IRC-Galleria

Kaikki ovat niin innoissaan kevään ja kesän lähenemisestä, että monelta jää helposti huomaamatta miten siistiä on myös tämä hetki vuodesta, kun kaikki pidättävät hengitystään ja keräävät viimeisetkin energianrippeensä selvitäkseen oikeasti valoisiin päiviin asti. (Joiltakin se energia loppuu kesken, ja silloin pitää kulkea zombina koko helmikuu, mutta siitäkin näköjään selviää.)
Äskenkin oli niin pakahduttavan hienoa seistä bussipysäkillä odottamassa illan viimeistä bussia, (kuulokkeissa The National niinkuin tasan vuosikin sitten samaan aikaan vuodesta) kun kevät ei oikeastaan anna vielä mitään selvää merkkiä itsestään, mutta ilmassa on aavistus jostain mitä on tajuamattaan odottanut koko talven. Kun on vielä liian kylmä toiveikkaan ohuessa takissa ja tennareissa, mutta lämpimämpi kuin kaikkina edellisinä viikkoina kun on palellut samalla pysäkillä. Kerrankin tuli sellainen olo että juuri nyt voisi puolustaa inhimillisyyttä ja maailman hyvää henkeä loppuun asti ja uskoa ettei kaikki missä on sielua ole kornia tai laskelmoitua.
We're half-awake in a fake empire.

Parin tunnin päästä juna pohjoiseen: huominen saksan tentti (miksi miksi miksi en ole lukenut siihen ollenkaan koko viikon aikana?) palauttaa takaisin arkeen, ja se on ihan ok.
Olisi mukavaa jo tietää tuleeko ensi kesästä 9-5ers anthem vai unemployed in summertime- blues.

Onnettomaksi tekee:
-äärimmäisyyden tavoittelu aloilla joilla kaikki pyrkivät samaan
-pedantit taiteet
-hidas nettiyhteys

Vähemmän onnettomaksi tekee:
-tyyneys epätäydellisyyttä kohtaan
-tarve itsensä kehittämiseen maailmanpelastamisen sijaan
-omien vaikutteidensa ymmärtäminen
-tupakka, teekuppi ja Like a Rolling Stone

Onnelliseksi tekee:
- ?

Oli hyvä nähdä eilen tyyppejä, ja tajuta että jotkut asiat eivät muutu.
Tosin oli outoa tajuta että mitä läheisempi joku ihminen on joskus ollut, sitä vieraammaksi se saattaa ajan kanssa muuttua. Aivan kuin se ei sopisi enää vanhaan rooliinsa, eikä osaa keksiä uuttakaan.
Ymmärsin myös etten vieläkään ole koukuttunut, mikä on hyvä. Ruumiini välttelee riippuvuussuhdetta paremmin kuin aivoni.

Jannikan kanssa oli inspiroivaa jutella yöllä.

samppa sanoo:
mitäs ÄHTÄRIIN?
L / sanoo:
no tässä odottelen milloin tylsyys&röökittömyys vaihtuu ahdistukseksi&salapoltoksi

1.Tietää olleensa myöhään ulkona kun palatessa kotiin bussissa onkin nuokkuvien laskuhumalaisten sijaan aamun ensimmäisiä työmatkaajia (jotka vilkuilevat paheksuvasti ryytynyttä olemustasi). Note to self, suosi yöbusseja, aamulla olo on liian paranoidi.
2. Eilen oli hyvä päivä. Näin enemmän ihmisiä kuin edellisen viikon aikana yhteensä ja tuli vain miettineeksi että mistä kaikki ne siistit tyypit oikein ilmestyykään (plus Diilin alennusmyynnit sai materialistisen minäni kehräämään, I support my local dealer.)
3. Lähden kai tänään Ähtäriin, tarkoituksena olisi käydä myös Jyväskylässä ja ehkä Tampereella. Niin ja entäs Lahti ja Helsinki ja Turku?
4. Tekee mieli fiilistellä Ilosaarta (esim. sitä Ceebrolistics- aamu-uimareissua ja Tuomon keikkaa sateessa pyörien. Muunmuassa.)
5. Kahvia lämpimällä ikkunalaudalla istuen nyt, sitten pakkausta -->

mutta olihan se ihan hyvä päivä sittenkin.
Tentissä pärjäsin odotettua paremmin silkalla hyvällä tuurilla, kun satuttiin kysymään juuri niitä paria juttua joiden aikana olin ollut skarppina luennoilla, mediakasvatuksen luentosarja vaikuttaa oikeasti mielenkiintoiselta ja epäsuomalainen kohtaaminen käytävällä hurmaavan röyhkeän Diners Clubin työntekijän kanssa naurattaa edelleen.
Epämotivoituneisuus alkaa vihdoinkin hellittää ja ulkona alkaa vihdoinkin paistaa aurinko. En vieläkään tiedä yhtään mitään mistään, mutta voisin olla vääremmässäkin paikassa. Ei malttaisi olla paikoillaan kun koko ajan on sellainen olo että mitä tahansa voi tapahtua.

(Jopa noin seitsemännellä katselukerralla eilen Fear and Loathing nauratti yhtä paljon kuin aina ennenkin.) Vaikka menin nukkumaan vasta neljän jälkeen, olen ylpeä että pääsin ylös ennen kahtatoista ja olo on melko tehokas. Suunnittelen siivoavani ennen kaupungille lähtemistä, mikäli ehdin. Jabus eli Jaapus eli Jamiroku ajaa tänään Oulun halki matkallaan Lappiin, on mukava nähdä sitä taas.
On niin paljon ihmisiä joita en ole nähnyt liian pitkään aikaan, (..kuten Janice, Sammy, Aulis, Jukka, Maissi, Lotta, Eero, Anni, Arttu & Jussi &co., porukat (?), Emma, Anna, Joakin, Kyösti, Claudio & Rusty & co. ynnä muut.) että on outoa miten sitä viettää aikansa kuitenkin kohtalaisen kokonaisesti.

Eihän tässä ollut mitään pointtia, mutta en ole saanut vielä tarpeeksi kahvia.

Tällä hetkellä on vaikea ajatella joutuvansa viettämään talven uudestaan. Missään, koskaan.
Ja on vaikea olla tilanteessa, jossa toinen jalka on niinsanotusti oven välissä koko ajan, muttei oikein tiedä minne suuntaan lähteä koska jokaisessa suunnassa olisi omat houkutuksensa. But I'd rather be working for the pay check than waiting to win the lottery.

Huomaan unohtelevani yksinkertaisia oikeinkirjoitusjuttuja. Unirytmi on silti takaisin kohdillaan (melkolailla), joten asiat näyttää kehittyvän oikeaan suuntaan. Kunhan kevät tulisi jo ja epämääräiset suunnitelmat sen varalle pääsisivät toteutumaan.

Henkilökohtaisen pakkasrajani ylittyessä sallin itseni skipata luennon, nukkua pitkään, herätä ilman herätyskelloa, keittää kahvia, lukea Hesarin ja kuunnella bassoradiota.
It's all good, again.

Puhetta potentiaalisista pidätyssyistä Lotan ja Auliksen kanssa:

the best of various artists sanoo:
Laura: saatiin kiinni huumausainerikoksesta (useat jengit vihoissaan, maksamattomista kuljetuksista) Auli: saatiin kiinni naama veressä syömässä mieskumppaninsa sormia Lotta: pahoinpiteli pienen miehen, joka haukkui tätä atleettiseksi