IRC-Galleria

Toi oli vaan niin pakko laittaa. :D Säästyn karulta kohtalolta. Ja jos mun seksielämäni tästä huononee, niin se menee jo sen verran miinukselle, että itku. :P

VOI LUOJA!

Huomenna dokaan. <3

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti

Voipaska, tajusin just, et huomenna tosiaan kahdeksaan.
AHAHAHAHHAAHAAHAHAAHAHH (katkeransuloistasekoamisnaurua.)

Adios.

---

>

Ja nyt tuolla ulkona on joku ylikiimainen kissa (vältän kaksimielisyydet ilmoittamalla heti, että kysymys on siis kotieläimestä), joka on päättänyt piristää iltaani pienellä serenadilla.
Voi jumankeuta, mitä kiljumista. Kuulostaa kuolevalta hinkuyskäiseltä transsumummolta. Heittäisin sitä tulostimella, jollen olisi sangen eläinrakas, tahi tulostimeni niin kallis.

Niin on ankeaa, että kohta jo naurattaa.

Itku.

Muah.

Elämä voisi kyllä nyt hymyillä hieman leveämminkin.

Vitutuksen syy yksi: Tää huone on täynnä jotain ihme ötököitä, perhosia sun muita ja ne tulee koko ajan nussimaan mun näyttöäni.

Vitutuksen syy kaksi: Joku laupias samarialainen on päättänyt, että ulkona ukkostaa ja on päättänyt suojata rakasta televisiotani tuhoamalla antenninjohdon. Kiitos.

Vitutuksen syy kolme:L-U-K-I-O. Huomenna (tänään) on vasta toinen päivä tätä helvettiä ja silti oon jo ihan hajoamispisteessä. Ärf, ärf. EN tyksiny yhtää sitä uutta hissan maikkaa.

Vitutuksen syy neljä: Savukkeet finito. Miksi, oi miksi?

Vitutuksen syy viisi: Ihmissuhteelliset erimielisyydet. Ei aina voi voittaa.

Vitutuksen syy kuusi: Limsaloppui.

Vitutuksen syy seitsemän: Limsaa varten varatut jäät sulivat pöydälle ja nyt näppäimistö on märkä.

Vitutuksen syy kahdeksan: Tän näppäimistön hengissäpysyminen pelottaa.

Vitutuksen syy yhdeksän: Vielä monta päivää perjantaihin ja humalointiin.

Vitutuksen syy kymmenen: PARKANO.

Lista oli täysin epäjärjestelmällisesti laadittu, joten kyseessä ei ole minkään sortin arvoasteellinen itsegalluppi. Ettäs tiedätte.

Positiivista puolta elämästä:

Epävitutuksen syy yksi: ENÄÄN "pari päivää" viikonloppuun.

Hmmmm, kuulostaa sarkasmilta. Ei hyvin mene.

Hei, terve ja näkemiin rakas päiväkirjaloiseni. Okei, perun sanani, tuon viimeisen. Hyvästejä et vielä kuule, anteeksi.

Pikku Matin elämässä on tapahtunut aika lailla lähi-aikoina. Syyksi nimeäisin alkaneen (joskin jo pitkälle edenneen) KESÄN. Se on kiva asia. Toooosi kiva asia.

Loman pari ekaa viikkoa kuluivat yleiseen tylsistymiseen ja Provinssin odoteluun. Sitten se koittikin. Provinssi. Oli mahtavuutta. Tästä on pitänyt tarinoida jo useita kertoja, mutta kaukainen (ja netitön) työpaikkani on evännyt minulta tämän mahdollisuuden. Mutta siitä provinssista.
Torstaista sunnuntaihin hurrrrjaa alkoholin väärinkäyttöä ja muutenki kohtuullisen rietasta elämän tapaa. Muistikuvia voisi olla enemmänkin. Niiden puute saattaa tosin olla positiivinen seikka, sanoisin.

Provinssinsaldoja:
Kaksi koria kaljaa.
Nollavitonen virun valge.
Nollaseiska tasavalta.
(Salmarikin oli, mutta rakkaat ystäväni, herrat JJ ja K, päättivät pullon terminoida. Mokomatkin.)
Lukematon määrä luokatonta lucky strike-savuketta. Siihen kyllästyi.
Yksi suihkukäynti. (En suosittele heteromiehille. En pitänyt siitä. Olen siis hetero. Tiedäthän.)
Ruokaa oli ja jonnekkin se katosi. Itse sain ehkä kaksi lihapullaa ja voileivän. Nestedieetillä.


Nuo olivat siis itseostettuja (juomat & savukkeet.). Muutenkin kaljaa siunaantui vähän joka suunnalta. Eräs miellyttävä herrasmies, jonka tapasin vessajonossa, tarjosi reilulla kädellä viiskytrossaista minttuviinaa. Metallican keikalta olivat tulossa, kuulemma. Seuraavana päivänä afroperuukkinen randomtuttuni juotti allekirjoittaneelle puoli pulloa paloviinaa. Tai jotain.

Todistettuja bändejä:
Mokoma
Diablo
Stam1na
SYL
Bullet for my valentine
Apulanta
ja vähän tiktakkia ja soulflytä. Ei jaksanut.

Viikonloppu oli likainen, humalainen ja hilpeä. Tätä lisää.
Oli myös ehkä kivintä aloittaa työt provinssin jälkeisenä sunnuntaina. Työskentelen siis Jämsänkoskella eräässä huvittavasti nimetyssä bussinsiivous-firmassa. Työ on aikamoisen vapaata. Taukoja ja tupakkia ja tupakkitaukoja. Minulle tehty. Rahaakin tulee ja kyllä sitä meneekin. Viikot olen siis siellä ja viikonloput olen humalassa. Ihan kivaa elämää.

Toissa viikonloppukin oli erittäin miellyttävä. Rakas ystäväni, nimeltämainitsematon, Tomi nimeltään, päätti nimittäin kastella tarinamme sankarin bensalla. Miksi? En tiedä. Tuskinpa tietää hänkään. Jonkin sortin piilovihaa?
Itku.
Joka tapauksessa. Nerokas tempaus. Kastella tupakkia poltteleva, maassa makaava jannu bensalla. Kiitos tästä. <3

Viime viikonloppu (huomioikaa kellonaika) meni vahingossa juomiseksi. Karkasin molempina päivinä rakkaalle väliserkulleni, herra JK:lle. Perjantai meni pummilla ja lauantaikin osin. Olihan mulla twelvi. Helvetin kallis twelvi, 14 euroo. Miettikää! Sairasta. Ja väliserkkuni päätti humaloittaa allekirjoittaneen Jack Danielsilla. Se toimii. Punaviiniäkin juotiin. Mahavaa.
Kun aamulla heräsin (JK:n äidin sängystä, JK:n paita päällä) havaitsin jotain kummaa orastavan krapulani lisäksi. Jalkani oli hieman kipeä. Ei kestänyt askeleen painoa.
Plus joku oli nussinut oikean kenkäni. Nerokasta, sanoisin. Päivemmällä sitten kävin parkanon arvaus-keskuksesta ja poistuin tuosta pahuuden rakennuksesta keppeihin tuettuna. Hassua on elämä.

Näillä evillä eteenpäin.

Ensi viikonloppuna Espoo, veikkaisin.
Pelätkää.

Jee. Haluisin vaan nukkua, mut oli eilen niin kivaa, et pitää tästä varmaan kohta lähtee käymään Parkanon arvaus-keskuksessa.

Hyvästi dataaminen. Työt kutsuvat.

Jaiks.

Pois galtsust. : <

Kaljaa. Jee.