IRC-Galleria

Aloin eilen yöllä kokoamaan mielessäni listaa niistä biiseistä jotka minulla soivat useimmiten soittimessa kävellessäni baarista/ystäviltä kotiin myöhään yöllä. Varsinkin tähän aikaan vuodesta siihen tulee ihan oma fiiliksensä kun on jo pimeää ja katulamput on oranssit ja kulkee huppu/pipo päässä autioilla teillä eikä haluaisi olla pitkään aikaan perillä. On irrallaan muusta maailmasta eikä oikeastaan ajattele mitään.

Ja koska minulla on näin töistä lopullisesti vapautuneena aivan liikaa vapaa-aikaa, ajattelin ne ylös:

1. Radiohead - Talk Show Host (90% Radioheadin tuotannosta käy tähän, mutta tämä on ultimaattinen)
2. Husky Rescue - New Light of Tomorrow (alkuperäinen tai Bonobo remix)
3. The Cinematic Orchestra - Breathe
4. Morcheeba - Trigger Hippie
5. Thievery Corporation - Until the Morning
6. Bonobo - If You Stayed Over
7. TV on the Radio - Wear You Out
8. DJ Shadow - Midnight in a Perfect World (käy vain jos on erittäin jumissa)
9. Tricky - Hell Is Around the Corner
10. The Veils - Lavinia
11. Hot Chip - Crap Kraft Dinner
12. Sage Francis - Jah Didn't Kill Johnny (mikäli ollut järjettömän vaivaton ilta ja haluaa mennä kotiin kuuntelemaan Cashia)
13. Massive Attack - Live with Me
14. Giant Robot - Please Be Here
15. Plutonium 74 - Radio menee ylös (.. )
16. Yeah Yeah Yeahs - Maps
17. The Mars Volta - Televators
18. Porcupine Tree - Collapse the Light into Earth
19. Portishead - Glory Box (vaikka mikä tahansa Dummylta sopii tähän, ja ehkä myös Thirdiltä)
20. RJD2 - Smoke & Mirrors
21. Zen Café - Tämä on syksy (vuodenaikasidonnainen)
22. Zero 7 - In the Waiting Line
23. The National - Fake Empire
24. Opeth - Windowpane / mikä tahansa kappale Damnnationilta
25. Editors - Fall
26. Nick Cave & the Bad Seeds - Messiah Ward / Abattoir Blues
27. Boards of Canada - Music is Math
28. Caspa & Rusko - Girl from the Codrine City

Muitakin on mutta nämä nyt olivat päällimmäisenä mielessä.

Atmosphere iskee taas pitkästä aikaa niin kovaa ettei tee mieli kuunnella mitään muuta. Enkä oikeastaan taidakaan, mikäli on uskominen last.fm:n listauksia.
Eilen ei pitänyt ottaa, mutta yhtäkaikki - a story of my life - aamuneljältä huomasin naureskelevani melkoisen sekavassa tilassa melkoisen sekavan illan jälkeen Annin auton etupenkillä. Tämä saattoi johtua siitä Johannan Trendin suosittelemasta valkoviinistä, tai niistä parista gin tonicista tai niistä lonkeroista tai niistä smoothisti pöllityistä kaljoista tms. Kuka tietää! "Oli hauskaa" on vähän laimea ja käytössä kulunut fraasi, mutta minkäs voi kun oli perusteellisen hauskaa. Pidän ihmisistäni.

Auli muutti tänään Turkuun. Puhuttiin illalla miten ollaan ihan holy-fucking-shit scared about the future, mutta samalla enemmän innoissaan kuin koskaan. Tästä eteenpäin mikään ei ole varmaa, ja hyvä niin. Tarpeeksi pitkään ollut tasaista ja valmiiksi viitoitettua tietä.

Edit: rocking down the memory line: Kävin illan aikana pitkää saksankielistä keskustelua ihmisyyden perimmäisestä tarkoituksesta ja elämän sietämättömästä keveydestä erään itävaltalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, ja todellakin niillä saksankielen taidoilla olisin kyllä ansainnut enemmän kuin C:n kirjoituksista. : (

Kunnon mindfuck.

Olen pari tuntia yrittänyt saada vastahakoista ruumistani ylös tästä tuolista, mutta so far se on onnistunut niin hävettävän huonosti että ajattelin jakaa sen kaikkien rakkaiden lukijoideni* kanssa.
Töissä hajotti maksimaalisesti, varsinkin kun alkaa tajuta että hitto vie tässä on vaikka kuinka monia hyviä valokuvausjuttuja mennyt ja on menevä sivu suun koska se kamera matkasi Saksaan korjaukseen ajaksi X (kamerani pääsi ulkomaille mutta minä en, itQ). Eikä varsinaisesti ilahduta ajatella sitä laskua joka sieltä tulee paluupostissa.
Plus että voi jumalauta joku Kelan kanssa asioiminen!

