IRC-Galleria

Kävin viime sunnuntaina pikkukrapuloissaan yksin heittelemässä Juutuan rantoja kun kanssaihmisten krapulat olivat liian korkealla tasolla tai deadlinet painoivat päälle. Uistin maistui harrille kiitettävään tahtiin ylänivalla ja vähän alavirran suuntaan matkatessa löytyvällä saarekekeissillä, mutta poislähdön aikaan sattui lapsus ja noin viisi kappaletta komeita mittaharreja sisältänyt kalapussi jäi rannalle makaamaan. Vasta kotimatkalla kirakkajoen kohdalla hoksasin unohdukseni mutta olin jo niin väsynyt etten jaksanut kääntyä takaisin. Noh, kyllä sen joku sieltä varmasti on löytänyt, etteivät ihan hukkaan ole menneet.

Eilen kävimme iltareissun Toveri Siekkisen kanssa jo tutuksi muodostuneille Pitkäjärven skeisseille. Äksöniä oli reilusti, ja kalaa tuli mukavasti, vai alamittaisia olivat mokomat. Jopa ihan aitoon tuplatärppiin ylsimme. Kävimme sitten heittelemässä myös "molauttajajärveä" jossa oli aivan mahdottomat pinnanrikkojaisbileet pystyssä. Pikkukalaa kävi pinnassa koko ajan joka puolella. Jonkunaikaa heiteltyämme ja pari affenta ja pikkutaimenta nostettuamme myös molauttaja, tuo viimekesän vieno venkoilija, kävi meitä moikkaamassa nimensä mukaisen kauhean molauksen saattelemana. Ei sitä vieläkään tietty ylös saatu. Näimmepä ensikerrran myös näissä maisemissa kanssakalastajia, kun kolme ihmishahmoa kolusi heitellen järven etelärantaa. Eivät ainakaan meidän havaintojemme mukaan nostaneet mitään, paskiaiset.

Käytiin viimeviikollla vähän Inarilla uistelemassa ja makkaraa paistamassa Kapteeni Karjalaisen ja vaimokkeiden kanssa. Verkotkin vissiin nostettiin tai laskettiin, ei voi muistaa. Makkara oli hyvää, kalaa ei uistimeen osunut, tietysti se pari perinteistä 38cm taimenta.

Perjantaina ryystettiin sekaporukalla aamuun asti vaikka lauantaina piti lähteä kalalle. Karjalainen ja Siekkinen eivät olleet ryypänneet, ja heti aamusta se puhelimen sointi alkoikin ja jo iltapäivästä joskus pääsimme liikkeelle. Poijaat olivat löytäneet jonkun vitun erämaajärven jostakin Nukkumajoen kämpän lähettyviltä. Pahtajärvi taisi olla. Tyhjähän se oli. Koko reissulla pojat nostivat yhden harrin mieheen. Yötäkin piti perkeles olla sielä jeerassa tyhjän järven rannalla, maisemat tosin olivat hienot. Oli Siekkisellä kuulemmma joku isompikin ollut kiinni, vaan ei tullut ylös asti. Kauhea tarpominen ja kaman kanto rasitti krapulaista ruumista ja vaikka poijat hoitivatkin moottorin ja veneen kannon kahteen mieheen, oli sydänkohtaus silti lähellä kerta toisensa jälkeen. Ja kaikki se vaiva kahden harrin takia. Toisten en sinne lähde, se on varmaa.
Kävimme seuraavana päivänä kamat takaisin autolle roudattuamme vielä Juutualla Ylänivalla syömässä eväitä ja heittelemässä. Ensin yritimme ajaa suoraan erämään halki Juutuan rantaan, mutta vaikka autosta löytyi karttakirja ja ainakin kaksi kappaletta GPS-paikantimia, eksyimme silti hetkeksi. Tai emme ehkä eksyneet, emme vaan päässeet perille. Nelostien kautta sitä piti lopulta mennä. Ylänivalla ei ollut aluksi ihmisiä ollenkaan, vaan kohtapa meidän perässämme saapui autollinen jos toinenkin. Markku ja minä nostimme komeat mittaharrit ja ilmakin oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja pieni tuulenvire piti suurimmat hyttysparvet poissa korvista. Sitten pojat päättivät että reissu loppuu siihen. Mikäs siinä sitten. Kaksi harria Juutualta, paljon isompia kuin järvestä nostetut. Juutuan rantaan olisin voinut jäädäkkin pitemmäksi aikaa, toisin kuin sinne erämaajärvelle.

