IRC-Galleria

Hain eilen Tamáksen parvekkeelta omaan kämppääni kaksi maailman ruminta nojatuolia ja lähes yhtä ruman maton. Nyt parvekkeeni on virallisesti tyylitön, mutta kotoisa. En tosin tiedä mitä aion tehdä niille talven tullessa, ehkä roudaan ne takaisin sille kierrätyslavalle mistä Tamáskin ne oli alkujaan kaivanut. Eli laitan ns. ruman kiertämään.
Päivät kuluvat nopeasti, jotkut tehokkaasti aikaa käyttäen, toiset aikaa hukaten. Tänään esimerkiksi olen vain nukkunut myöhään, juonut kahvia, ladannut SMG:n Palatkaa Pariisiin!- levyn, puhunut puhelimessa, katsonut sivusilmällä televisiota ja ollut tyytyväinen tähän harmaaseen säähän, joka ei painosta minua olemaan sosiaalinen.

Haluan jatkuvasti pois ja toisaalta kaipaan olla paikallani.
Lähes kaikki ihmiset joita arvostan ja ihailen, salaa tai julkisesti, ovat nörttejä, masentuneita, alkoholisoituneita, narkkareita, rikollisia, ahdistuneita, ylimielisiä tai epävarmoja persoonia. Onko ihme, että joskus on vaikea määritellä mitä itse haluaisi olla.