IRC-Galleria

Aaarrrrrgggghhhhhh. Olen sanaton.

Jos mulla ei olis näin valitettavan kipee olo, kirjottaisin tähän jotain erikaunista proosaa, joka saattais jollain tasolla koskea taakse jäänyttä Espoon reissua. Mut ei pysty. Yski, yski. Toivottavasti toi punanen, mikä tällä hetkellä edellämainittuun aktiviteettiin ikävästi kuluu, liittyy jotenki äsköseen ruokaan. Muuten itkututtaa.

Ehkä sit huomenna taas kirjoittelen jotain, mikä ei liity mitenkään mihinkään. Siinä oon kuitenki paras.

"Voisin vaikka paskata sukkaan ja hakata sillä kodittomia. "

Näen näkyjä, kuulen ääniä.

Tunnustelen sanankäänteiden kera kulutettujen äänijänteiden sulosointujen kakofonioita.

Tietämättä, ymmärtämättä, aina jättäen tilaa arvailulle.

Hiljaisuus tekee hetkeen reiän.

On helppoa olla olemassa, jollei ole tavoitteita sitomassa olemassaoloa turhaan järkevyyteen.

Kääntää veistä suolatuissa haavoissa, nukkemestarin toiveillallinen.

Miksi?

On niin uskomattoman turhaa olla elossa, jollei tiedä miksi elää.

Ristiriitoja? Aina olemassa.

Sanot: "Nyt olen tyytyväinen."

Ja minä vain naurahdan.

"Ikinä et ole täydellinen."

Tampere. Känni! Parasta boolia tein. No paskaahan se oli, mut viinaa vitusti. Viel pitäs raahautua keskustaan täält siskon kämpilt. Voi pyhä vittu.

Kettu kuittaa.

Humalatila =Itse aiheutettu tilapäinen sieluntoiminnan häiriö.

:D Hitto nää yhteiskuntaopinkirjat on sit HAUSKOJA.

Laita mp3 sekoitukselle.
Joka kysymyksen kohdalla painat seuraavaa biisiä ja vastaat kysymykseen biisin nimellä.

1:
Mitä äitisi sanoo huudettuaan sinulle? - Hollywood (Aha, se karkaa)
Isäsi tökkää sinua päähän ja sanoo: - Uni (hmm... Se on vain unta!)
Kulkuri kävelee luoksesi ja sanoo: - taste my... (:D Pervo kulkuri..)
Paras ystäväsi tönäisee sinua käteen ja sanoo: - Veriveljet (Todellaki ;) )
Törmäät pahimpaan viholliseesi ja hän sanoo: - Gisela (Wtf?)
Yöllä vastaan tulee kadulla muukalainen, joka sanoo: - Jungle man (Villimiäs!)
Juokset kotonasi, kun veljesi pysäyttää sinut ja sanoo: - Eat me! (NO KIITTI HEI)
Näet lemmikkisi ja sanot: - Break free (Vai haluis se vapautee...)

2:
Mikä laulu kuvaa...
elämääsi: - Messu (Mä oon kyl aika harras...)
ystäviäsi: - Forever and always (Jeah!)
perhettäsi: - And then they run (Ooks niin kauhee perheihminen?)
ihastustasi/tyttö/poikaystävääsi: - A welcome burden (Taakka, mikä taakka.)
vihollistasi: - Sunlight (:D Oonhän mä aika nörtähtävä mut...)
uskontoasi: - Take It Out On Me (Näin o.)
seksuaalisuuttasi: - Don`t walk away (Näin yleensä käy. :/ )
seksielämääsi: - Show no mercy (:D Bondage etc. rocks!)
persoonallisuuttasi: - Auto pilot (Khyyl, ilman kuskia mennää.)
ulkonäköäsi: - If only ( If only I had some looks..)

3:
Elämäni soundtrack: mikä biisi soi taustalla, kun...

Elämäsi leffa alkaa: - Scum (Ja SE on TOTUUS.)
Heräät: - Spill the blood (Tämähän on joka aamuinen suuntani)
Hengaat kaveriesi kanssa: - Warzone ( Niin totta.
Sinä ja vihollisesi alatte taistella: - Die by the sword (Eli miekkailumeingillä mennää!)
Menet treffeille ihastuksesi kanssa: - Suruntuoja (Ei lupaa hyvää.)
Suutelet häntä ensimmäistä kertaa: - Believe (Aina pitää olla uskoa. <3)
Tulet kotiin ja sisaruksesi ovat pistäneet huoneesi päreiksi: - Jihad (Kyllä, jumalan pyhä sota käyntii vaa!)
Menet nukkumaan: - Crawl (Peitonpa alle ryömitään.)
Masennut: - Entistä ehompi (Nyt meni kieroksi...)
Yrität itsemurhaa: - Cry for me sky (Ja taivaskin itkee.)
Hautajaistesi aikana: - Uni (Ikuinen sellainen.)
Hautajaisvastaanottosi alkaa: - Deadline (Todellakin.)
Lopputekstien aikana: - Enkö minä saatana sanonut (Nih, vittu.)

Kyl tos opettajarunos oli selvästi syvällisempää tatsia.

Voi juma, löysin tuolta paprujen seasta himmeen angstirunon. :D Ties koska tehty. Toivottavasti ei sentää seiskalla. Olis huolestuttavaa.

