IRC-Galleria

Elämän yksi suurimmista rikkauksista on uuden oppiminen. Joka päivä ihminen oppii jotain uutta, siksi jokainen päivä elämässä on tärkeä. Jokaisella päivällä on oma tehtävänsä ja tarkoituksensa. Yksikään hetki ei ole merkityksetön. Sillä ei ole merkitystä, minkä laatuinen tapahtuma on: hyvä vai huono. Vain sillä on merkitystä mitä tapahtuu. Ja kun tarkemmin jaksaa asioita miettiä niin huomaa, että ne huonotkin asiat muuttuvat pidemmän ajan kuluessa hyviksi. Sillä virheistä VOI oppia, ja negatiivinen asia VOI olla syy jonkun paremman asian tapahtumiseen. Miltä elämä tuntuisi, jos ei olisi koskaan vastoinkäymisiä. Jos aina paistaisi aurinko, kuolisimme jossain vaiheessa kuivuuteen. Ei saisi jännittää tulevaa, koska tietäisi että aina eteen tulee vain hyvää. Vastoinkäymiset kasvattaa ihmistä, ne auttaa selviämään tulevista vastoinkäymisistä. Ja jos elämä tuntuu vain vastoinkäymisiltä, silloin on otettava itteesä niskasta kiinni ja alettava miettimään oman elämänsä tarkoitusta. Sille löytyy tarkoitus! Se niskasta kiinni ottaminen on vaikeaa, koska silloin joudut kohtaamaan itsesi, kaikki pelkosi, kaikki heikkoutesi. Mutta kun ne kohtaat, löydät tarkoituksesi ja vahvuutesi elämään. Sen mukaan kun tunnet itsesi on helpompi elää. Silloin tietää miten selviää mistäkin tilanteesta.

Siksi jokaisella päivällä, jokaisella tapahtumalla elämäsi aikana on tarkoitus. Se tarkoitus saattaa ilmetä vasta tulevaisuudessa, vaikka vasta kymmenien vuosien päästä, mutta se tarkoitus löytyy. Sitä voi kutsua vaikka kohtaloksi. Itse kutsuisin sitä kohtaloksi, jokainen saa toki senkin itse päättää. Mutta pääasiani tässä on se, että kaikki tapahtuva harjoittaa sinua tulevaisuutta varten. On kyse sitten huomisesta tai viimeisestä henkäyksestä maan päällä. Mä oon tässä viime aikoina (käytetään taas sitä vuoden aikajännettä) oppinu niin paljon itsestäni uutta, ja ylipäätään tästä maailmasta. Oon kulkenu monta monta vuotta side silmillä, toisten opastuksella. Mutta nyt olen löytänyt oman tieni jota kuljen yksin, silti koko ajan aistit erittäin herkkinä vastaanottamaan kaikkea, mitä ympärilläni tapahtuu. Aistiminen helpottaa etenemistä, kaikkea ei aina tarvitse tehdä yksin. Mutta olen nyt oppinu luottamaan itseeni, omiin näkemyksiini. Se, että luottaa omaan näkemykseen, helpottaa kaiken suhteen. Et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi virheistäsi. Toisaalta taas kun teet hyviä omia päätöksiä, se lisää itsetuntoa ja uskoa omaan tekemiseen. Silti väheksymättä toisten näkemyksiä. Jokainen meistä täällä on tärkeä, ja jokaisen mielipiteellä todellakin on väliä. Sekin tästä paikasta tekee rikkaan, se mielipiteiden värikkyys. On rohkeaa pitää kiinni omasta näkemyksestään, mutta se on niin tärkeää. Siksi tärkeää, ettei se rikkaus häviä maailmasta.

Mulla on ollu elämässä paljon vastoinkäymisiä...tai nyt kun miettii tarkemmin nii ei mulla ees oo. Ne hetket vain on ollu suuria, tunteellisia lähinnä. Siksi se tuntuu, et niitä on ollu paljon. Mutta todellisuudessa mun elämä on ollu pelkkää ruusuilla tanssimista, olen ollut onnekas. Kun muistais kunnioittaa elämää aina oikeella tavalla, eikä miettiä pelkkää pinnallisuutta. Sen pinnan alla on niin paljon kaunista ja huomaamatonta. Mutta kuitenkin - osaan tänä päivänä kunnioittaa vastoinkäymisiäni. Eikä ne loppujen lopuksi ole vastoinkäymisiä, vaan oppitunteja. Oppitunteja, jotka auttaa tuntemaan itteesä paremmin. Oppitunteja siitä, miten elämääni en voi viettää. Ja niistä oppitunneista oon luultavasti saanut palkaksi aikuisuuden, pääsyn pois lapsen kengistä. Samalla olen oppinut luottaamaan omaan vaistooni, löytänyt persoonani. Nyt jos näen tulevaisuuden edessäni, en enää lähde kiertämään sitä toista tietä, vaan tartun hetkeen. Se kiertotie on joka kerta osoittautunut vääräksi. Olen tuhlannut turhaa energiaani ja aikaani. Kaikki asiat on kohdattava jossain vaiheessa, niitä ei pääse pakoon. Ne joko kohtaa heti, tai sit sen kiertotien jälkeen. Kiertotien jälkeen se on vaikeampaa.

Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen kiertoteistäni, ja kaikesta tapahtuneesta. Paljon on rakkaita ja hienoja ihmisiä sattunut tien varrelle. Siksikin olisi liian rankkaa sanoa, että se kaikki olisi ollut vastoinkäymistä. Sillä ilman sitä en olisi koskaan tavannut tiettyjä ihmisiä, jotka mulle tänä päivänä ovat tärkeitä. Enkä usko et kaikki ne ihmiset edes tietää, miten tärkeitä he ovatkaan. Kunnioitus on ainakin suurta täältä päin!

Niih, sellasta..tähän loppuun, jos jotain vielä kynäilis. Esimerkiksi, et mun mielestä vastoinkäymisten pelkäminen on yhtä kuin pelkäis tulevaisuutta. Eikä silloin elämisestä tule yhtään mitään, saa pelätä kaikkea tapahtuvaa. Mun teorian mukaan elämän tapahtumat tapahtuu kaikki luonnollisesti, ja luonnon lakeja ihminen ei voi muuttaa. Sit ku viel itelläni on vahvat näytöt ja todisteet siitä, niin ei sitä käy kieltäminen. Ainut miten asiaan voit vaikuttaa asiaan on, että mukaudut ympäristöösi muuttamatta itseäsi persoonana. Hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Joihinkin ympyröihin se ei sovi, mutta tänne suureen maailmanpyörään KAIKKI mahtuvat.