Eilettäin porhalsimme Lepistön veljesten Jukka ja Jyrki kanssa toloskoskelle onneamme koittamaan. Poijaat olivat ihan ensimmäistä kertaa kyseisellä koskella, joten johdatin miehet kosken alapuolisille paskoille keisseille ihan vittuillakseni, ja läksin itse ripeästi nousemaan keskivaiheen ottimontuja kohti. Pienempää tuli joka välissä, ja Lepistöt olivat nousseet alavirrasta jo melkein niskaanhengitysetäisyydelle ennenkuin nappasi. Sama paikka ja sama uistin kuin aina ennenkin. Suht lyhyen väsyttelyn jälkeen haavasin kivennokasta mukavankokoisen taimenen. Oli se hienoa voi saatana. Vaaka heilahti lukemiin 1,75kg ja pituudeksi paljastui vasta kotona 54cm. Tilannekuvia ei taaskaan vittu saatu, sekä nuoremman Lepistön kameran että oman aparaattini akut lopahtivat juuri kun niitä olisi tarvittu eniten. Vanhemmalla Lepistöllä olisi ollut omassa über-kännykässään ihan hyvälaatuisia kuvia ottava kamera, vaan sekään vehje ei sattunut mukaan kosken kiville. Noh, sielä pakkasessa se nyt lepää, tulkaa katsomaan jos ette usko. Kaatoryyppy maistui mahtavalta. Loppuaikana ei tullut sen kummempia, kahvisteltiin ja syötiin nisua. Kokeiltiin vielä vähän ja klo 01.15 lähdimme lampsimaan kohti autoa. Kiitoksia Retardolle siunauksesta, ihan ei kaksi kiloa mennyt rikki vaan eiköhän se tästä vielä.

Jos sitä nyt koittaisi kirjoitella joka reissusta jotain pientä niin voipi sitten talvella muisteloida tarkemmin.

Kävimme eilettäin Kapteeni Karjalaisen kanssa järvellä verkkoja laskemassa ja vähän uistelemassa. Verkot meni vähän niin ja näin mutta uistellessa tuli kalakin, juuri ja juuri mitallinen taimen nousi jostain päin nanguvuonoa. Pikkureissuksi ihan mukava keissi, puoleltaöin olimme jo kotona. Ilmakin oli mahtava, melkein naama paloi.

Lepistön eteläisin ja samalla myös karvaisin kives ilmestyi jokupäivä sitten maisemiin ja ilmaisi kovat kalastushalunsa. Ilmeisesti myös rakas Retardo-Setämme on valumassa housunlahjetta ylöspäin pohjoiseen, joten mahtavia kalaseikkailuja on toivottavasti tiedossa joskus lähiaikoina. Tai sitten ryypätään, mistä sen tietää.

Niitä kalajuttuja stna. Eihän niitä ole muistanut kirjoitella, tässä taas itselle muistiinpanoksi pieni kertaus viimeisen parinviikon reissuista. En enää jaksa hehkuttaa alamittaisiakaan kun niitä kuiten tulee järjestäänkin joka reissulla.

Pitkäjärven reissu oli täysin kalaton. Mukana Karjalainen ja Siekkinen. Molauttajaakaan ei nähty.

Yksisseni kävin Paja- ja Alakoskea viskomassa. Mitään suurta ei tullu.

Käytiin Siekkisen kanssa jotain koskia joskus viskomassa, eikä mitään.

Joku kerta kävimmä Juutuallakin, ylänivalta sain jopa mittaharin. Saukkoniva oli tyhjä ja vesi oli korkealla. Saman reissun päätteeksi suuntasimme vielä barbaran kanssa Ivalojoelle ihan uusille uistelukeisseille, paja- ja alakosken väliin. Oltiin reippaita, aivan näännyksiin itsemme vedettiin vaikka kävimmekin Juutuanreissun ja Ivalojoen uistelun välissä Siekkisellä syömässä kolmen ruokalajin aterian. Uistelu oli jännää uusien keissien takia. Tyhjää oli ja väsy painoi.

