Googleta hakusanoilla: "(Nimesi) on" (esim. "Matti on") ja kopioi viestiin 4 ensimmäistä tulosta.
Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.
Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.
1.Veera on joissakin tilanteissa Veronikan lempinimi.
2.Veera on yksi niistä henkilöistä, jonka nimi esiintyy tällä saitilla siellä täällä. ... Uusi Veera on löytänyt ehkä enemmän omanlaisensa polun elämälleen. ...
3. Veera on syntynyt arviolta 1.6.1996 ja on kotoisin syrjäisen maatilan navetasta. Kun Viivi-sisko nukkui tyytyväisenä heinäpaalien vierelle asettautuneessa ...
4. Veera on myös suosittu ja iloinen tyttö, joka pelaa jalkapalloa kesällä. ... tupakkaa, mutta asiasta ei ole puhuttu sen jälkeen, eikä Veera ole kertonut ...
~
huiii, pelottavaa ;>
Uusimmat blogimerkinnät
- No huhhuh, onpas tästä aikaa 17.02.
- Kunhan jotain porisen 29.07.
- Addiktio 24.07.
- Kesä 13.07.
- Vitut 02.04.
- meh 27.02.
- häh 24.12.
- Juuri niin. 22.11.
- mitäs 05.06.
- one piece! 01.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2010 (6)
- ▶ 2009 (9)
- ▶ 2008 (47)
- ▶ 2007 (51)
-
▼
2006 (35)
- ▶ joulukuu 2006 (6)
- ▶ marraskuu 2006 (7)
- ▶ lokakuu 2006 (11)
- ▶ syyskuu 2006 (10)
- ▶ elokuu 2006 (1)
Blogi
serkku parka _ei_ luovuttanut tätä minulle, minä varastin tämän.Keskiviikko 04.10.2006 01:30
höm..? persoonallisuustesti :DMaanantai 02.10.2006 16:35
http://www.netello.com/persoonallisuus_testi.php
Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 60 % Impulsiivinen
Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti ----*
Introvertti
Käytännöllinen ----*
Intuitiivinen
Ajattelija
*
Tuntija
Impulsiivinen ----*
Harkitsija
(ppmp)
Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet lämminhenkinen, ulospäin suuntautunut, iloinen ihminen, jolla on aina aikaa hauskanpidolle, ja joka välttelee tylsiä ihmisiä jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Sinulle soveltuvat parhaiten ammatit, joissa voit olla tekemisissä ihmisten parissa, kuten myyntityö, neuvontatyö, asiakaspalvelu, hoitotyö, kriisiapu ja esiintyvä taiteilija. Ihmistyyppisi luonnostaan tarkkailee toisten käyttäytymistä ja pohtii, mitä toiset oikeastaan haluavat. Valitsitpa minkälaisen ammatin tahansa, siinä puhumisella on oltava tärkeä rooli. Olet parhaimmillasi toisten ihmisten seurassa, ja vältteletkin yksinäisyyttä ja eristymistä. Uskot että elämän, työn ja ihmissuhteiden pitää olla hauskaa ja palkitsevaa. Et viihdy synkissä oloissa. Kaltaisesi ihmiset ovat valloittavia, terävä-älyisiä ja mieleltään avoimia. Toisten mielestä saatat viihtyä liian usein juhlissa. Sinua saattaa ahdistaa se, jos sinulta odotetaan vakavamielisyyttä, muodollisuutta, logiikkaa, järjestelmällisyyttä ja täsmällisyyttä.
Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 60 % Impulsiivinen
Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti ----*
Introvertti
Käytännöllinen ----*
Intuitiivinen
Ajattelija
*
Tuntija
Impulsiivinen ----*
Harkitsija
(ppmp)
Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet lämminhenkinen, ulospäin suuntautunut, iloinen ihminen, jolla on aina aikaa hauskanpidolle, ja joka välttelee tylsiä ihmisiä jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Sinulle soveltuvat parhaiten ammatit, joissa voit olla tekemisissä ihmisten parissa, kuten myyntityö, neuvontatyö, asiakaspalvelu, hoitotyö, kriisiapu ja esiintyvä taiteilija. Ihmistyyppisi luonnostaan tarkkailee toisten käyttäytymistä ja pohtii, mitä toiset oikeastaan haluavat. Valitsitpa minkälaisen ammatin tahansa, siinä puhumisella on oltava tärkeä rooli. Olet parhaimmillasi toisten ihmisten seurassa, ja vältteletkin yksinäisyyttä ja eristymistä. Uskot että elämän, työn ja ihmissuhteiden pitää olla hauskaa ja palkitsevaa. Et viihdy synkissä oloissa. Kaltaisesi ihmiset ovat valloittavia, terävä-älyisiä ja mieleltään avoimia. Toisten mielestä saatat viihtyä liian usein juhlissa. Sinua saattaa ahdistaa se, jos sinulta odotetaan vakavamielisyyttä, muodollisuutta, logiikkaa, järjestelmällisyyttä ja täsmällisyyttä.
kauneus on katsojan silmissäSunnuntai 01.10.2006 03:37
pappa ajatteli himokkaasti mummoa. ajatuksissaan hän tuijotti mummon suloja peittelemättömän avoimesti. papalla oli vaikeuksia katsoa mummon löysinä roikkuvia rintoja tuntematta palavaa intohimoa tätä kohtaan ja haluamatta ottaa ne käsiinsä, käyttää niitä puolityhjinä leileinä, joilla voisi sammuttaa janonsa ja tuntea jälleen olevansa nuorukainen. hänen katseensa vaelsi mummon vartalolla kunnes kiinnittyi luomeen vyötärön vasemmalla puolella. tuo luomi oli kauneinta mitä hän tiesi, eikä hän olisi vaihtanut sitä mihinkään. mummolla oli myös monia muita hyviä puolia, kuten se, että hän ei koskaan kieltänyt mitään papalta. pappa oli hänen mestarinsa, ja hän oli orja. orjien kuului tehdä mitä heidän mestarinsa käski heidän tehdä.
