IRC-Galleria

Kolmatta päivää lähes 40 asteen kuumeessa kärvisteltyäni (kuumoteltuani, eh heh) on niin turhautunut olo että haluan vain vääntää musiikin täysille ja vaikka tätä:

http://www.youtube.com/watch?v=1h5g3_dBFrM

Energiataso on kuitenkin sitä luokkaa että taidan juoda neljännen mukillisen finrexiä ja ryömiä peiton alle tärisemään.

(Nämä on niitä päiviä jotka viettää kevyessä ajatustyhjiössä, vaikka kaiken taka-alalla vaaniikin taas levottomuus ja epätietoisuus tulevasta; niin paljon suunnitelmia että lähes unohtaa keskittyä lainkaan tähän hetkeen. Olen melko varma, että tämä tulee olemaan tästälähin melko monen kevään perusvire, fuck.)

Hassua etten pitänyt MGMT:tä mitenkään kummoisena aikoinaan, mutta yhtäkkiä Kids kolahtaakin niin lujaa että en tiedä miten päin olla.
Hassua että muuten todella ärsyttävä LCD Soundsystem on tehnyt niinkin hyvän biisin kuin New York I love you but you're bringing me down.
Hassua että jokin niinkin hyvä kuin Oddjobs voi olla niinkin rehellisen ug ja tuntematon.
Hassua että The Thermals on pitkästä aikaa sellaista pixies-indietä mitä on vihaisilta teinivuosiltaan kaivannut, back then indie still used to mean something. (Jollette usko, kuunnelkaa itse: http://www.myspace.com/thethermals )
Hassua etten vieläkään ole koukuttunut.
Hassua että tänään olen nähnyt runoutta kaikkialla - levyjen takakansissa, yliopiston kirjeissä, arkipäiväisissä keskusteluissa. Tiedän kuka osaisi edelleenkin arvostaa sitä, mutta tiedän myös minkä rajoissa on järkevää ajatella niin enää.

Eilinen ilta meni niin hitonmoiseksi säätämiseksi, että huomattuani sen pohjattoman ironian siinä miten kaikki (kaikki!) meni pieleen en voinut olla nauramatta ääneen. Murphy's law established, once again.

janni sanoo:
säädön määrä on vakio

Hit your face with whatever you wanna hit it with!

Tajusin että ystäväni ovat enemmän tai vähemmän ihmisiä, jotka

-kutsuvat kello yhtä tai kahta päivällä "aamuksi"
-pystyvät puhumaan musiikista/kirjoista/elokuvista tuntikausia
-myöhästyvät usein bussista koska jumittuvat tietokoneelle ennen lähtöään
-joko nauravat itselleen krapulassa
-..tai potevat hirvittävää morkkista
-eivät neurotisoi ulkonäöstään useinkaan ja ovat epämääräisen huvittuneita terveellisten elämäntapojen suhteen, vaikka välillä vannovatkin aloittavansa niiden harrastamisen
-lukevat lehtiä
-juovat kahvia ja polttavat tupakkaa
-..mutta eivät tarvitse tupakkataukoa elokuvaa katsellessaan
-ovat tarpeeksi perillä asioista voidaakseen vitsailla niistä
-ovat poliittisesti lähinnä passiivis-agressiivisia
-pitävät hyvät mutta hieman etäiset välit vanhempiinsa
-eivät tiedä mitä haluavat tulevaisuudeltaan tai missä sen haluaisivat viettää
-..mutta tulevat äärimmäisen levottomiksi kun se tulee puheeksi
-eivät joka hetki huolehdi rahasta ja välttelevät siitä puhumista
-ihastuvat ja kyllästyvät huomattavasti useammin kuin rakastuvat tai vihastuvat
-tekevät opiskelujuttunsa lähes aina viimeisessä mahdollisessa välissä, mutta inhoavat kroonista alisuoriutumista
-pois kotoa muutettuaan ainut vakuutus jonka he muistavat hankkia on matkavakuutus, jos sitäkään

Hyvää joukkoa.

Olen ymmärtänyt, että välillä pitää nähdä vähän vaivaa että pysyy oikeissa kantimissa.
Joten:
tänään todennäköisesti Children of Boom
viikonloppuna ehkä Turkuun.

Kaikki ovat niin innoissaan kevään ja kesän lähenemisestä, että monelta jää helposti huomaamatta miten siistiä on myös tämä hetki vuodesta, kun kaikki pidättävät hengitystään ja keräävät viimeisetkin energianrippeensä selvitäkseen oikeasti valoisiin päiviin asti. (Joiltakin se energia loppuu kesken, ja silloin pitää kulkea zombina koko helmikuu, mutta siitäkin näköjään selviää.)
Äskenkin oli niin pakahduttavan hienoa seistä bussipysäkillä odottamassa illan viimeistä bussia, (kuulokkeissa The National niinkuin tasan vuosikin sitten samaan aikaan vuodesta) kun kevät ei oikeastaan anna vielä mitään selvää merkkiä itsestään, mutta ilmassa on aavistus jostain mitä on tajuamattaan odottanut koko talven. Kun on vielä liian kylmä toiveikkaan ohuessa takissa ja tennareissa, mutta lämpimämpi kuin kaikkina edellisinä viikkoina kun on palellut samalla pysäkillä. Kerrankin tuli sellainen olo että juuri nyt voisi puolustaa inhimillisyyttä ja maailman hyvää henkeä loppuun asti ja uskoa ettei kaikki missä on sielua ole kornia tai laskelmoitua.
We're half-awake in a fake empire.

Parin tunnin päästä juna pohjoiseen: huominen saksan tentti (miksi miksi miksi en ole lukenut siihen ollenkaan koko viikon aikana?) palauttaa takaisin arkeen, ja se on ihan ok.
Olisi mukavaa jo tietää tuleeko ensi kesästä 9-5ers anthem vai unemployed in summertime- blues.

Onnettomaksi tekee:
-äärimmäisyyden tavoittelu aloilla joilla kaikki pyrkivät samaan
-pedantit taiteet
-hidas nettiyhteys

Vähemmän onnettomaksi tekee:
-tyyneys epätäydellisyyttä kohtaan
-tarve itsensä kehittämiseen maailmanpelastamisen sijaan
-omien vaikutteidensa ymmärtäminen
-tupakka, teekuppi ja Like a Rolling Stone

Onnelliseksi tekee:
- ?

Oli hyvä nähdä eilen tyyppejä, ja tajuta että jotkut asiat eivät muutu.
Tosin oli outoa tajuta että mitä läheisempi joku ihminen on joskus ollut, sitä vieraammaksi se saattaa ajan kanssa muuttua. Aivan kuin se ei sopisi enää vanhaan rooliinsa, eikä osaa keksiä uuttakaan.
Ymmärsin myös etten vieläkään ole koukuttunut, mikä on hyvä. Ruumiini välttelee riippuvuussuhdetta paremmin kuin aivoni.

Jannikan kanssa oli inspiroivaa jutella yöllä.