*Jannika ja pari satunnaista stalkkeria, en oo kovin feimi

Siinä on ihan oma tunnelmansa kun matkaa junalla takaisin kotiin festareiden jälkeen. Ei jaksa puhua kellekään, ystävä vieressä nukkuu ja itse kuuntelet musiikkia tuijottaen mitäänkatsomatta ulos ikkunasta. Edellisten päivien aurinko polttaa vieläkin iholla, jalat on turrat ja kengät likaiset. On rähjäinen, onnellinen, väsynyt, elossa ja jotenkin kaikkensa antanut, matkalla takaisin arkeen.

Jenni Vartiainen on ihana nainen, floodattiin Jussin progeuskottava last.fm sitä täyteen ennenkuin lähdimme asemalle.
Viihdyimme lähinnä Happiteltan kemuissa, mutta siellä viihdyimmekin sitten kunnolla, tanssittiin rannalla ja saatiin hiekkaa juomiin.
Tuntuu kai nyt ihan oikealta suunnalta lähteä Ouluun syksyllä. Monistakin syistä.

How much longer must you remain in this dream
before I finally figure out if you're insane or a genius.

Tänään Ouluun. Koluamaan tuleville hoodeille. Tällä hetkellä on tosin sellainen olo, etten pysty pysymään missään kauaa. Mielentilassa, paikassa, koulussa. Saa nähdä miten kaikki tulee menemään.

Olen unohtanut miten paljon pidän kirjoittamisesta. Pitäisi löytää vain oikea kanava sille, tämä galleriapäivitys on vähän liian julkista ollakseen ikinä syvempää tai henkilökohtaisempaa.

Sain kämpän Oulusta tänään, alkaa tuntua aika todelliselta tämä nyt.
Kävin myös juoksemassa aamulla, ja huomasin taas etten pidä siitä yhtään. Mikään juoksemisen euforia ei ole minulle koskaan valjennut, vaikka kaikki vähänkin aktiivisemmat lenkkeilijät sen nimeen vannovatkin. Sen lisäksi en koskaan jaksa huolehtia oikeasta tankkauksesta ennen/jälkeen lenkkiä,mitata sykettä tai tahtia, saati suunnitella reittiäni etukäteen. Pistän vain musiikkia (tänään Wumpscutia ja Mastodonia) kuulokkeisiin ja kokeilen miten paskalta se sillä kertaa tuntuu.
Sen jälkeen puhuin Visan kanssa puhelimessa niin pitkään että lähes myöhästyin töistä.

On ihmisiä joita en halua jättää taakseni.

Piti mennä nukkumaan ajoissa mutta ei voi koska tämä At Mount Zoomer on niin Wolf Paradea että tuntee nuortuvansa monta vuotta.
Jeaaaa.

Tiedättekö sen fiiliksen kun on odottanut jotain juttua monta kuukautta ja sitten kun se tapahtuu, se osoittautuukin ei ihan niin kivaksi kuin olisi luullut ja olo tulee jotenkin epämääräisen pettyneeksi vaikka mitään ei varsinaisesti olisikaan vialla ?

Ilosaari ei ollut sellainen.
Kolmen päivän loistavat bileet, hyvää musiikkia ja älytöntä seuraa (kirjaimellisestikin). Olo ei ole vielä ihan niin skarppi että osaisi kuvailla paremmin, mutta palautui taas usko ihmiskuntaan. Voi olla erityisen tyytyväinen siihen ettei tullut koomailtua teltassa (tai siis Samulin ja muiden teltassa) oikeastaan ollenkaan, vaan kävi ihan rahan edestä keikoilla. Erityismaininnan ansaitsee Raappana (mikä ajoitus auringolla!), Ozricset, Giant Räbät, Venetian Snares (uusi tuttavuus minulle, mutta oli aika brutaalia), Mogwai, Valkyrians ja Common, vaikka lähes kaikki näkemäni keikat oli hyviä. Tuli tanssittua !
Oli niin hauskaa että, Vicea lainatakseni, I wished my brain could have recorded a video.

Ja vaikka lauantaina satoikin vähän, eikö Ilosaaressa paista aina aurinko.
Nyt voisi nukkua vuoden.

Aulin mukaan tulevaisuudessani on "tietoa, ei töitä."
Mutta ei se mitään.

Huomenna Joensuu!