IRC-Galleria

Kunnon mindfuck.

Olen pari tuntia yrittänyt saada vastahakoista ruumistani ylös tästä tuolista, mutta so far se on onnistunut niin hävettävän huonosti että ajattelin jakaa sen kaikkien rakkaiden lukijoideni* kanssa.
Töissä hajotti maksimaalisesti, varsinkin kun alkaa tajuta että hitto vie tässä on vaikka kuinka monia hyviä valokuvausjuttuja mennyt ja on menevä sivu suun koska se kamera matkasi Saksaan korjaukseen ajaksi X (kamerani pääsi ulkomaille mutta minä en, itQ). Eikä varsinaisesti ilahduta ajatella sitä laskua joka sieltä tulee paluupostissa.
Plus että voi jumalauta joku Kelan kanssa asioiminen!

*Jannika ja pari satunnaista stalkkeria, en oo kovin feimi

Siinä on ihan oma tunnelmansa kun matkaa junalla takaisin kotiin festareiden jälkeen. Ei jaksa puhua kellekään, ystävä vieressä nukkuu ja itse kuuntelet musiikkia tuijottaen mitäänkatsomatta ulos ikkunasta. Edellisten päivien aurinko polttaa vieläkin iholla, jalat on turrat ja kengät likaiset. On rähjäinen, onnellinen, väsynyt, elossa ja jotenkin kaikkensa antanut, matkalla takaisin arkeen.

Jenni Vartiainen on ihana nainen, floodattiin Jussin progeuskottava last.fm sitä täyteen ennenkuin lähdimme asemalle.
Viihdyimme lähinnä Happiteltan kemuissa, mutta siellä viihdyimmekin sitten kunnolla, tanssittiin rannalla ja saatiin hiekkaa juomiin.
Tuntuu kai nyt ihan oikealta suunnalta lähteä Ouluun syksyllä. Monistakin syistä.

How much longer must you remain in this dream
before I finally figure out if you're insane or a genius.

Tänään Ouluun. Koluamaan tuleville hoodeille. Tällä hetkellä on tosin sellainen olo, etten pysty pysymään missään kauaa. Mielentilassa, paikassa, koulussa. Saa nähdä miten kaikki tulee menemään.

Olen unohtanut miten paljon pidän kirjoittamisesta. Pitäisi löytää vain oikea kanava sille, tämä galleriapäivitys on vähän liian julkista ollakseen ikinä syvempää tai henkilökohtaisempaa.

Sain kämpän Oulusta tänään, alkaa tuntua aika todelliselta tämä nyt.
Kävin myös juoksemassa aamulla, ja huomasin taas etten pidä siitä yhtään. Mikään juoksemisen euforia ei ole minulle koskaan valjennut, vaikka kaikki vähänkin aktiivisemmat lenkkeilijät sen nimeen vannovatkin. Sen lisäksi en koskaan jaksa huolehtia oikeasta tankkauksesta ennen/jälkeen lenkkiä,mitata sykettä tai tahtia, saati suunnitella reittiäni etukäteen. Pistän vain musiikkia (tänään Wumpscutia ja Mastodonia) kuulokkeisiin ja kokeilen miten paskalta se sillä kertaa tuntuu.
Sen jälkeen puhuin Visan kanssa puhelimessa niin pitkään että lähes myöhästyin töistä.

On ihmisiä joita en halua jättää taakseni.

Piti mennä nukkumaan ajoissa mutta ei voi koska tämä At Mount Zoomer on niin Wolf Paradea että tuntee nuortuvansa monta vuotta.
Jeaaaa.

Tiedättekö sen fiiliksen kun on odottanut jotain juttua monta kuukautta ja sitten kun se tapahtuu, se osoittautuukin ei ihan niin kivaksi kuin olisi luullut ja olo tulee jotenkin epämääräisen pettyneeksi vaikka mitään ei varsinaisesti olisikaan vialla ?

Ilosaari ei ollut sellainen.
Kolmen päivän loistavat bileet, hyvää musiikkia ja älytöntä seuraa (kirjaimellisestikin). Olo ei ole vielä ihan niin skarppi että osaisi kuvailla paremmin, mutta palautui taas usko ihmiskuntaan. Voi olla erityisen tyytyväinen siihen ettei tullut koomailtua teltassa (tai siis Samulin ja muiden teltassa) oikeastaan ollenkaan, vaan kävi ihan rahan edestä keikoilla. Erityismaininnan ansaitsee Raappana (mikä ajoitus auringolla!), Ozricset, Giant Räbät, Venetian Snares (uusi tuttavuus minulle, mutta oli aika brutaalia), Mogwai, Valkyrians ja Common, vaikka lähes kaikki näkemäni keikat oli hyviä. Tuli tanssittua !
Oli niin hauskaa että, Vicea lainatakseni, I wished my brain could have recorded a video.

Ja vaikka lauantaina satoikin vähän, eikö Ilosaaressa paista aina aurinko.
Nyt voisi nukkua vuoden.

Aulin mukaan tulevaisuudessani on "tietoa, ei töitä."
Mutta ei se mitään.

Huomenna Joensuu!

Tänään olin töissä ja sitten ajoin mummoille käymään. Oli kivaa ajaa autoa, koska paistoi aurinko ja sai kuunnella musiikkia. Oli kivaa kuunnella musiikkia koska löysin autosta kokoelmalevyn, jonka olin polttanut viime talvena tarkoituksena antaa se, jostain syystä, jota en muista, Lotalle tai Eerolle, mutta sitten hukkasin sen jonnekin, mitä ilmeisimmin autoon. Paluumatkalla kuuntelin Ozricseja ja huomasin taas että se on ihan parasta autoilumusiikkia.

Huomaamattani olen kerännyt myös aika paljon univelkaa tässä viime aikoina, pitänee nukkua sitä pois ennen Ilosaarta.

Hyvät illat tunnistaa siitä että valomerkki tulee aivan out of blue.

(Edit:
Auli lähettää 17.44.
"Tiedän ettei se ole mahdollista mutta aivan kuin oisin edelleen kännissä.")

(Edit 2:
Piti maksaa vähän niitä pahamaineisia puhelinlaskuja pois, mutta päädyinkin ostamaan levyjä. Damn you levykauppax.)