Olen pari tuntia yrittänyt saada vastahakoista ruumistani ylös tästä tuolista, mutta so far se on onnistunut niin hävettävän huonosti että ajattelin jakaa sen kaikkien rakkaiden lukijoideni* kanssa.
Töissä hajotti maksimaalisesti, varsinkin kun alkaa tajuta että hitto vie tässä on vaikka kuinka monia hyviä valokuvausjuttuja mennyt ja on menevä sivu suun koska se kamera matkasi Saksaan korjaukseen ajaksi X (kamerani pääsi ulkomaille mutta minä en, itQ). Eikä varsinaisesti ilahduta ajatella sitä laskua joka sieltä tulee paluupostissa.
Plus että voi jumalauta joku Kelan kanssa asioiminen!
*Jannika ja pari satunnaista stalkkeria, en oo kovin feimi