IRC-Galleria

Töissä taas...
Kotona ei odota kuin työt ei mitään muuta, kukaan ei odota minua kotiin. Muistan ajan jolloin oli toisin. Siitäkin on ikuisuus ja joskus mietin miten siihen nyt soputuisi että kotona minua odettaisiin tai että itse odottaisin kotiinsaapuvaa.

Näitä kun mietin lämmin hymy nousee huulille. Hieman huvittaa että tämä vanha jässikkä tuntee pehmoisia tunteita ja liikuttuu jostain ajatuksesta noinkin paljon. Kyllä kai sitä tälläinen itsekäs jörökin voi tuntea ja haluta tuntea rakkautta läheisyyttä. Tietää että toinen on siinä ja pysyy ja rakastaakin. Vaikka ei se helppoa olisikaan, kun vain ihmisiä ollaan ja niitä virheitä tehdään kuten itsekkin tehnyt monesti. Jotain yrittänyt minkä jälkeenpäin havainnut tyhmäksi. Ensi kertaa eläessäni kadun oikeasti ja paljon tehtyjä virheitäni. Vaikka yleensä logiikka ollut etten kadu mitään, niin nyt vaan on toisin.


Tiedän että vaatimukseni ja toiveeni vastapuolen suhteen ovat epärealistiset ja hyvin pinnalliset. Ymmärrän sen nyt paremmin kuin ennen ja käsitän "vähän" paremmin sisäisen ihmisen merkityksen ja arvon.


En useinkaan sinua ymmärrä ja tekemiäsi ratkaisuja tai mielipiteitäsi. Ja niistä useimmat vähän jopa ärsyttävät, mutta kaikilla on mielipidevapaus ja tahdonvapaus. Yritän ymmärtää tai sit olla ainakin hiljaa vaikka ei sekään hyvä ole. Parisuhde ja sen hoito on mulle niin vieras asia. Oma logiikka ollut aina vaan niin se et "jaahas nyt tökkii ja tästä asiasta en tykkää heippa!" Ja sitä on niin vaikea ollut yrittää muuttaa. Eilen saunassa istuin yksin ja katselin paikkaasi, kun en siihen ketää muutakaan halua niin hyvin tyhjää on nyt. Ei yhteinen tie olisi ruusuinen ja paljon on opittavaa kai molemmilla minulla ehkä vähän enemmän. Etten aina ole heittämässä hanskoja naulaan jos joku ei mene kuten haluaisin. Ja osaisin tukea sinua vaikka valinta tai ratkaisu ei minua miellyttäisikään.

Olen vain mies ja minulla on paljon vikaa ja puutteita niitä ei hetkessä korjata eikä toisessakaan.....