IRC-Galleria

crash-dummy

crash-dummy

Kun ihan kiva ei riitä vaan enään....

hullu, hullu rakkaus....Keskiviikko 17.10.2012 10:02

Ajatus siitä, että ”meillä tätä ennen oli kaikki hyvin”, ei kyllä ole useinkaan totta. Asiat saattoivat tuntua hyviltä, kumppani oikealta, pelastajalta joka vei pois edellisestä kurjuudesta. Valitettavasti vain on niin, että toistamme helposti samaa kaavaa, jossa olemme eläneet aikaisemminkin. Siksi uskomme, että kumppani oli oikea, suhdanteet vain olivat väärät. Emme huomaa ”vikoja” alussa, sillä emme halua edes huomata niitä. Rakennamme unelmaa ja toteutamme sitä, emme edes välitä siitä, minkälainen se toinen on, me teemme hänestä oikean. Mutta näin tapahtuu vain unelmissa ja unelmat eivät useinkaan saavuta edes päivänvaloa.


”Missä määrin me ylipäätään rakastumme johonkin, mikä meistä puuttuu, mitä kaipaamme ja mitä idealisoimme, tai johonkin, jota emme itsessämme siedä, pelkäämme sitä? Kuinka moni huolimaton kaipaa säntillistä elämäntoveria ja kuinka moni tiukkapipo tuntee vetoa vähän hurvittelevaan kumppaniin, johon toisaalta samaistuu mutta jota sitten kuitenkin ryhtyy kouluttamaan vähän siivommaksi ja paremmaksi? (Ja ehkä siivoaa huushollista ulos lopullisesti…) Onnellisessa tapauksissa kumpikin hioo toinen toisiaan, oppii sietämään toisen erilaisuutta ja kasvaa siinä samalla itsekin.

Hullu rakkaus voi olla vain lievää yhteensopimattomuutta, josta ei päästä yli eikä siedetä kumppania tämän vuoksi. Kuitenkin Hullu rakkaus on useimmiten jotain enemmän, täysin käsittämätöntä, niin itselleen kuin kumppanillekin, ja mitä suurimmissa määrin ympäristölle."

”Ollako vai eikö olla? Erotako vai ei? Tämän miettimisellä menee joiltakin koko elämä. Jotkut ihmiset ovat kiinni jatkuvasti muualle kaipaamisen dynamiikassa. Tällä kaavalla rakastava on jatkuvassa epämääräisen haahuilun tilassa. Sitoutuminen yhteiseen elämään on vaikeaa. Rakastumiseen myöntyminen tuntuu mahdottomalta. Välillä partneri menettelee, mutta seuraavassa hetkessä hän vaikuttaa sittenkin huonolta kaupalta. Sen sijaan muualla olevan ihmisen tai itse luodun haavekuvan voi kuvitella mielensä mukaiseksi. Jatkuva muualle unelmointi pitää todellisen elämän etäällä. Tällaisessa kuviossa on hyvä pysähtyä miettimään, mikä merkitys jatkuvalla mollivoittoisella hailakkuudella on minulle? Enkö saa haluta mitään? Mikä tarina siinä toistuu? Kuka suuttuu tai kadehtii, jos voin hyvin ja olen onnellinen?”





Hullu rakkaus

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.