IRC-Galleria

Eilettäin lähdimme toveri Siekkisen kanssa ivalojoelle uistelemaan. Tälläkertaa menimmekin alajuoksulle ja joskus kuuden jälkeen iskeydyimme Koppelon "satamaan" barbaraa kasaamaan. Ilma oli todella hieno. Yksi syy reissuun lähdölle oli se, että maanantai oli säätiedotusten mukaan ainoa sadeton päivä koko viikolla, joten se pitäisi käyttää hyväksi. Kohtapuoliin olimmekin jo vesillä, kävimme vielä alempana pikku mutkan, mutta melko heti käännyimme ylävirtaan. Siinä sitä sitten mentiin, tutkailtiin uusia uomia ja mietittiin reittivalintoja. Kävimme jopa vittuillessamme uittamassa akujoen alapäätä jonkunmatkaa, mutta vitun samea ja paskainen vesi ei paljoa kiihottanut. Vaan eipä se Siekkisen hauki-lordia paljoa haitannut, tuppihauki ui uistimeen jossain vaiheessa juuri kun olimme kääntymässä takaisin joelle. Olihan se jännää. Noh, siitä sitten siirryimme kuiten rivakasti selvemmille vesille uistelemaan. Ja tulihan sitä tyhjää vedettyä. Rantauduimme tahkotörmän kohdalla olevaan saarekkeeseen heittelemään, ja niin vain perkele sain ensimmäisen haukeni reiluun vuoteen saarekekohdan pohjoisuomasta. Ei se koolla ollut pilattu, ja piti vielä päästää elävänä takaisin kun Siekkinen tahtoi armeliaampaakin kuvamateriaalia dokumenttiinsa. Lähdimme vielä pitämmälle ylävirtaan, ja jossain melkein sahanperän kohdalla päätimme kääntyä voimalinjojen kohdalla. Juuri käännöksen alussa TSÄDÄÄM! TUPLATÄRPPI SAATANA. Molemmat siekkisen vapoihin tietty. Hetkellinen paniikki iski. Haukiahan ne olivat, yhteensä pituutta 50cm, hieman kyllä nauratti ja vitutti. Kännyttiin takaisin ja erään ottikiven kohdalta heitin vielä yhden tuppihauen. Uisteltiin takaisin päin ja jostain kohti Siekkinen nosti vielä komean ahvenenkörmyn, mutta muuta ei tullut.

Pitkin iltaa Siekkisen pikkuveli oli soitellut jotain kalastuskamoihin liittyviä kysymyksiä, ja poijaat olivat kalalle ilmeisesti lähdössä jos paikan keksisivät. Noh, saatuamme kamat pakattua autoon huomasin etä virtaa olisi vielä, joten päätimme lähteä nuorisolle "oppaiksi" pajakoskelle. Siinähän sitten kömyttiin rantaan ja alettiin tähyämään keissejä. Vesi oli järjettömän matalalla viimekertaan verrattuna, ja pohjakosketukset olivat yleisiä. Vaan niinpä se silti iski, jonkun pienen kuohun niskalta taimen tarrasi ottiuistimeen. Usean sekunnin ajan venkoili ja pomppi ennenkuin pääsi irti. Siekkinen arvioi sen noin puolitoistakiloiseksi ja siihen on yhdyttävä. Karkuutus harmitti mutta hyvät sävärit siitä sai. Rauhoituin, ja siirryin kosken ylimmälle niskalle vispaamaan. Aikani tyhjää vedettyä päätin siirtyä alas tutuille ottimontuille joista ei ole ikinä mitään tullut. Siekkinen haki kameran autosta ja meni puskaan kuvaamaan kalastuksen viehkoa taidetta. Värimaisemat olivat kuulemma psykoottiset. Ja niin, siitä se saatana sitten nappasi taas. Hieman edellistä isompi taimen tykästyi vaappuuni pariksi sekunniksi ennenkuin muutti mielensä. Ihan mukavaa että nappaavat mutta pysyisivät kiinnikkin joskus saatana sentään. Hetken vielä jaksoin, mutta sitten tuli romahdus. Energiavarat ehtyivät, väsymys ja vitutus hiipi hipiään. Joskus neljän jälkeen lähdimme kohti Ivaloa uupuneina ja itselläni oli vielä kauhea morkkis karkoituksista. Noh, nyt saa istua töissä ja miettiä päivät pitkät että mitä sitä tekee väärin.