Järkeni juoksussa ei nyt ole hiventäkään järkeä, sillä sitä tuntuu täysin ohjaavan tunne. Järkeä tuntuu olevan niin paljon helpompi hallita kuin tunnetta... vai onkohan järjellä tunteen hallitseminen täysin järjetönä? Yritän nukahtaa, mutta mielessäni rullaavat ajatukset. Tiedän ja ymmärrän täysin tarkkaan mistä ja miksi ne ajatukset tulevat. Osaan käsitellä ne täysin rationaalisesti, sekä ymmärrän että tällä hetkellä niiden ajaateleminen ei auta mitään, enkä saavuta sillä mitään, sekä juuri tällähetkellä en pysty tekemään asian suhteen yhtään mitään. Saan hetkeksi pyyhittyä ne ajatukset pois, ja rentoutettua mieleni tyhjäksi. Sitten sieltä tyhjyyden keskeltä sinkoaakin joku ajatus jota alan ajattelemaan. Se voi olla joku mielikuva jostakin, täysin fiktiivinen maisema tai tapahtuma, tai sitten joku joskus tapahtunut juttu jota vaan jostakin kumman syystä alan ajattelemaan. Se ajatus johtaa toiseen, ja se taas toiseen ja.... kappas, huomaan taas ajattelevani sitä samaa ajatusta. Jotenkin nyt minä olen onnistunut tekemään jonkunlaisen tunneloopin sisälleni, joka hallitsee minua ja mieltäni voimakkaammin kuin minä itse. Yritän ottaa tuon tunteen pintaan ja tunnustella sitä, yritän jotenkin saada löydettyä nyt jonkunlaisen tasapainon sen tunteen ja rationaalisen järjen välille, ja tulen aina vain lopputulokseen että helvetti sehän on tunne, jota sen syvemmin en pysty analysoimaan enään järjellä mitä olen nyt tähänmennessä tehnyt.
Mutta se hallitsee mieltäni... se tekee sen voimakkaamin kuin minä... mutta se tunnehan on vain osa minua... ei helvetti, enkö pysty tämän paremmin kontrolloimaan itseäni...
Niin... jos vain saisi jotakin muuta ajateltavaa niin saisi sen unenkin. Tosin joudun pinnistelemään ja käyttämään niin paljon voimavaroja siihen että ajattelen jotakin muuta kuin sitä ajatusta, että en saa rentoutettua mieltäni niin että nukahtaisin. Nyt ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä joilla on univaikeuksia. Minulla joskus satunnaisesti on samankaltaisia looppeja ja mielen levottomuutta, mutta yleensä saan vain tyhjennettyä mieleni ja nukahdettua. Nyt en saa. Yritin myös laittaa rauhoittavaa musiikkia soimaan, mutta siitä tuli vain jotenkin oudosti ristiriitainen olo, kun en saanut edes kiinni siitä musiikista. Sen tahditus tuntui liian oudolta, hitaalta ja siinä oli liikaa hiljaisia kohtia.
Että jopas nyt haasteen heitti. Tässä ei auta muu kuin yrittää. Yrittää löytää nyt se reitti jonka kautta saan mieleni hiljentymään ja tuon tunteen sisälläni vaikenemaan edes hetkeksi. Huomasin muuten myös sen, että mitä enemmän yritän saada mieltäni hiljentymään, sitä levottomammaksi fyysinen puoleni menee. Sit alkaa kääntyilemään sängyssä hirveästi, kun tuntuu ettei oikein missään asennossa ole hyvä, ja jossakin asennossa on aina joku ruumiin osa huonosti.
Tästä kun selviän ja saan unen, niin olen taas yhden kokemuksen rikkaampi, ja saan kokea onnistumisen riemua, kun sain rauhoitettua mieleni ja nukahdettua. Mut joo... jos nyt menisi tuonne sänkyyn ja yrittäisi