pappa oli hankkinut tämän kaunottaren kaksi viikkoa sitten markkinoilta. ah, nuo markkinat. miten hän olikaan hämmästynyt nähdessään "myynnissä" - ringissä hehkeän mummon puettuna kierään nahka-asuun, joka myötäili tämän reheviä muotoja paremmin kuin mikään muu koskaan olisi voinut.
pappa teki kaikkensa, jotta saisi tämän suurimman kauneuden ilmestymän orjakokoelmiinsa, ja vaikka hinta nousikin korkeaksi toisten pappojen yrittäessä huutaa mummoa itselleen, pappa sai hänet. hän oli maksanut hintansa ja oli tyytyväinen siihen mitä sai.
hän roudasi mummon kotiinsa ja antoi tälle parhaan huoneen haaremistaan. hän hätisteli uteliaat rumemmat mummot pois uuden nuorikkonsa kimpusta, koska ei halunnut toisten olevan ilkeitä aarteelleen. hän aikoi tutustuttaa mummon uuteen elämäänsä, mutta juuri kun hän yritti tehdä sen, puhelin soi ja kutsu kävi pappabeachin pyjamabileisiin, joista ei parannut jäädä pois. niinpä hän vain asetteli mummon tyynyjen keskelle ja lähti ulos. kerkeäisi hän myöhemminkin tutustua unelmiensa naiseen, olihan mummo nyt hänen omaisuuttaan.
________
väsymys, ainaiset univelat, univelat, väsymys... mainitsinko jo väsymyksen? saavat aikaan tällaista. luultavasti poistan tämän pian :P
pappa oli hankkinut tämän kaunottaren kaksi viikkoa sitten markkinoilta. ah, nuo markkinat. miten hän olikaan hämmästynyt nähdessään "myynnissä" - ringissä hehkeän mummon puettuna kierään nahka-asuun, joka myötäili tämän reheviä muotoja paremmin kuin mikään muu koskaan olisi voinut.
pappa teki kaikkensa, jotta saisi tämän suurimman kauneuden ilmestymän orjakokoelmiinsa, ja vaikka hinta nousikin korkeaksi toisten pappojen yrittäessä huutaa mummoa itselleen, pappa sai hänet. hän oli maksanut hintansa ja oli tyytyväinen siihen mitä sai.
hän roudasi mummon kotiinsa ja antoi tälle parhaan huoneen haaremistaan. hän hätisteli uteliaat rumemmat mummot pois uuden nuorikkonsa kimpusta, koska ei halunnut toisten olevan ilkeitä aarteelleen. hän aikoi tutustuttaa mummon uuteen elämäänsä, mutta juuri kun hän yritti tehdä sen, puhelin soi ja kutsu kävi pappabeachin pyjamabileisiin, joista ei parannut jäädä pois. niinpä hän vain asetteli mummon tyynyjen keskelle ja lähti ulos. kerkeäisi hän myöhemminkin tutustua unelmiensa naiseen, olihan mummo nyt hänen omaisuuttaan.
________
väsymys, ainaiset univelat, univelat, väsymys... mainitsinko jo väsymyksen? saavat aikaan tällaista. luultavasti poistan tämän pian :P
mitä vittua? tää sai janne the vakavan nauramaan ;o Torstai 28.09.2006 22:05
artemis vaelteli päämärättömästi pienen aavikkokaupungin tyhjiä katuja. se perkeleen musta haltia oli taas livahtanut omille teilleen! drow oli varsinainen maanvaiva, mutta hän oli artemiksen ainut kumppani, ja vaikka hänelle teki tiukkaa myöntää se, hän kaipasi tuon ärsyttävän haltian seuraa. hän oli siitä niin vihainen itselleen, että oli lähtenyt vaeltelemaan keskellä yötä ja toivonut, että jokin surkea taskuvaras haluaisi koittaa onneaan hänen kanssaan. hänen teki mieli purkaa paineitaan hakkaamalla joku perunamuussiksi, jonka voisi sitten syöttää omahyväiselle jarlaxlelle, joka aina valitteli majatalojen surkeista ruokatarjoiluista vaikkei niissä artemiksen mielestä ollut suurtakaan vikaa. toisaalta, hän ei välittänyt ruuista.
hän kääntyi vasemmalle, kiersi sepän pajan, oikaisi läpi sotkuisen pihan ja etsiytyi pimeille kujille, joilla hän toivoi, ja tiesi, liikkuvan ihmiskunnan pohjasakkaa, jotka eivät epäröisi viiltää satunnaisen kulkijan kurkkua, jos näkisivät tämän täyden rahapussin killumassa houkuttelevasti vyöstä kuin kutsuen sieppaamaan itsensä ja tuhlaamaan kaiken maailman rihkamaan, joita toreilla myytiin. hän käveli kadun keskelle, muutti hiljaiset askeleensa tahallisen kömpelöiksi, vaihtoi asentonsa sellaiseksi, että hän näytti lonkkavikaiselta kamelilta ja siltä kuin olisi saanut kymmenen vuotta lisää ikää. pian hän huomasikin kahden varjomaisen hahmon yrittävän varjostaa häntä. artemis voihki kuten vanhoilla ja vaivaisilla on tapana ja melkein pysähtyi nähdessään ikkunanheijastuksesta kaksikon pysähtyneen ja vilkaisseen toisiaan epäuskoisina. ehkä hän sittenkin eläytyi liiaksi, hän ajatteli ja vähenti voihkinnan puoleen. välittömästi varjostajat jatkoivat seuraamista normaaliin tapaan, ja artemiksen kääntyessä oikeasta kadunkulmasta, roistot päättivät ryöstää tämän selvästikin jostakin harvinaisesta lonkka- ja voihkintavaivasta kärsivän vanhan ukon.
he kiersivät artemiksen molemmin puolin ja hyökkäsivat yhtäaikaisesti. heidän ilmeensä olivat voitonriemuiset, mutta ne vaihtuivat pian suuttumukseksi. "vanha" mies oli suoristanut itsensä, lopettanyt ähkintänsä ja pysäyttänyt paljain käsin heidän yrityksensä viiltää kurkku nopeasti auki. he katselivat tätä aseettomalta näyttävää miestä uusin silmin. kuinka tämä oli onnistunut pysäyttämään heidät?
