IRC-Galleria

Olipa ihan hyvä ilta Rytmikorjaamolla. Herra Ylppö & Ihmiset soittivat Doorsia, ja Saran Vielä muodostan varjoni oli yksi hienoimmista livevedoista pitkään aikaan.
Oli tosin myös kohtuullisen kuumottava matka takaisin kotiin. Kaikki oli ihan hyvin, vaikka ajaminen oli ihan mielenkiintoista kolmen aikaan aamuyöstä kauheissa kofeiinihorkissa ja Krista ja Eero molemmat lojaalisti syvässä unessa, kunnes Töysässä auton toinen takarengas alkaa hitaasti mutta varmasti irtoamaan. Kun opin vasta pari viikkoa sitten että auton rengasta vaihdettaessa käytetään tunkkia eikä trukkia ("No eikö se ole aika sama asia?"), en todellakaan tuntenut olevani kykeneväinen tekemään tilanteessa muuta kuin kiroilemaan, eikä Eero tekniikkatietoisen sukupuolen edustajanakaan osannut sen paremmin. Tietenkään kummallakaan ei ollut mitään tiepalvelun numeroa, ei edes tiedetty tarkalleen minne sitä voisi soittaa siihen aikaan aamuyöstä. Oli pisin matka Töysästä Ähtäriin ikinä, viimeiset kilometrit oli erittäin mielenkiintoiset, hoin ääneen mantraa "älä irtoa älä irtoa" joka ilmeisesti tehosi koska kuin ihmeen kaupalla pääsin kotiin asti.

Pitäisi mennä jonnekin amiksen autonhuolto-kurssille, vituttaa olla noin avuton tuollaisissa tilanteissa. Tiemykseni autoista rajoittuu lähinnä siihen että niihin pitää laittaa välillä bensaa ja sitten niillä ajellaan taas. Ja näin käy aina kun olen viikonloput yksin kotona.
...

Nekkusan sanoo:
mikä teitä nykynuoria vaivaa?

Eilisestä ahdistuksesta on tänään jäljellä vain hämärät muistikuvat ja hyvä niin. Juoksin nilkkoja myöten loskassa puolitoista tuntia, kuunnellen repeatilla Aenimaa.
"I sure could use a vacation from this bullshit three ring circus sideshow of freaks here in this hopeless fucking hole--"

Tänään ajattelin että epämääräisessä angstissa rypemisen sijaan voisin oikeasti käyttää tämän kevään hyödyksi. Oikeasti käyttää, enkä vain suunnitella niin. Tai mikä tärkeämpää, pitää itseni kiireisenä.

Pitääkö sataa lunta. Pitääkö ihmisten lähteä Rodokselle töihin. Pitääkö porukoiden tarvita molempia autoja juuri sinä iltana kun olisi menossa soittamaan pitkästä aikaa. Pitääkö tilillä olla vain vajaa 15 euroa. Pitääkö väsyttää näin pirusti. Pitääkö olla näin hankalassa tilanteessa itsensä kanssa.

tietystä vanhentuneisuudestaan huolimatta Klaxonsien Myths of the Near Future on edelleen varsin tanssittava ja osuva bilelevy. Kuten myös Incubusin S.C.I.E.N.C.E.

ja ymmärrän Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen strategian. Ne nujertavat hakijansa tylsyyteen.

Animal Alphan lyhyesti nimetty You pay for the whole seat but you'll only need the edge- levy on piristävä ja muistuttaa niistä ajoista kun minäkin olin nuori ja vihainen nainen. Ainut asia mikä siinä on vialla on ettei last.fm scrobblaa sitä.
Norjalaisittain (varmaan ensimmäinen norjalainen bändi muuten jota voi kuunnella miettimättä että mitäköhän musiikillisia intohimoja tämäkin edustaa) äännetyssä englannissa on sitäpaitsi jotain kerrassaan..ihanaa.

Ketäköhän oikeasti kiinnostaa mitä minä ajattelen tästä asiasta. Kuitenkin! Mahtava levy. Haluan ajella autolla ympäriinsä ja soittaa tätä niin lujaa kuin mahdollista.

Eilen tajusin että niin kliseeltä kuin se kuullostaakin, täältä on päästävä pois. Mahdollisimman pian ja mahdollisimman kauas ja mahdollisimman pysyvästi.

Olen valittanut uuden kännykkäni paskoista ominaisuuksista monta päivää, aika elintasokakaramaisesti kun sitä nyt ajattelee. But hey, se on oikeasti paska puhelin. Olisin ilomielin pitänyt vanhani, jos sillä olisi voinut vielä suorittaa puhelutoimintoja.

Ahdistuttaa kun erehtyy tarkemmin ajattelemaan.

"Anna pillua, mie tiedän että sulla on."

nyt kun ne on ohi en tiedä mitä tekisin tai mitä ajattelisin.

En jaksa enää lukea.
En jaksa ajatella enää lukemista.
En jaksa stressata lukemattomuudestani enää.

Kaikista hauskintahan tässä on, että kirjoitusten jälkeen pitäisi alkaa valmistautumaan (lukemaan) pääsykokeisiin. Ihana kevät. Olisi jo kesä.

Alkaa vähän kuumottamaan se keskiviikon filosofia. Mitäköhän vittua sitä on ajatellut.