pappa ajatteli himokkaasti mummoa. ajatuksissaan hän tuijotti mummon suloja peittelemättömän avoimesti. papalla oli vaikeuksia katsoa mummon löysinä roikkuvia rintoja tuntematta palavaa intohimoa tätä kohtaan ja haluamatta ottaa ne käsiinsä, käyttää niitä puolityhjinä leileinä, joilla voisi sammuttaa janonsa ja tuntea jälleen olevansa nuorukainen. hänen katseensa vaelsi mummon vartalolla kunnes kiinnittyi luomeen vyötärön vasemmalla puolella. tuo luomi oli kauneinta mitä hän tiesi, eikä hän olisi vaihtanut sitä mihinkään. mummolla oli myös monia muita hyviä puolia, kuten se, että hän ei koskaan kieltänyt mitään papalta. pappa oli hänen mestarinsa, ja hän oli orja. orjien kuului tehdä mitä heidän mestarinsa käski heidän tehdä.
pappa oli hankkinut tämän kaunottaren kaksi viikkoa sitten markkinoilta. ah, nuo markkinat. miten hän olikaan hämmästynyt nähdessään "myynnissä" - ringissä hehkeän mummon puettuna kierään nahka-asuun, joka myötäili tämän reheviä muotoja paremmin kuin mikään muu koskaan olisi voinut.
pappa teki kaikkensa, jotta saisi tämän suurimman kauneuden ilmestymän orjakokoelmiinsa, ja vaikka hinta nousikin korkeaksi toisten pappojen yrittäessä huutaa mummoa itselleen, pappa sai hänet. hän oli maksanut hintansa ja oli tyytyväinen siihen mitä sai.
hän roudasi mummon kotiinsa ja antoi tälle parhaan huoneen haaremistaan. hän hätisteli uteliaat rumemmat mummot pois uuden nuorikkonsa kimpusta, koska ei halunnut toisten olevan ilkeitä aarteelleen. hän aikoi tutustuttaa mummon uuteen elämäänsä, mutta juuri kun hän yritti tehdä sen, puhelin soi ja kutsu kävi pappabeachin pyjamabileisiin, joista ei parannut jäädä pois. niinpä hän vain asetteli mummon tyynyjen keskelle ja lähti ulos. kerkeäisi hän myöhemminkin tutustua unelmiensa naiseen, olihan mummo nyt hänen omaisuuttaan.
________
väsymys, ainaiset univelat, univelat, väsymys... mainitsinko jo väsymyksen? saavat aikaan tällaista. luultavasti poistan tämän pian :P