artemis punnitsi varkaita mielessään ja totesi heidät köykäisiksi. hän päätti huvitella hieman heidän kustannuksellaan; hän tappaisi heidät ilman upeita aseitaan. toinen heistä syöksyi häntä kohti miekka tanassa; artemis nauroi ääneen, ja sai roiston hämmentymään hetkeksi, jolloin hän potkaisi salamannopeasti miestä miekkakäteen. halvannäköinen ja lovinen miekka lensi somassa kaaressa vastakkaisen rakennuksen seinään. se upposi kahvaa myöten ja takertui niin tiukaan, ettei varaspolo saanut kalpaansa hievahtamaankaan. toinen mies katsoi näytöstä lukuisten tunteiden risteillessä kasvoillaan. hän laittoi miekkansa tuppeen, ja vingahti. hänen ruumiinsa alkoi nytkähdellä ja napsua, vaatteet repeytyivät hänen yltään ja putoilivat kujalle mikä minnekkin miehen vääntelehtiessä kivusta. myös toinen varas oli alkanut rutista kuin vanha, purku-uhan alla oleva talo. pian muutos oli valmis.
artemis nyrpisti nenäänsä; ihmisrottia! hän ei vihannut mitään niin paljoa kuin noita vastenmielisiä otuksia, joita calimportin viemärit olivat pullollaan, ja joiden tappamisesta hän aina nautti. tappamalla noita kurjia rottia, hän vapautti maailman saastasta. toisaalta hän tappoi niitä, koska hänestä ne olivat typeriä, haisevia ja rahanahneita kuin hikiset kauppiaat puodeissaan. ne yksinkertaisesti inhottivat häntä.
ihmisrotat katselivat nyt häntä verenhimonsa sokaisemina aikoen muuttaa tämän röyhkeän, sitkeän miehen kaltaisekseen; heidän johtajansa olisi varmasti tyytyväinen moisesta lisästä heidän pieneen joukkoonsa. artemis tiesi kyllä mitä he ajattelivat, ja veti aseensa piiloistaan. varkaat räpyttelivät hölmistyneinä silmiään. missä vaiheessa hän oli saanut miekan käteensä?
kauaa he eivät sitä miettineet, vaan kävivät päälle hurjina kuin kiimaiset paviaanit keväällä. artemis kieppui ja hypähteli väistäen helposti ihmisrottien kynnet ja hampaat, joista tartunnan voisi saada. hänen liikkensä olivat hallittuja, nopeita ja kauniita. hän käski kharonin kynnen luomaan tuhkaverhoja, joka hämäsi kömpelöitä otuksia ja sai ne kompuroimaan ja kaatumaan toistensa päälle. artemis härnäsi heitä: hän sivalteli pintanaarmuja heidän käsiinsä, jalkoihinsa ja pisteli tikarillaan vaarattomiin paikkoihin. pian ihmisrotat alkoivat näyttää yhtä reikäisiltä kuin neulatyynyt ompelijattaren puodissa.
he seisoivat huojuen tappamisviettinsä yhä pitäessä heitä pystyssä, vaikka verenhukka alkoikin jo saada heidät huojumaan paikoillaan. artemis oli leikkinyt tarpeeksi. rottien rynnätessä huojuen häntä kohti, hän yhtäkkiä hävisi roistojen näköpiiristä. he vilkaisivat toisiaan hölmistyneinä ja jäivät siihen asentoon, kun salamurhaajan tappavat aseet löysivät tiensä niskan kautta aivoihin.
kun ihmisrotat lysähtivät maahan, he muuttuivat takaisin ihmismuotoonsa. artemis puhdisti aseensa heidän vaatteenriekaleisiin ja päätti vaihtaa maisemaa, ja pian sittenkin. pian melun herättämät kaupungin vartijat saapuisivat, ja artemis aikoi olla jossain muualla, mahdollisimman kaukana tapahtumapaikasta heidän saapuessaan. hän livahti varjoihin ja juoksi äänettömästi kohti majapaikkaansa. hän hyppäsi pienen aidan yli ja käännähti samassa. hänen edessään seisoi musta haltia nojaillen rennosti seinään ja virnuillen tietäväisen näköisenä. artemis oli jo unohtanut miksi oli tullut kujalle, mutta jarlaxlen nähdessään ärtymyksen tunne palasi vahvempana kuin aikaisemmin.
"ah. se lopetus oli kaunista katseltavaa", jarlaxle huomautti leppoisasti ja vilkaisi palkkasoturin aseita kohti.
artemis rypisti kulmiaan. tietenkin jarlaxle oli nähnyt hänen koko pienen taistelunsa ihmisrottien kanssa. yhdeksän helvetin nimeen, miksi tuon maanvaivan aina onnistui löytää hänet silloin kun hän ei sitä halunnut? jarlaxlen virne leveni, ja artemis tajusi näyttäneensä liikaa tunteitaan. hän muutti kasvolihaksensa liikkumattomiksi ja sanoi lakonisesti:
"vartijat tulevat pian, meidän täytyy jättää kaupunki."
jarlaxle nyökkäsi, ja pian he ratsastivat kaupungin ainoasta tallista varastetuilla hevosillaan täyttä laukkaa kohti seuraavaa määränpäätä, joka toivon mukan tarjoaisi enemmän töitä etsiville palkkasotureille.
