiti J:n ilkeähkön avun siivittämänä teimme herra VV:lle ilkeän valedrinkki-tempun. Hähähähähä. Iivil. Ilkeän huijjauksen kohteelle tempumme paljastui vasta seuraavana päivänä. Ilta olikin liian ihana ollakseen totta ja onneksi pari paikallista kansankynttilää päätti kertoa tarinamme kahdelle sankarille - herra M:lle ja J:lle, että seuramme ei ole haluttu. Niinpä poistuimme tuosta kaiken pahuuden mekasta iloisessa yhteisymmärryksessä hieman pilkun tulemisen jälkeen. Tästä suuntasimme samaiseen paikkaan, jossa aloittelumme (se sivistynyt) tapahtui. Neljä 5 hengen sankaritarinastamme säilyi pystyssä yli viisi minuuttia jatkoilla. Loput nukahtivat aamun asti kestäville kauneusunilleen (joita tarvitaan, IMO<3). Allekirjoittaneen ovela piilotteluyritys päättyi dramaattisen epätoivottuun nukahtamiseen.


Sunnuntai (eli päivä tämäinen): Hyvinkin mielenkiintoinen tapaus. Olimme pakotettuja pysymään heräämisen jälkeisessä olinpaikassamme hyvin pitkään, kuskinamme tuoksi aamuksi merkatun, edellisenä iltana loistaneen körilään huonon olotilan vuoksi. Ei tuntenut oloaan ajokuntoiseksi, eipä siinä, en minäkään. Aamu oli vallan loistava esimerkki krapulahuumorin iloista. Esimerkkeinä toimivatkoon mm. Juusolligensin syöpäinen hampurilainen, edellämainitun lupaava artistin ura ja saman miehen oleilu sängyn välissä räpäten. Herra JJ oli päässyt hetkellisesti krapulahuumorin infernaalisen myrskynsilmään. Kyllä seurueellemme nauru maittoi. Myös erään herran galleriakäytös kirvoitti iloisia nauruntirskahduksia mies(ja hieman myös nais)vahvuudessamme. Lopulta uskaltauduimme lähtemään ja tuossa viitisen tuntia sitten saavuimme takaisin kotikaupunkiimme. Näin siis kävi, nyt olen siis tässä, kirjoittamassa tätä - ah, varmasti niin kiinnostavaa tarinaa - harvinaisenkin iloisesta viikonlopusta. Kiitos tästä osalliset. Tarinamme sankarin olisi ehkä aika painua pehkuihin. Vaikkei nyt huomenna koulua olekkaan, hihihi. Mutta enivei. Merci ja bourtegroueee, minäpä teen itsestäni sänkyni groteskin peitteen. Krau.

I want you so hard
I want you so goooooood...
Damdam. Dam.

RÄJÄHDYS RÄJÄHDYS PUM PUM

Olo mitä hehkein. Voi hyvä jumala. Matti + baari = Mitä mahtavin yhdistelmä. Rikottii herra lempinimi L:n kans sänky nukkumalla siinä.
Se oli jo aplodien arvonen suoritus.

Tampere. Humala. Jee.

Kohta vois oikeesti mennä nukkuu.

Hitto, että mä vihaan leffoja, jois poltetaan tupakkaa.

Hv.