Olen unohtanut miten paljon pidän kirjoittamisesta. Pitäisi löytää vain oikea kanava sille, tämä galleriapäivitys on vähän liian julkista ollakseen ikinä syvempää tai henkilökohtaisempaa.
Sain kämpän Oulusta tänään, alkaa tuntua aika todelliselta tämä nyt.
Kävin myös juoksemassa aamulla, ja huomasin taas etten pidä siitä yhtään. Mikään juoksemisen euforia ei ole minulle koskaan valjennut, vaikka kaikki vähänkin aktiivisemmat lenkkeilijät sen nimeen vannovatkin. Sen lisäksi en koskaan jaksa huolehtia oikeasta tankkauksesta ennen/jälkeen lenkkiä,mitata sykettä tai tahtia, saati suunnitella reittiäni etukäteen. Pistän vain musiikkia (tänään Wumpscutia ja Mastodonia) kuulokkeisiin ja kokeilen miten paskalta se sillä kertaa tuntuu.
Sen jälkeen puhuin Visan kanssa puhelimessa niin pitkään että lähes myöhästyin töistä.
On ihmisiä joita en halua jättää taakseni.