----
huoh miten kömpelö teksti.. :'( mä en vaa ossaa >.<
jarlaxle ja entreri <3 aaawwitus.
hän kääntyi vasemmalle, kiersi sepän pajan, oikaisi läpi sotkuisen pihan ja etsiytyi pimeille kujille, joilla hän toivoi, ja tiesi, liikkuvan ihmiskunnan pohjasakkaa, jotka eivät epäröisi viiltää satunnaisen kulkijan kurkkua, jos näkisivät tämän täyden rahapussin killumassa houkuttelevasti vyöstä kuin kutsuen sieppaamaan itsensä ja tuhlaamaan kaiken maailman rihkamaan, joita toreilla myytiin. hän käveli kadun keskelle, muutti hiljaiset askeleensa tahallisen kömpelöiksi, vaihtoi asentonsa sellaiseksi, että hän näytti lonkkavikaiselta kamelilta ja siltä kuin olisi saanut kymmenen vuotta lisää ikää. pian hän huomasikin kahden varjomaisen hahmon yrittävän varjostaa häntä. artemis voihki kuten vanhoilla ja vaivaisilla on tapana ja melkein pysähtyi nähdessään ikkunanheijastuksesta kaksikon pysähtyneen ja vilkaisseen toisiaan epäuskoisina. ehkä hän sittenkin eläytyi liiaksi, hän ajatteli ja vähenti voihkinnan puoleen. välittömästi varjostajat jatkoivat seuraamista normaaliin tapaan, ja artemiksen kääntyessä oikeasta kadunkulmasta, roistot päättivät ryöstää tämän selvästikin jostakin harvinaisesta lonkka- ja voihkintavaivasta kärsivän vanhan ukon.
he kiersivät artemiksen molemmin puolin ja hyökkäsivat yhtäaikaisesti. heidän ilmeensä olivat voitonriemuiset, mutta ne vaihtuivat pian suuttumukseksi. "vanha" mies oli suoristanut itsensä, lopettanyt ähkintänsä ja pysäyttänyt paljain käsin heidän yrityksensä viiltää kurkku nopeasti auki. he katselivat tätä aseettomalta näyttävää miestä uusin silmin. kuinka tämä oli onnistunut pysäyttämään heidät?
artemis punnitsi varkaita mielessään ja totesi heidät köykäisiksi. hän päätti huvitella hieman heidän kustannuksellaan; hän tappaisi heidät ilman upeita aseitaan. toinen heistä syöksyi häntä kohti miekka tanassa; artemis nauroi ääneen, ja sai roiston hämmentymään hetkeksi, jolloin hän potkaisi salamannopeasti miestä miekkakäteen. halvannäköinen ja lovinen miekka lensi somassa kaaressa vastakkaisen rakennuksen seinään. se upposi kahvaa myöten ja takertui niin tiukaan, ettei varaspolo saanut kalpaansa hievahtamaankaan. toinen mies katsoi näytöstä lukuisten tunteiden risteillessä kasvoillaan. hän laittoi miekkansa tuppeen, ja vingahti. hänen ruumiinsa alkoi nytkähdellä ja napsua, vaatteet repeytyivät hänen yltään ja putoilivat kujalle mikä minnekkin miehen vääntelehtiessä kivusta. myös toinen varas oli alkanut rutista kuin vanha, purku-uhan alla oleva talo. pian muutos oli valmis.
artemis nyrpisti nenäänsä; ihmisrottia! hän ei vihannut mitään niin paljoa kuin noita vastenmielisiä otuksia, joita calimportin viemärit olivat pullollaan, ja joiden tappamisesta hän aina nautti. tappamalla noita kurjia rottia, hän vapautti maailman saastasta. toisaalta hän tappoi niitä, koska hänestä ne olivat typeriä, haisevia ja rahanahneita kuin hikiset kauppiaat puodeissaan. ne yksinkertaisesti inhottivat häntä.
ihmisrotat katselivat nyt häntä verenhimonsa sokaisemina aikoen muuttaa tämän röyhkeän, sitkeän miehen kaltaisekseen; heidän johtajansa olisi varmasti tyytyväinen moisesta lisästä heidän pieneen joukkoonsa. artemis tiesi kyllä mitä he ajattelivat, ja veti aseensa piiloistaan. varkaat räpyttelivät hölmistyneinä silmiään. missä vaiheessa hän oli saanut miekan käteensä?
kauaa he eivät sitä miettineet, vaan kävivät päälle hurjina kuin kiimaiset paviaanit keväällä. artemis kieppui ja hypähteli väistäen helposti ihmisrottien kynnet ja hampaat, joista tartunnan voisi saada. hänen liikkensä olivat hallittuja, nopeita ja kauniita. hän käski kharonin kynnen luomaan tuhkaverhoja, joka hämäsi kömpelöitä otuksia ja sai ne kompuroimaan ja kaatumaan toistensa päälle. artemis härnäsi heitä: hän sivalteli pintanaarmuja heidän käsiinsä, jalkoihinsa ja pisteli tikarillaan vaarattomiin paikkoihin. pian ihmisrotat alkoivat näyttää yhtä reikäisiltä kuin neulatyynyt ompelijattaren puodissa.
he seisoivat huojuen tappamisviettinsä yhä pitäessä heitä pystyssä, vaikka verenhukka alkoikin jo saada heidät huojumaan paikoillaan. artemis oli leikkinyt tarpeeksi. rottien rynnätessä huojuen häntä kohti, hän yhtäkkiä hävisi roistojen näköpiiristä. he vilkaisivat toisiaan hölmistyneinä ja jäivät siihen asentoon, kun salamurhaajan tappavat aseet löysivät tiensä niskan kautta aivoihin.
kun ihmisrotat lysähtivät maahan, he muuttuivat takaisin ihmismuotoonsa. artemis puhdisti aseensa heidän vaatteenriekaleisiin ja päätti vaihtaa maisemaa, ja pian sittenkin. pian melun herättämät kaupungin vartijat saapuisivat, ja artemis aikoi olla jossain muualla, mahdollisimman kaukana tapahtumapaikasta heidän saapuessaan. hän livahti varjoihin ja juoksi äänettömästi kohti majapaikkaansa. hän hyppäsi pienen aidan yli ja käännähti samassa. hänen edessään seisoi musta haltia nojaillen rennosti seinään ja virnuillen tietäväisen näköisenä. artemis oli jo unohtanut miksi oli tullut kujalle, mutta jarlaxlen nähdessään ärtymyksen tunne palasi vahvempana kuin aikaisemmin.
"ah. se lopetus oli kaunista katseltavaa", jarlaxle huomautti leppoisasti ja vilkaisi palkkasoturin aseita kohti.
artemis rypisti kulmiaan. tietenkin jarlaxle oli nähnyt hänen koko pienen taistelunsa ihmisrottien kanssa. yhdeksän helvetin nimeen, miksi tuon maanvaivan aina onnistui löytää hänet silloin kun hän ei sitä halunnut? jarlaxlen virne leveni, ja artemis tajusi näyttäneensä liikaa tunteitaan. hän muutti kasvolihaksensa liikkumattomiksi ja sanoi lakonisesti:
"vartijat tulevat pian, meidän täytyy jättää kaupunki."
jarlaxle nyökkäsi, ja pian he ratsastivat kaupungin ainoasta tallista varastetuilla hevosillaan täyttä laukkaa kohti seuraavaa määränpäätä, joka toivon mukan tarjoaisi enemmän töitä etsiville palkkasotureille.