Kävimmepä viikonloppureissun Inarillakin Kapteeni Karjalaisen uudenkarhean hulppean upean mahtavalla luksusjahdilla. Puolentoista päivän tyhjänvedon (paria melkein mitat täyttävää jalokalaa lukuunottamatta) jälkeen uistimeen tarttui kala, ja jossain malkosaarien lähettyvillä Karjalainen kelasi, minä kipparoin ja Siekkinen haavasi kiloisen taimenen veneeseen. Oli mukavaa. Joka ikinen kammi tai kämppä mihin yritettiin rantautua oli täynnä porukkaa, se ei ollut mukavaa. Niin, paitsi petäjäsaaressa, jossa kammi oli katsottu parhaaksi purkaa kokonaan. Vittu sentään. Onneksi Karjalaisen koulutoveri oli kaverinsa kanssa jonkun hippiliiton mökillä, jonne pääsimme hetkeksi välissä levähtämään. Pojat saunoivatkin, minä nukuin. Reissu jäi kuitenkin hieman suunniteltua lyhyemmäksi paskan kammitilanteen takia. Kala oli kyllä komea.

Eilen korkkaantui sitten viimevuoden kuningaspaikka, toloskoski. Siekkisen kanssa tarvoimme reippaasti mehtän läpi suoraan ottiskeisseille. Mitään isompaa ei tullut. Vesi oli tääläkin vielä parikymmentäsenttiä viimevuoden ottiaikoja korkeammalla. Aikamme viskottua päätimme lähteä menemään, tosin tekisimme vielä täsmäiskun salaiselle taimenlammelle. Lampi löytyi helposti, kalat eivät. Vain hieman alamittaisia nousi mukavasti (aika vitusti itseasiassa) vaan isot loistivat poissaolollaan. Reissu venyi pitkäksi, ja nyt on töissä hieman väsy.

Niin tosiaan, olen kielassa myyjänä tämänkuun, tulkaa käymään niin annan turpaan.
Selvitykseksi vielä sivistymättömille *köh*tarbohh*köh*, kiela on siis tämä maailmankauppa (ent. kehitysmaakauppa) joka sijaitsee kylänraitilla hennankengän vieressä pienessa ja kylmässä pottukellarissa.

Etelänmailla pidettyjen pääsykokeiden takia henkilökohtainen kalakauteni starttaantui tänävuonna vasta viime lauantaina. Ohjelmassa oli TEMsin järjestämä Ivalojoen Uistelukisa, ja odotukset olivat korkealla. En ole mikään maailman järjestelmällisin mies tavaroideni kanssa, joten pitkällisen etsinnän jälkeen kalakamppeeni löytyivät viimereissun jälkeen kanssaihmisten hallusta, virveli oli Kapteeni Karjalaisen autossa, ja viehepakki löytyi Dokumentaristi Siekkisen kamojen seasta. Suht vähällä vaivalla olimme kukainenkin valmiita tahollamme ja saavuimme hyvissä ajoin kerttuojan rantaan, mistä kisa alkaisi klo 16.00.

Ja niinhän sitä mentiin vesille Kapteenin ukin botskilla. Kisaan osallistui 22 venekuntaa, joten alussa oli vähän häslinkiä pienellä joella, mutta kun homma alkoi sujua oli sitä kuin kotonaan. Muutama vene päräytti täyttäkaasua yläjuoksulle, suurimman osan jäädessä lähtöpaikan läheisyydessä sijaistsevien maagisten harrikivien lähistölle. Pörräilimme tutuilla ottipaikoilla useamman lenkin kuitenkin vain alamittaisia nostaen. Kauhiaa häsläystä sekin oli, kun ensimmäinen alamittainen tarttui vieheeseeni kiinni, tarttui Kapteeni samantien haaviin huutaen ja mekastaen apinan raivolla. Yritin rauhoitella poikia kertomalla että pieni on, ja että siimaakin on pihalla vielä 50m jotta istuisivat nyt saatana alas ennenkuin kaatuvat. Kapteni kielsi alamittaisen mahdollisuuden ja alkoi manaamaan mittaharria tai mahdollisesti ahventa. Karu totuus paljastui kuiten pian, taimenenpoikanenhan se oli. Niitä tuli sitten useampikin illan mittan. Siekkinen taisi nostaa muutaman ja Karjalainenkin pari. Aikaa kului eikä isompaa kuulunut, joten päätimme lähteä hieman ylävirtaanpäin uistelemaan tylsältä näyttäviä suoranpätkiä. Vähänmatkaa mentyämme ei homma oikein maittanut ja käänsimme veneen ympäri.

