katson pihan läpi leikkipuistoon, näen lasten leikkivän, kaksi lastamme leikkii hiekkalaatikolla. Sydämmeni täyttää ilo ja rakkaus, katson sinua ja tunnen miten kaikki on palat kolahtaa paikalleen. Kuuntelen lastemme iloista naurua. Tunnen miltä tuntuu olla kokonainen. Ehkä hankitaan kolmaskin kun mahdollista on. mutta sitten haavet haihtuvat ja havahdun paskaan todellisuuteen.
voiko ehkäistä todellisen elämän ja jäädä haaveisiini. niissä ollaan onnellisia. tosi elämä ei sitä enään koskaan tarjoa... ei ikinä enään....