----
huoh miten kömpelö teksti.. :'( mä en vaa ossaa >.<
jarlaxle ja entreri <3 aaawwitus.
balladi mansikkamiehelle miekkoineen Tiistai 26.09.2006 01:04
nosta pääsi, urhoni ken zangetsua kantaa,
tee tietettäväksi suuruutesi, usko voimaasi.
kutsu voimaasi, sydämestä nousevaa,
avuksi taistelussa bountoja vastaan.
luota ystäviisi, he tukevat sinua,
ole nopea, ole vahva.
harkitse strategiasi, ja tee se huolella.
älä anna vastustajan selkään puukottaa,
gesellen kouriaan ojennella.
lyö ne kasaan zangetsu! voita pelkosi ichigo!
tämä urho niin mansikkainen, päänsä nostaa, katsoo.
zangetsu mukanaan, hän voimansa lietsoo.
se irti pääsee, tuhoaa, polttaa.
bountojen voimat varjoonsa jättää,
BANKAI! >8D
(syntyi suuri räjähdys, joka tuhosi soul societyn itäsiiven muodostaen siihen kuopan, joka muistutti huomattavasti lentävää sikaa. o_O kuopasta tehtiin pyhän ichigon luostarin keskusalttari, ja sen ympärille istutettiin ruusupenkit.)
----
läppä XD muahahahaahhahahahaaa :D mul on aina ihan omaa hauskoo ku kirjottelen näetä :DD
tee tietettäväksi suuruutesi, usko voimaasi.
kutsu voimaasi, sydämestä nousevaa,
avuksi taistelussa bountoja vastaan.
luota ystäviisi, he tukevat sinua,
ole nopea, ole vahva.
harkitse strategiasi, ja tee se huolella.
älä anna vastustajan selkään puukottaa,
gesellen kouriaan ojennella.
lyö ne kasaan zangetsu! voita pelkosi ichigo!
tämä urho niin mansikkainen, päänsä nostaa, katsoo.
zangetsu mukanaan, hän voimansa lietsoo.
se irti pääsee, tuhoaa, polttaa.
bountojen voimat varjoonsa jättää,
BANKAI! >8D
(syntyi suuri räjähdys, joka tuhosi soul societyn itäsiiven muodostaen siihen kuopan, joka muistutti huomattavasti lentävää sikaa. o_O kuopasta tehtiin pyhän ichigon luostarin keskusalttari, ja sen ympärille istutettiin ruusupenkit.)
----
läppä XD muahahahaahhahahahaaa :D mul on aina ihan omaa hauskoo ku kirjottelen näetä :DD
synttäristoori 2006Lauantai 23.09.2006 03:04
apua, tästä se alko. muuntuminen rypäleestä rusinaks, joka pian istutetaan jonkun ihramahan pullaan. prkl >.< en tykkee tästä päivästä yhtää ;/ :D
_____
pultsarin vieressä istuva hienostorouva nyrpisti nenäänsä, sieppasi laukkunsa ja melkein juoksi ulos linja-autosta. hänen viereensä oli istunut lihava makkaralta haiseva mies, ja tämä oli pieraissut äänekkäästi välittämättä hienon rouvan paikalla olosta; mikä moukka! nainen ei kestänyt sitä hetkeäkään, vaan tarttui helmoihinsa ja paineli ulos linjurista.
pultsari oli tähän muutokseen tyytyväinen, sillä juuri sen takia tämä oli päästänyt ilmoille tuon sipulinhajuisen pierun, jonka hän tiesi karkoittavan ihmiset lähistöltään. naisen lähdettyä hän saisi viimein löhötä rauhassa sossulle asti, ja sitä hän oli halunnutkin. huokaisten hän sulki silmänsä ja muisteli mihin oli viimeksi rahansa tärvännyt. hän saattoi melkein tuntea niiden tuoksun sieraimissaan, sen maun kielellään ja muodon käsillään. hän halusi niin kovasti päästä ostamaan konditorian tyhjäksi rusinapullista, sillä ne antoivat juuri parhaimmat pierut näihin tilanteisiin. niiden salaisuus ovat varmaankin ne kitkerät rusinat, juoppo ajatteli kaihoisasti. rusinat ne miehen tiellä pitävät, hän tuumi, ja nousi bussista. hän oli kelan pihamaalla. hän harppoi kohti sisäänkäyntiä tietäen kohta saavansa maan mainioita pullia kitkerine rusinoineen.
---
hahahah minä oon se rusina ;P
A/N: tossa on joku virhe... en jaksa korjata mut jos löyvätte nii sanokee ;D
_____
pultsarin vieressä istuva hienostorouva nyrpisti nenäänsä, sieppasi laukkunsa ja melkein juoksi ulos linja-autosta. hänen viereensä oli istunut lihava makkaralta haiseva mies, ja tämä oli pieraissut äänekkäästi välittämättä hienon rouvan paikalla olosta; mikä moukka! nainen ei kestänyt sitä hetkeäkään, vaan tarttui helmoihinsa ja paineli ulos linjurista.
pultsari oli tähän muutokseen tyytyväinen, sillä juuri sen takia tämä oli päästänyt ilmoille tuon sipulinhajuisen pierun, jonka hän tiesi karkoittavan ihmiset lähistöltään. naisen lähdettyä hän saisi viimein löhötä rauhassa sossulle asti, ja sitä hän oli halunnutkin. huokaisten hän sulki silmänsä ja muisteli mihin oli viimeksi rahansa tärvännyt. hän saattoi melkein tuntea niiden tuoksun sieraimissaan, sen maun kielellään ja muodon käsillään. hän halusi niin kovasti päästä ostamaan konditorian tyhjäksi rusinapullista, sillä ne antoivat juuri parhaimmat pierut näihin tilanteisiin. niiden salaisuus ovat varmaankin ne kitkerät rusinat, juoppo ajatteli kaihoisasti. rusinat ne miehen tiellä pitävät, hän tuumi, ja nousi bussista. hän oli kelan pihamaalla. hän harppoi kohti sisäänkäyntiä tietäen kohta saavansa maan mainioita pullia kitkerine rusinoineen.
