IRC-Galleria

Kun tulee aika ja tuntuu, että kaikki on hyvin..että kaikki on täydellisesti, liian hyvin ollakseen totta. Silloin havahdu ja valmistaudu tulevaan, sillä joku iskee sen jälkeen ja lujaa. Niin se vain menee, vaikka haluaisi kieltää eikä haluaisi uskoa. Korkealta on pitkä matka alas ja alastulo voi olla kova. Elämä on täynnä huolia aina, niitä et pakoon pääse. Tosin helpottava uutinen on, että kaikki huolet eivät aina ole niin suuria. Mutta kaikesta huolimatta älä jää tuleen makaamaan, jatka vain matkaasi. Esteet ja vaikeudet ovat sitä varten, että ne ylitetään. Niiden edessä ei auta luovuttaa, on vain etsittävä keino kuinka ylittää ne. Tapoja sit on monia, ja kukin tekee ne tavallaan. Siihen ei pitäisi olla mitään yksittäistä teoriaa.

Itselläni on nyt muistissa tällä hetkellä ainakin viisi erillistä hetkeä omassa elämässäni, jolloin olen ollut "onnellinen", ei ole ollut huolen häivää. Neljä näistä on viimeisen vuoden aikana tapahtunutta. Joka kerta (5/5) kun olen alkanut miettimään, kuinka onnellinen ja huoleton olenkaan sillä hetkellä niin se iskee..se iskee niin pahasti ja kovaa puun takaa. Silloin ei ole minkäänlaista suojakilpeä edessä, se tiputtaa suoraan polvilleen siihen paikkaan. Mutta siitä olen oppinut sen, ettei huolettomuus ja hyvä olo tarkoita sitä et on onnellinen. Olen tällä hetkellä onnellinen elämääni, mutten murheeton tai huoleton. Huolia, ja murheitakin, sopii jokaiseen päivään, mutta silti olen onnellinen. Eikä se onni häviä sormia napsauttamalla, vaikka jokin asia menisi yhtäkkiä huonosti. Tulee laskusuhdanteita, jonka jälkeen jossain vaiheessa tulee väkisinkin nousuvaihe..tai ainakin edes tasaisempi jakso, taantuma. Ja taas nousun jälkeen tulee aina lasku. Ne on sellasia luonnon asettamia lainalaisuuksia, joita ihminenkään ei voi säätää oman mielensä mukaan. Ja kaikkihan on suhteellista. Jokainen meistä kokee asiat eri tavoin: Yhdelle on tärkeetä, että saa leivän pöytään joka aamu. Toiselle on tärkeetä saada makkara sen leivän lisäksi. Jollekin taas on tärkeämpää se, että antaa jollekin kolmannelle leivän, sen sijaan että ottaisi itselleen sen makkaran oman leipänsä päälle. Kaikki on suhteellista, ja kaikilla ei ole resursseja siihen mitä toisilla voi ollakin.

Nooh..ehkä nyt meni vähän aiheen vierestä, mutta sivuten kuitenkin. Sillä kun ihminen jotain toiselle ihmiselle antaa, niin ainakin on aihetta odottaa, että joskus saattaisi saada jotain takaisinkin päin. Silloin ei ehkä yksin tartte niitä iskuja ottaa vastaan, on auttajia :). Voi olla huolettomampi, kun saa jakaa huoliaan toisten kanssa. Vastuun raskas taakka kevenee, kun ei yksin tarvitse kulkea ja kantaa koko lastia.