IRC-Galleria

Viikon mittaisen tehottomuuden jälkeen tänään olen ollut koulujuttu-tehokas, siivous-tehokas, pyöränkumin paikkaus- tehokas, juoksulenkki-tehokas ja asioiden järjestely-tehokas. Syyllisyys slash morkkis slash ylipitkät yöunet toimii joka kerta.

Inhoan niin syvästi sitä, että täytyy olla riippuvainen asioista ja aikatauluista, joita ei pysty itse kontrolloimaan. Tekisi mieli heittäytyä luovaan kaaokseen ja näyttää keskisormea tälle rat racelle. Kesä on yksi iso kysymysmerkki, töistä tai asuinpaikasta ei ole aavistustakaan, rahasta nyt puhumattakaan - jonain toisena päivänä se varmaan ahdistaisi minua, mutta tällä hetkellä muistaa that you don't have to figure out everything at once.

Nyt laitan egoaurinkolasini päähän, kuulokkeisiin Feistiä&Asaa&Raappanaa&Jamiroquaita& ym. musiikkia joka on moneen kertaan todettu olevan juuri tätä fiilistä varten (myös tämä: http://www.youtube.com/watch?v=lXAStBDZRsI ) ja harhaudun jonnekin.

Kuka sanoi että oli hyvä idea mennä Boomeihin eilen? Nyt pitäisi pakata, siivota, käydä suihkussa ja raahautua juna-asemalla, vaikka liikkeelle lähteminen tuntuu absurdin raskaalta koetukselta ja ylipäänsä erittäin huonolta idealta. Note to self, tulevaisuudessa suosi ennakoivaa ajankäyttöä vastaavissa tilanteissa.
Nojaa, mutta Ähtärin kutsu käy.

Outoa miten neuroottinen olo tulee kun kännykkä ei toimi.
Mua ei siis saa puhelimella kiinni hetkeen tai pariin, Sonera ftw!

EDIT: oikeesti mitä porukat ei pystyisi tekemään? laitoin niille 5 min sitten sähköpostia että tämä on tilanne, soittakaa Soneralle. kahdessa sekunnissa kaikki toimii taas. ah, ihanaa.

EDIT 2: no ei toimikaan. vittu. älkää yrittäkö soitella

EDIT 3: toimii epäsäännöllisesti ja epämääräisesti. kaikki ne työtarjoukset ja lottovoitot ym. voi ehkä kokeilla soittaa nyt.

En ole kipeä (vaikka aamulla niistinkin tervaa), ulkona paistaa aurinko, ei ole darraa, on kivat kengät Stockan varauksessa, näen Aulia tänään, eilen oli ihan hiton hauskaa, pitäisi ehkä siivota ja syödä, mutta kyllä sitä ehtii.

Miten tämän biisin on voinut unohtaa? http://www.youtube.com/watch?v=Hw2vBYBE24Y

Voisin vaikka lyödä vetoa siitä, että huomenna tähän aikaan olen taas 40 asteen kuumeessa ja yskin keuhkojani pihalle, sillä itseni tuntien n. 12 tunnin päästä pidän pelkkaa lakanaa täysin riittävänä pukeutumisena mennessäni toogabileissä tupakalle ("ei tääl ees oo kylmä!") ja näin siinä käy sitten taas, fukedi fu. Sitä odotellessa, mens sana in corpore sano ja niin edelleen.

1. Nyt kyllä lakkaan sairastamasta: menen ja addiktoidun johonkin substanssiiin, ihmiseen, biisiin tai tunnelmaan! Olisi se jo aikakin.
2. Keväisen maanisen/itsetuhoisen/typerän/vastuuttoman olon kehittelymusiikkia on jo monta vuotta ollut Tv on the Radion New Health Rock.

(3. Vietin aamulla tunnin googlatessani "it's not about keeping it real, it's about keeping it right"- lainausta ja voi niitä kaikkia sivupolkuja joinne [edit: vai 'jonne'? mietin tätä vieläkin. edit 2: JOILLE] se veikään.)

Kolmatta päivää lähes 40 asteen kuumeessa kärvisteltyäni (kuumoteltuani, eh heh) on niin turhautunut olo että haluan vain vääntää musiikin täysille ja vaikka tätä:

http://www.youtube.com/watch?v=1h5g3_dBFrM

Energiataso on kuitenkin sitä luokkaa että taidan juoda neljännen mukillisen finrexiä ja ryömiä peiton alle tärisemään.

(Nämä on niitä päiviä jotka viettää kevyessä ajatustyhjiössä, vaikka kaiken taka-alalla vaaniikin taas levottomuus ja epätietoisuus tulevasta; niin paljon suunnitelmia että lähes unohtaa keskittyä lainkaan tähän hetkeen. Olen melko varma, että tämä tulee olemaan tästälähin melko monen kevään perusvire, fuck.)

Hassua etten pitänyt MGMT:tä mitenkään kummoisena aikoinaan, mutta yhtäkkiä Kids kolahtaakin niin lujaa että en tiedä miten päin olla.
Hassua että muuten todella ärsyttävä LCD Soundsystem on tehnyt niinkin hyvän biisin kuin New York I love you but you're bringing me down.
Hassua että jokin niinkin hyvä kuin Oddjobs voi olla niinkin rehellisen ug ja tuntematon.
Hassua että The Thermals on pitkästä aikaa sellaista pixies-indietä mitä on vihaisilta teinivuosiltaan kaivannut, back then indie still used to mean something. (Jollette usko, kuunnelkaa itse: http://www.myspace.com/thethermals )
Hassua etten vieläkään ole koukuttunut.
Hassua että tänään olen nähnyt runoutta kaikkialla - levyjen takakansissa, yliopiston kirjeissä, arkipäiväisissä keskusteluissa. Tiedän kuka osaisi edelleenkin arvostaa sitä, mutta tiedän myös minkä rajoissa on järkevää ajatella niin enää.

Eilinen ilta meni niin hitonmoiseksi säätämiseksi, että huomattuani sen pohjattoman ironian siinä miten kaikki (kaikki!) meni pieleen en voinut olla nauramatta ääneen. Murphy's law established, once again.

janni sanoo:
säädön määrä on vakio