---
hahahah minä oon se rusina ;P
A/N: tossa on joku virhe... en jaksa korjata mut jos löyvätte nii sanokee ;D
HAHAHAHATorstai 21.09.2006 20:19
JOS ELÄMÄSTÄSI TEHTÄISIIN ELOKUVA, MILLAINEN SEN SOUNDTRACK OLISI?
Tässä kuinka se toimii:
Avaa musiikkikirjastosi (iTunes, Winamp, Media Player, yms).
Laita se sekoitukselle (Shuffle)
Paina Play.
Jokaiseen kysymykseen vastaa biisi joka soi.
Kun olet valmis siirry seuraavan kysymykseen ja klikkaa seuraava
Valmista?
Alkumusiikki:
Dimmu Borgir - Hybrid Stigmata
Herääminen:
Kilpi - Sielut Iskee Tulta
Rakastuminen:
Children of Bodom - Children of Decadence
Taistelu:
Dark Throne - Hans Siste Vinter
Riitaantuminen:
Strapping Young Lad - Antiproduct
Sovinto:
Freedom Call - Hunting High And Low
Salainen rakkaus:
Eternal Tears of Sorrow - Autumn's Grief
Elämä on okei:
TikTak - Lähdetään tänään
Pettymys:
Freedom Call - High Enough
Ajaminen:
Carpark North - Human
Muistot:
Cradle of Filth - Streaks of Blood
Iloinen tanssi:
Helloween - Take Me Home
Unohtaminen:
Eternal Tears of Sorrow - Red Dawn Rising
Pitkä yö yksin:
Studio B - I See Girls
Viimeinen taistelu:
Paradise Lost - Eternal
Kuolemakohtaus:
Papa Roach - Last Reasort
Lopputekstit:
Solid Base - Mirror mirror
vois tulla aika.. mielenkiintone leffa :D
Tässä kuinka se toimii:
Avaa musiikkikirjastosi (iTunes, Winamp, Media Player, yms).
Laita se sekoitukselle (Shuffle)
Paina Play.
Jokaiseen kysymykseen vastaa biisi joka soi.
Kun olet valmis siirry seuraavan kysymykseen ja klikkaa seuraava
Valmista?
Alkumusiikki:
Dimmu Borgir - Hybrid Stigmata
Herääminen:
Kilpi - Sielut Iskee Tulta
Rakastuminen:
Children of Bodom - Children of Decadence
Taistelu:
Dark Throne - Hans Siste Vinter
Riitaantuminen:
Strapping Young Lad - Antiproduct
Sovinto:
Freedom Call - Hunting High And Low
Salainen rakkaus:
Eternal Tears of Sorrow - Autumn's Grief
Elämä on okei:
TikTak - Lähdetään tänään
Pettymys:
Freedom Call - High Enough
Ajaminen:
Carpark North - Human
Muistot:
Cradle of Filth - Streaks of Blood
Iloinen tanssi:
Helloween - Take Me Home
Unohtaminen:
Eternal Tears of Sorrow - Red Dawn Rising
Pitkä yö yksin:
Studio B - I See Girls
Viimeinen taistelu:
Paradise Lost - Eternal
Kuolemakohtaus:
Papa Roach - Last Reasort
Lopputekstit:
Solid Base - Mirror mirror
vois tulla aika.. mielenkiintone leffa :D
Warning: älä katso ympärillesiTorstai 21.09.2006 01:58
katsotko koskaan ympärillesi ja havahdut yhtäkkiä kun ohitsesi kulkee maailman rumin näky? jos vastaat kyllä, pahoittelen olemassa oloani. jos vastauksesi on ei, sitten et ole vielä tavannut minua, ole onnellinen siitä.
jos kuitenkin sattuu niin onnettomasti, että törmäät tähän laardinaamaan, tee näin:
voit joko vetää turpaan tai viskata ikkunanlasin läpi ulos. ;DD
jos kuitenkin sattuu niin onnettomasti, että törmäät tähän laardinaamaan, tee näin:
voit joko vetää turpaan tai viskata ikkunanlasin läpi ulos. ;DD
räpellysten kantaäitiKeskiviikko 20.09.2006 20:19
yksinäinen palkkasoturi liikkuu sulavasti kuin kissa pitkin ikkunankarmia. hän heilauttaa itsensä ylemmän kerroksen ikkunankarmille. salamurhaajan vahvat sormet saavat kiinni seinän olemattomista rakosista estäen tippumisen viidennestä kerroksesta calimportin kylmille kaduille. murhaajan kädet liikkuvat salamannopeasti, ja ikkuna avautuu hiljaa. pienikokoinen, mutta jäntevä salamurhaaja hiipii varjoja hyväksi käyttäen majatalon käytävään. kaikki tapahtuu äänettä, eikä huoneessa nukkuva majatalon asiakas huomaa ikkunasta sisään tunkeutumista. murhaaja sulkee oven ja liikkuu kokeneesti seinänvieriä pitkin, sillä ne eivät narise kuten kuluneet ja vanhat keskilankut. kukaan ei näe, ei kuule, eikä aisti hänen paikalla oloaan. mies tuhahtaa hiljaa, joka on ainoa merkki kuoleman saapumisesta paikalle. hän kääntyy käytävän mutkasta vasemmalle etsien uhriaan.
____
passa balik oli luvannut sievoisen summan erään vähäpätöisemmän, mutta ovelan jäsenen poistamisesta hienovaraisesti killan vaikutuspiiristä. balik oli halunnut parhaan miehen hoitamaan asian...