Kuin hullu pimeyttä syleilen
se on se yö, johon silmäni suljen
kun suolaa haavoiltani nuolen, kuin koira häntä koipien välissä kuljen
en tiedä koska, mutta vielä kuolen
niin nuori, odottaa loppua jo surren
hiljaisuus välillämme kuin syvää jäätä
niin kylmää, ettei sen läpi voi nähdä
en ehkä tulevaa päätä,
mutta sen sanon: "en tähä tahdo jäädä"
muistot onnellisista hetkistä
ajan kultaamat niistä
ja tieto siitä, ettei tästä elämästä hengissä selviä
nyt tiedät varmaksi vain etten riitä!

Aloinpa tuossa tylsyyteni synkkinä hetkinä koluamaan taas kerran vaatekaappiani. Taisin etsiä jtn vaatekappaletta (no shit, sherlock), en nyt juuri muista mitä. Mutta on se vaan aarreaitta. Löysin mm. 1/3 pullollista viinaa ja määrän ( N ) scweppes-russchiania. Siis että mitähän vittua? Ei hajuakaan miltä reissulta noi on jääny. Hmm. Ja löytyihän sieltä kasa yläasteen aineitakin. Pelkkää vittuilua opettajille, numerot siinä ysin ja kympin hujakoilla. Osasin vielä silloin asiani! Nyt kaikki on muuttunut. Olen huono, masentunut abi. *Itkuil*

Piristystä seiskaluokalla kirjoitetun runon muodossa:

"Seiskalle (Opettajien ylivalta):

Kun tuli seiskalle, uusia ihmisiä tapasin, ilkeitä opettajia lähinnä, kohta klinikalla sanoja tavasin, välitunnit lähinnä, oli sydäntä lähellä. Vibran tärisevän, klinikalle ärisevän. Mursun oudon veikkolamaisen, kopion, veikkola-naisen. Kun kutoselta pois pääsin, vihdoin isähahmon taakse jätin. Nyt on sen tilalla monta "mukavaa", opettajaa niin kauheaa."

Näin siis n. kuus vuotta sitten! Aika munapää olin jo silloin.<33

"Voi poikaseni, mikä sinua oikein vaivaa?" kysyi ääni huoneen nurkasta. Poika nosti katseensa hämmentyneenä, olihan hän luullut olevansa huoneessa yksin. Pölyisessä nurkassa, lahonneeseen seinää nojaili pieni mies, hädin tuskin jalan mittainen, homoeroottinen kääpiö. Pojan hämmennys oli taasen astetta suurempi. Tuo nahkapukuinen pikkumies otti kaksi askelta poikaa kohti iloisesti virnistellen. Poika löi pientä miestä kepillä, joka nyt jostain kumman syystä oli valmiiksi hänen käsissään. "Ja pysykin sielä, tiedäs mitä oikein suunnittelet, senkin pieni ryökäle!" Pieni mies vain nauroi.
"Ettet vain olisi vittuuntunut, koska sinulla on huomenna matematiikan yokirjoitukset, etkä tiedä oikeastaan mitään?" Pojan suuttumus muuttui hämmennykseksi. "Mistäs helvetistä sinä sen muka tiedät, senkin likainen pervo?" Kurttuinen pikkumies kähisi naureskelen: "Tiedän kaiken. Asun tuolla seinässäsi ja naureskelen elämällesi. Olet sangen naurettava paskiainen. Melkein toivon, että kuolisit, ennen kuin tapat minut nauruun, sekin surkuhupaisa luuseri." Poika oli sanaton. Sanaton, kuin koira, joka tajuaa jahtaavansa omaa häntäänsä. Eräänlaisen likaisen nolouden saastuttama. "Ja nyt sitten lähdet kyllä litomaan seinistäni, ne ovat varsin hyvät seinät, enkä halua, että niitä asuttaa tuollainen likainen tirkistelijäkääpiö." Pikkumiehen ilme muuttui arvoitukselliseksi. "Sinun kannattaisi miettiä, miten minulle puhut. Haukkuisitko kenties tietokonetuoliasi samalla tavalla? Vai arvostatko kenties sitä enemmän kuin minua, senkin kiittämätön pojan-nulikka?" seinänasukki heitti pallon takaisin pojalle. "Siis mitä? Nyt en kyllä tajua mitään! Voisitko vain poistua. Pliis. Ole niin kiltti. Pois elämästäni. HUS." Kääpiö hymyili pojalle, kiristi nahkaista kravattiaan ja silmää iskien livahti takaisin seinän väliin. "MITÄ MINÄ SANOIN POIS SIELTÄ...", poika aloitti, mutta lopetti tajuten tämän olevan turhaa. Yhtäkkiä pojan korvat täytti raastava piipitys, kuin kylmien kynsien hellä hivelöinti vasten liitutaulua.

Räpäys.

Räpäys.

Räpäys.

Näkökentän rajat katossa muodostivat pojan tajuntaan hämähäkinseittejä, joiden tahmeista rihmoista poika ei tahtonut päästä irti. "Unta? Kuinka kliseistä. No, olihan loppupeleissä helvetin tyhmää kuvitella, että seinässäni asuisi kääpiö, eihän sellaista tapahdu oikeassa elämässä, vain huonoissa novelleissa, joita joku säälittävä teini keskellä yötä omaksi huvikseen väsää. Kaikkea sitä kuvittelee, taitaapi alitajuntani olla kovan remontin tarpeessa. Soitanpa tästä eräälle alkoholisoituneelle ystävälleni, jotta voisimme vetää kännit", poika mietti aamupörröisessä päässään. Ja tapetissa olevasta reiästä vilkuili pienen miehen pieni viirusilmä, ja tuon silmän alla hymyili likaisesti harvahampainen suu.