IRC-Galleria

Soulin sävyinen eilinen ilta nelivitosessa ja sen elokuvamainen epilogi (I wouldn't mind seeing that movie again) antoi energiaa joka sai minut heräämään lattialla tärisevään puhelimeen yllättävän virkeänä vain kolmen tunnin yöunien jälkeen. Mietin että miten paljon vähemmän itsemurhia jouluisin tehtäisinkään jos äärimelankolisen bluesin sijaan epävirallista joulumusiikkia olisikin Marvin Gaye, The Supremes tai vaikka Curtis Mayfield.
Tein englantilaisen aamiaisen (jossa ei ollut muuta englantilaista kuin unkarilaisen T:n brittiaksentin muistelu), nyt juon kahvia ja tv:n tarjontaa sivusilmällä huomioiden alan epäillä että valehtelin turhaan kuumottavalle tv-lupamaksumiehelle, sillä ainakaan näin sunnuntaisin sieltä ei voi katsoa kuin tyhmiä amerikkalaisia, tyhmiä amerikkalaisia eläimiä tai universaalia sosiaalipornoa, mikä on toki LSD:tä aivoille mutta loppujen lopuksi aika turha trippi.

Mac Lethal ja Edan ovat loppuvuoden kovimmat löydöt, varsinkin Mac Lethalin fiilistely muistuttaa niistä ajoista kun innostuin Atmospherestä ja kuuntelin sitä last.fm:n tukkoon. Juotuani kahvini käyn suihkussa, puen päälle ja, ihan vain yliannostamisen ilosta, menen värikkäiden tyttöjen kanssa kahville keskustaan.
Joululahjojen ostamisen ajattelu ahdistaa, koska sen lisäksi etten tiedä mitä ostaa, en enää edes tiedä keille lahjat tänä vuonna pitäisi hankkia.