Alavirtaan uistellessa sitten tapahtuikin. Kapteeni Karjalaisen Alajoeksi määrittelemän sivu-uoman suulla vapani taipui mukavasti. Siiman päässä oli viimekesänä kyntensä näyttänyt Toby, joten ei ihmekkään että osui. Tosin sitähän minä olin koko kisan uittanut, joten eipä se muuhun olisi voinut iskeäkkään minun siimassani. Kala tuntui pienehköltä, mutta toivo eli ja hyvä niin sillä kohtapuoliin Siekkinen haavasikin veneen pohjalle komean harjuksen. Mittaa oli 35cm, joten alamitta ylittyi reillusti ja kalaneitsyyteni poksahti tältäkesältä heti ensireissulla. On se vittumaista että se kerkeää joka talvi kasvamaan takaisin.

Ensimmäisen kalan jälkeen homma alkoi olemaan vapaamielisempää, ei ollut paineita enää. Homman hauskuus ja tarkoitus löytyi taas. Vedimme saman ottikohdan useampaan kertaan mutta mitään muuta ei siitä tarttunut. Uistelimme lopulta alavirtan aina lähtöpaikalle asti. Ajattelimme heittää pikku lenkin lähtöpaikan alapuolella sijaitsevien harrikivien vierestä ennenkuin rantautuisimme kusi/kahvitauolle. Vaan jollain lapsipeheellä oli toiset ajatukset. Vastaan tullessaan he kääntyivät heti veneemme taakse vetäen potkurinsa tyylikkäästi siimojemme päältä. Tai noh, minun siimanihan siihen ainoastaan jäi, poikien rapalat selvisivät säihkähdyksellä. Huusin veneelle että siima on potkurissa mutta siinävaiheessa oli puola jo melkein tyhjä ja kuitusiima napsahti poikki.

Vitutti, ottitoby meni. Rantauduimme siinä sitten kahvipaikalle ja etsin samalla rantautuneen perheenpään käsiini, jos olisi toby vaikka jäänyt talteen. Ei ollut. Alkoi sitten kauhea vähättely. "jaa.. ei me kyllä.. ei ei.. ookko varma ettei pohjaan jääny?" HAISTA VITTU! Teki heti mieli löydä ukkoa turpaan. Olisin ainakin huutanut miehelle pari valittua sanaa päin naamaa, mutta perheen alle 10v tyttö seisoiskeli vieressämme joten hillitsin itseni. Jos sitä ihan uistelukisoihin tullaan niin pitää sen verran jumalauta osata ettei toisten siimojen päältä aja saatana sentään. Ei saatana edes anteeksi pyytänyt. "ei ei.. en minä ainakaan mitään tuntenut" VITUT MINÄ SINUN TUNTEMUKSISTA SAATANAN URPO! Jos se vitun kekara ei siinä vieressä olisi ollut niin homma oilisi saattanut saada hyvinkin pian väkivaltaisia piirteitä.
Puuh, rauhallisesti nyt. Hengitä, laske rauhassa kymmeneen.



VITUT! MIKÄS SAATANAN KUSIPÄÄ-ÄIJÄ ASDVOIH sgf PERKELE ASFOIAOI AFÅI OIASFH OBsfglsdkj fuiosdtbAKGFASF RAAAGHAGAGHR

Pidin puolentunnin taupakkitauon päiväkirjan kirjoittamisesta. En jaksa ajatella koko paskaa enää joten tässä loput.

