IRC-Galleria

Toissaviikon torstaina se kait oli, kun päätimme lähteä Siekkisen kanssa takaisin Ivalojoelle taimenta hakemaan. Barbara kuskattiin jo kerran tänäkesänä hyväksi todetulle veneenlaskupaikalle Pajakosken yläpuolelle, tarkoituksenamme lähteä kohti Toloskosken taimenmonttuja. Joka kerta Barbaran kanssa tuntuu edellistä helpommalta, eivätkä alkutohinat rannassa kestäneet kauaakaan. Vesille päästyämme Siekinen hermoili koska huomasi ettei moottori kierrättänyt vettä.

Ja niinhän siinä kävi. Pääsimme laskupaikalta ehkä 150metriä, kun moottori sammui ensmäisen kerran. Pienen tutkailun jälkeen Jouko päätteli, ettei viitsisi lähteä pidemmälle, koska kone saattaisi leipoa kunnolla kiinni minä hetkenä hyvänsä, ja Siekkisen isä oli tarvimassa sitä vielä samalla viikolla. Palasimme siis turhautuneina lähtöpisteeseen ja pakkasimme kamat takasin autoon. Päätimme kuitenkin käydä paskuudestaan tunnetulla Pajakoskella heittelemässä, kun oltiin kerran sinne asti päästy. Pienen ajomatkan ja kävelyn jälkeen olimme kosken rannalla. Vettä satoi hieman mutta eipä se haitannut.

Minä tiesin etukäteen missä on hyvät montut, ja lähdin suorinta tietä niin syvälle koskeen kuin pääsi. Vettä oli edellispajakoskireissua enemmän, enkä päässyt ihan sille kivelle mille halusin, mutta ihan hyvälle paikalle kuitenkin. Ja eipä kestänyt kauaakaan kun ensimmäinen pikkutaimen nousi. Jouko jäi ylävirran puolelle viskomaan suvantoja. Minä nostelin pikkuharreja ja -taimenia vitutukseen asti, toistakymmentä kappaletta. Isompia ei vain kuulunut. Jouko saapui samoille leveyspiireille ja päätimme lähteä laskemaan alemmas.

Jonkinsortin montun löysin alempaakin, vaan eipä tärpäänyt vaikka kuinka vispasi. Jouko oli vähän alempana eikä hänkään saanut mitään. Sitten yhtäkkiä Jouko huutaa jotain mistä en heti saanut selvää. "MIITÄÄ?" huusin takaisin. "LÄHETÄÄN VITTUUN TÄÄLTÄ!" Jouko huusi ja nosti vapansa ilmaan. Kovin lyhyeltä näytti virveli, ja totta tosiaan, Joukolla oli vapa katkennut. Uistin oli jäänyt pohjaan, ja Jouko oli ilmeisesti sitä riuhtoessaan kiskaissut turhan lujaa, jolloin vapa oli katkennut liitoskohdastaan, vieden samalla siimanpätkän ja uistimen.

Hypimme pois kiviltä ja kapusimme jyrkän rinteen tien tasalle. Suht vittuuntuneena Jouko kaasutteli Ivaloon, ja ihmettelin että millä Joukahainen nyt meinaa kalastaa viikonlopuksi suunnitellulla Inarijärven reissulla. Noh, onhan Joukolla noita vapoja, eikä tämä olisi kuulemma ongelma. Vitutti silti suunnatomasti.

Uistelua: Ei metriäkään saatana.
Heittelyä: 3h
Saalis: Vitusti pikkukalaa, ei isompia.