____
salamurhaajan jääkylmä katse oli porautunut balikin silmiin lukiten ne omiinsa. passa ei kyennyt kääntämään katsettaan noista teräksenharmaista silmistä, jotka ennustivat hänelle varmaa kuolemaa elleivät toimeksiannon ehdot tyydyttäisi tätä murhaajaa. passa ei voinut kuin myöntyä päätähuimaavan korkeaan hintaan. selvitettyään asiat salamurhaaja poistui upean miekkansa keikkuessa lanteellaan ja jalokivikoristeisen tikarin toimiessa sen parina. tuo tikari on jokaisen calimportin alhaisen ja ylhäisen, varkaan ja lordin ainaisen pelon merkki. merkki siitä, että kuolema odottaa, jos uskaltautuu ryppyilemään sitä kantavalle miehelle.
____
salamurhaaja havahtuu ja ravistaa päätään kiroten mielessään keskittymisensä herpaantumista. nyt ei ole aika muistella menneitä! murhaaja huomaa oven, johon on kaiverrettu numero 119. hän tarkistaa sen pikaisesti ansojen varalta ja murtautuu naurettavan helposti sisään. nukkuva mies kuorsaa autuaan tietämättömänä salamurhaajan tulosta. murhaaja tökkää tikarinsa miehen sisuksiin varoen iskemästä sellaiseen paikkaan, joka vuotaisi liian paljon, ja sen tähden teko tulisi aikaisemmin huomatuksi. uhri kuolee heti, hän ei kerkeä huutaa. salamurhaaja poistuu samaa reittiä, ikkunan kautta ja laskeutuu helponnäköisesti viisi kerrosta alaspäin katutasolle. hän kääntyy katsomaan viereiselle kujalle, josta erkaantuu tumma hahmo. silmälappuaan tällä kertaa oikealla silmällä pitävä hoikka suippokorvainen drow ja salamurhaaja keskustelevat hetken ennen kuin sulautuvat yöhön.
^^______________________________________________________^^
köhköh.. mitähän oisin lukenu ennen tän kirjottamista..
____
passa balik oli luvannut sievoisen summan erään vähäpätöisemmän, mutta ovelan jäsenen poistamisesta hienovaraisesti killan vaikutuspiiristä. balik oli halunnut parhaan miehen hoitamaan asian...
____
salamurhaajan jääkylmä katse oli porautunut balikin silmiin lukiten ne omiinsa. passa ei kyennyt kääntämään katsettaan noista teräksenharmaista silmistä, jotka ennustivat hänelle varmaa kuolemaa elleivät toimeksiannon ehdot tyydyttäisi tätä murhaajaa. passa ei voinut kuin myöntyä päätähuimaavan korkeaan hintaan. selvitettyään asiat salamurhaaja poistui upean miekkansa keikkuessa lanteellaan ja jalokivikoristeisen tikarin toimiessa sen parina. tuo tikari on jokaisen calimportin alhaisen ja ylhäisen, varkaan ja lordin ainaisen pelon merkki. merkki siitä, että kuolema odottaa, jos uskaltautuu ryppyilemään sitä kantavalle miehelle.
____
salamurhaaja havahtuu ja ravistaa päätään kiroten mielessään keskittymisensä herpaantumista. nyt ei ole aika muistella menneitä! murhaaja huomaa oven, johon on kaiverrettu numero 119. hän tarkistaa sen pikaisesti ansojen varalta ja murtautuu naurettavan helposti sisään. nukkuva mies kuorsaa autuaan tietämättömänä salamurhaajan tulosta. murhaaja tökkää tikarinsa miehen sisuksiin varoen iskemästä sellaiseen paikkaan, joka vuotaisi liian paljon, ja sen tähden teko tulisi aikaisemmin huomatuksi. uhri kuolee heti, hän ei kerkeä huutaa. salamurhaaja poistuu samaa reittiä, ikkunan kautta ja laskeutuu helponnäköisesti viisi kerrosta alaspäin katutasolle. hän kääntyy katsomaan viereiselle kujalle, josta erkaantuu tumma hahmo. silmälappuaan tällä kertaa oikealla silmällä pitävä hoikka suippokorvainen drow ja salamurhaaja keskustelevat hetken ennen kuin sulautuvat yöhön.
^^______________________________________________________^^
köhköh.. mitähän oisin lukenu ennen tän kirjottamista..
raapaleita vol 1Maanantai 18.09.2006 21:04
oh fuck, it's monday! kuuluu huuto jokaisen itseään kunnioittavan koulunvihaajan suusta kun joutuu taas heräämään ja painumaan tuohon saastaiseen lukiorakennukseen, jossa opettajatkin ovat kuin sudet raadolla opettamassa meille tähteitä siitä mitä he ovat itse oppineet. laihoin tuloksin.
----
raistlin käveli pitkin pimeää käytävää kohti theobaldin asuntoa. kynttilä valaisi nuoren oppilaan reittiä ja loi aavemaisia varjoja hänen edelleen. mestari oli kutsunut hänet sinne, omaan asuntoonsa. yleisesti tiedettiin, ettei mestari theobald antanut kenenkään 'kömpelön nuoren typeryksen' tulla sotkemaan paikkoja kaikkein pyhimmässään, jossa huhujen mukaan oli demoneita kahlittuina seiniin, ja jotka öisin söivät huoneen lähistölle saapuneiden yksinäisten vaeltajien sielut lähettäen ne syvyyteen kuningattarelleen. raistlin tuhahti moisille typerille tarinoille. hänen ahkera, vastausta etsivä mielensä pohti juuri sitä, miksi mestari oli kutsunut hänet? tarvitsee kuitenkin apua uniloitsussa, hän tuumi ivallisesti ja käveli rivakkaa vauhtia eteenpäin valkoisen kaavun kahistessa, hädintuskin huomaamatta kahta nuorempaa oppilasta, jotka hyppäsivät nopeasti sivuun pelottavan majeren tieltä. raistlin ei välittänyt moisista moukista.
