Selvittyäni eilen krapulasta ja porukoiden vierailusta ja varhaisjouluruuhkassa hajoilemisesta, avasin vain koneen ja kirjoitin kolme tuntia. (Sallin itselleni kunnon Carrie Bradshaw- kliseen.) Sen jälkeen oli helppo viettää ilta omaan nyrjähtäneeseen tapaansa, ja todeta että
leaving me was probably the best thing you ever taught me.
Yön viimeisissä/aamun ensimmäisissä busseissa on tappionihilismi korkeimmillaan, sen pystyy kääntämään voitoksi jos vetää hupun päähän ja kuuntelee oikeanlaista musiikkia. Eilen se oli Ca Mousse repeatilla. Nyt en saa iTunesia päälle, enkä aivoja päälle, mikä on kumpikin ärsyttävää ajatellen että on paljon juttuja tehtävänä jotka vaatisivat vähän molempia. Varmasti niiden välillä on joku side.
(Ja mikä on tämä huppufiksaatio oikeasti? Jannika?)