Lähdimme taukopaikalta kahvit juoneina ylävirtaan. Ottitobyn menetyksen jälkeen ei vapaani tarttunut enää mitään, ja pojatkin saivat vain pari alamittaista. Kisa loppui kymmeneltä, ja palkintojenjako oli nerokkaan vittumaisesti jätetty vasta pitkien ja apeiden arpajaisten jälkinumeroksi, joten pääsimme lähtemään vasta yhdentoista maissa. Sijoituimme harrillamma ilmeisesti yhdeksänneksi, emmekä voittaneet edes arpajaisista mitään. Emme saaneet edes vähiten kalaa koska siitäkin sai palkinnon. Suurimmasta lohikalasta elättelimme toivoa (harrimme oli 290g), koska muilla näytti olevan vain haukia, mutta senkin joku vei taimenella joka oli muistaakseni 550g. Voiko moinen juuri olla mittakala, kysyn vain.

Kohtuu paska kisa oli, ainoa hyvä juttu oli kalaneitsyyden menetys. Järjestäjille moitteita ns. rantautumispaikan huonosta sijoittelusta mutta muuten oli kyllä hyvät järjestelytkin, mitä nyt megafoni ei tahtonut pysyä pystyssä. Lopulliset tulokset voitte varmasti lukea seuraavasta Inarilaisesta. Kalastus maittoi mukavalta harjuksen saannin jälkeen, ja ei varmasti aikaakaan kun ryntäämme taas vesistöjen ääreen. Shittyriveristä tosin pidän ainakin viikon tauon.

Uistelua: 6h
Saalis: 1kpl Harjus

PS. Dokumentaristi Siekkinen on tekemässä päättötyötään meidän kalaporukastamme, joten älkää ihmetelkö jos tulevissa jotuissa on meininki korkeimmillaan ja Siekkinen vain "kuvaa puskasta". Oli sillä nytkin kamera mukana. Saas tosin nähdä miten tätä kalapäiväkirjaa jaksaa taas pitää kesän mittaan, koitan kuitenkin ihan omaksi ilokseni joskus kirjoitella tänne ylös kalareissujen tapahtumia että niitä voi sitten seuraavina talvikuukausina kerrata ja muistella lämmöllä, niinkun tuotakin VITUN ÄIJÄÄ SAATANA oaihf iHARAGHGARHGAK adSHJKFOHAF..

Wappu oli ja meni..
Rahat meni
Terveys meni
Kaljat meni
Tupakit meni
Sytkäri meni
Tulitikut meni
Menitikut tuli
Havis Amanda meni
Kesä meni
Muisti meni
Mutta hauskaa oli :)

Wappu, tuo kesän virallinen korkkaus, työläisten juhla, haalarikansan vaelluspäivä, pullomummojen paratiisi, on täällä. Iloitkaamme ja olkaamme toisillemme hyviä.
Hauskaa vappua kaikille :)

Not. Niin, kalastuskausi tuli, oli ja meni. Henkilökohtaisesti paras kalakesä ikinä, mutta kalakavereilla on ilmeisesti ihan eri fiilikset =) Muutama hyvänkokoinen taimen tekee paljon, pitää lukea muistiinpanoja ja lokikirjoja jos tässä haluaa ihan kaikenkattavan yhteenvedon vielä tehdä, mutta vitun hyvin on mennyt, ei hukkumiskuolemia. Lähiaikoina saatan askarrella jonkinnäköisen ns. kunnollisen jutunkin koko kesästä mutta ei sitä tiijä jaksaako. Otin muunmuassa kaikista kesän aikana ostamistani vieheistä "kuoret" talteen kotikaappiin, jotta näköö sitten kuinka järkyttävän ihan vitusti sitä meneekään rahaa sinne koskeen, mutta nekin on sielä Ivalossa kaapissa eikä ihan täältäasti näe että mikä on hintatotaali. Latistui tämä paska aika pahati, ehkä menen nukkumaan. Fuc.. I mean, I LUWS YA'LL. Huomiseen. Tai eiliseen, vitustako sen tietää.