theobald selasi kokkauskirjan sivuja. hän yritti painaa mieleensä mutkikkaita kinkunvalmistuksen reseptejä kuten esimerkiksi että kuinka kauan kinkkua tulisi kärventää nuotion yllä ennenkuin se palaisi ihan täysin pilalle. hän muisti, että juuri noin oli käynyt viime kerralla hänen yrittäessään valmistaa jotakin itselleen, olihan hän velho, joka teki raskasta opetusmaisterin työtä ja joka tarvitsi paljon energiaa! mutta ei, theobald oli erittäin huono kaikkeen kokkaukseen liittyvässä. hän sai tyytyä marmin, joka oli hieman typerä vanha nainen, kokkauksiin, jotka maistuivat samalta kuin tiskirätti olisi kastettu rypsiöljyyn ja maustettu seesaminsiemenillä. theobaldin hienostunut makuaisti ei voinut sietää moista enää hetkeäkään! hän mietti pulmaansa kun sattui kuulemaan eräiden nuorten imbesillien oppilaiden puhuvan kateellisina kuinka majere oli tehnyt eilen mitä maukkaampaa kinkkuperunasoppaa. silloin hän sai ajatuksen: majere saisikin opettaa hänelle kuinka selviytyä ruuanlaiton saloista vaivatta ja itseään likaamatta! asia oli tehtävä salassa, koska hän ei halunnut myöntää kenellekään kuinka surkea hän oli kokkina. se ivallinen nuori velhonalku saisi siitä kyllä lisää ivailtavaa, mutta saakoon. hän oli valmis kestämään sen jos vain saisi apua ongelmaansa.
raistlin ojensi kätensä ja koputti sydämmien tähdittämään oveen tuntien olonsa typeräksi seistessään siinä kynttilä kädessä odottamassa pääsyä uberhomon luolaan tuntemattomasta syystä. hän odotti, muttei kukaan tullut avaamaan. juuri kun hän oli huokaisemassa helpotuksesta, tuo kirkuvan punainen ja pinkki ovenkuvatus avautui ja theobald astui näkyviin. hänellä oli yllään löysä yökaapunsa, miltei läpinäkyvä ja kädessään lasi hienointa haltiaviiniä. raistlin meinasi öksentaa jaloilleen kun näki tuon elävän erittäin tehokkaan keinon päästä hoikempaan kuntoon tulevan ovelle. hän kuitenki hillitsi itsensä ja astui sisään mestarin viitatessa häntä liikkumaan eteenpäin. hän toivoi, että theobald sanoisi asiansa ja päästäisi hänet menemään ja pian sittenkin.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
HAHAHAHAHAH! nojee, en vaan osaa enkä tosin jaksakkaa :P
----
raistlin käveli pitkin pimeää käytävää kohti theobaldin asuntoa. kynttilä valaisi nuoren oppilaan reittiä ja loi aavemaisia varjoja hänen edelleen. mestari oli kutsunut hänet sinne, omaan asuntoonsa. yleisesti tiedettiin, ettei mestari theobald antanut kenenkään 'kömpelön nuoren typeryksen' tulla sotkemaan paikkoja kaikkein pyhimmässään, jossa huhujen mukaan oli demoneita kahlittuina seiniin, ja jotka öisin söivät huoneen lähistölle saapuneiden yksinäisten vaeltajien sielut lähettäen ne syvyyteen kuningattarelleen. raistlin tuhahti moisille typerille tarinoille. hänen ahkera, vastausta etsivä mielensä pohti juuri sitä, miksi mestari oli kutsunut hänet? tarvitsee kuitenkin apua uniloitsussa, hän tuumi ivallisesti ja käveli rivakkaa vauhtia eteenpäin valkoisen kaavun kahistessa, hädintuskin huomaamatta kahta nuorempaa oppilasta, jotka hyppäsivät nopeasti sivuun pelottavan majeren tieltä. raistlin ei välittänyt moisista moukista.
theobald selasi kokkauskirjan sivuja. hän yritti painaa mieleensä mutkikkaita kinkunvalmistuksen reseptejä kuten esimerkiksi että kuinka kauan kinkkua tulisi kärventää nuotion yllä ennenkuin se palaisi ihan täysin pilalle. hän muisti, että juuri noin oli käynyt viime kerralla hänen yrittäessään valmistaa jotakin itselleen, olihan hän velho, joka teki raskasta opetusmaisterin työtä ja joka tarvitsi paljon energiaa! mutta ei, theobald oli erittäin huono kaikkeen kokkaukseen liittyvässä. hän sai tyytyä marmin, joka oli hieman typerä vanha nainen, kokkauksiin, jotka maistuivat samalta kuin tiskirätti olisi kastettu rypsiöljyyn ja maustettu seesaminsiemenillä. theobaldin hienostunut makuaisti ei voinut sietää moista enää hetkeäkään! hän mietti pulmaansa kun sattui kuulemaan eräiden nuorten imbesillien oppilaiden puhuvan kateellisina kuinka majere oli tehnyt eilen mitä maukkaampaa kinkkuperunasoppaa. silloin hän sai ajatuksen: majere saisikin opettaa hänelle kuinka selviytyä ruuanlaiton saloista vaivatta ja itseään likaamatta! asia oli tehtävä salassa, koska hän ei halunnut myöntää kenellekään kuinka surkea hän oli kokkina. se ivallinen nuori velhonalku saisi siitä kyllä lisää ivailtavaa, mutta saakoon. hän oli valmis kestämään sen jos vain saisi apua ongelmaansa.
raistlin ojensi kätensä ja koputti sydämmien tähdittämään oveen tuntien olonsa typeräksi seistessään siinä kynttilä kädessä odottamassa pääsyä uberhomon luolaan tuntemattomasta syystä. hän odotti, muttei kukaan tullut avaamaan. juuri kun hän oli huokaisemassa helpotuksesta, tuo kirkuvan punainen ja pinkki ovenkuvatus avautui ja theobald astui näkyviin. hänellä oli yllään löysä yökaapunsa, miltei läpinäkyvä ja kädessään lasi hienointa haltiaviiniä. raistlin meinasi öksentaa jaloilleen kun näki tuon elävän erittäin tehokkaan keinon päästä hoikempaan kuntoon tulevan ovelle. hän kuitenki hillitsi itsensä ja astui sisään mestarin viitatessa häntä liikkumaan eteenpäin. hän toivoi, että theobald sanoisi asiansa ja päästäisi hänet menemään ja pian sittenkin.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
HAHAHAHAHAH! nojee, en vaan osaa enkä tosin jaksakkaa :P