IRC-Galleria

tietystä vanhentuneisuudestaan huolimatta Klaxonsien Myths of the Near Future on edelleen varsin tanssittava ja osuva bilelevy. Kuten myös Incubusin S.C.I.E.N.C.E.

ja ymmärrän Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen strategian. Ne nujertavat hakijansa tylsyyteen.

Animal Alphan lyhyesti nimetty You pay for the whole seat but you'll only need the edge- levy on piristävä ja muistuttaa niistä ajoista kun minäkin olin nuori ja vihainen nainen. Ainut asia mikä siinä on vialla on ettei last.fm scrobblaa sitä.
Norjalaisittain (varmaan ensimmäinen norjalainen bändi muuten jota voi kuunnella miettimättä että mitäköhän musiikillisia intohimoja tämäkin edustaa) äännetyssä englannissa on sitäpaitsi jotain kerrassaan..ihanaa.

Ketäköhän oikeasti kiinnostaa mitä minä ajattelen tästä asiasta. Kuitenkin! Mahtava levy. Haluan ajella autolla ympäriinsä ja soittaa tätä niin lujaa kuin mahdollista.

Eilen tajusin että niin kliseeltä kuin se kuullostaakin, täältä on päästävä pois. Mahdollisimman pian ja mahdollisimman kauas ja mahdollisimman pysyvästi.

Olen valittanut uuden kännykkäni paskoista ominaisuuksista monta päivää, aika elintasokakaramaisesti kun sitä nyt ajattelee. But hey, se on oikeasti paska puhelin. Olisin ilomielin pitänyt vanhani, jos sillä olisi voinut vielä suorittaa puhelutoimintoja.

Ahdistuttaa kun erehtyy tarkemmin ajattelemaan.

"Anna pillua, mie tiedän että sulla on."

nyt kun ne on ohi en tiedä mitä tekisin tai mitä ajattelisin.

En jaksa enää lukea.
En jaksa ajatella enää lukemista.
En jaksa stressata lukemattomuudestani enää.

Kaikista hauskintahan tässä on, että kirjoitusten jälkeen pitäisi alkaa valmistautumaan (lukemaan) pääsykokeisiin. Ihana kevät. Olisi jo kesä.

Alkaa vähän kuumottamaan se keskiviikon filosofia. Mitäköhän vittua sitä on ajatellut.

ja olo oli mitä mahtavin kun aurinko lämmitti tuulilasin läpi ja tiet oli sulat ja pölyiset. Nyt kuuntelen I feel love:a repeatilla ja illaksi pitäisi mennä ostamaan alkoholia. Kirjoitukset ohi pian ja sitä rataa, enää filosofia jäljellä. Olen ylpeä itsestäni.

(Ps. Minulla on teoria jonka vielä jonain päivänä todistan oikeaksi: mikä tahansa biisi paranee selvästi pari pykälää jos siihen lisää jonkun torvisoittimen. Mieluiten saksofonin mutta muutkin käyvät.)

Mua vituttaa kaikki kuvat missä liehuu Suomen lippu.
Mua vituttaa että sain auton jumiin penkkaan Artun pihassa.
Mua vituttaa että sen jälkeen oksensin koska päätä särki niin paljon.
Mua vituttaa että päätä särkee edelleen.
Mua vituttaa että on harvoin ollut näin huono olo.
Mua vituttaa se siksi, että huomenna on englannin kirjoitukset.
Mua vituttaa last.fm.
Mua vituttaa puhelinlasku.
Mua vituttaa ettei tilillä ole rahaa.
Mua vituttaa että kaikilla on jotain hienoja suunnitelmia kevääksi paitsi minulla.
Mua vituttaa etten ole lukenut kirjoituksiin kunnolla.
Mua vituttaa etten oikeasti osaa päättää Oulun ja Helsingin välillä.
Mua vituttaa paska musiikki.
Mua vituttaa yhdyssanavirheet.
Mua vituttaa että pitää välittää jostain yhdyssanavirheistä.
Mua vituttaa että mp3-soittimeni shuffle on niin vitun paska ja ennalta-arvattavissa.
Mua vituttaa etten jaksa siivota.
Mua vituttaa ihmiset joilla on kymmenittäin kuvia lemmikkieläimistään/autoistaan/tatuoinneistaan/mopoistaan/teho-tölkkikokoelmistaan galleriassa. Ketään ei vittu kiinnosta.
Jne.

Vittu.

Kurja sanoo:
Mikä pirun maailmankartta tuolla on.

Kurja sanoo:
Yllä kuva maailmasta. Alla lukee teksti että : "Maailma."

Kurja sanoo:
Hanki juliste, jossa on omena ja sen alla lukee että "Omena."

...

Kurja sanoo:
Hankin sulle sitten lahjaksi julisteen, jossa on appelsiini ja siinä lukee että "Greippi."

Kurja sanoo:
Sitten äitis suuttuu mulle.

Kurja sanoo:
"Sie tiiät kuinka paljon vaivaa mie olen nähnyt että Laura oppis näitä sanoja..."

Kurja sanoo:
"Se tietää jo maailman ja omenan..."

Kurja sanoo:
"Ei se ymmärrä jos mie sille sanon että ei se Visan appelsiini ollut greippi."