IRC-Galleria

Tietää kuuntelevansa likaista dubsteppiä, kun youtuben kommentit ovat tätä luokkaa:

"This song makes me want to get hit by a car going over 100km/h, and then get my body get mashed into the road by the tyres. then whats left of me would be put into a blender, chopped up and shot into space, eventually getting sucked into the depths of a black hole. Utterly repulsive song, 5/5 stars."

Events:

Wonky Wednesdays Wed 21:00
SKENG! ft. Tes La Rok Fri 23:00
Kesä 2009 Now

Now !

Tänä aamuna Alligator kuulostaa jälleen kerran niin hienolta, että aloin miettiä josko sitä keksisi rahaa vielä Ankkarockin sunnuntaille tänä kesänä. TV on the Radio ja The National samana päivänä on ehkä vähän liian mahtava indietrippi jäädäkseen välistä.

hello addiction.

It's been a while. On ollut kerrankin korvaavaa toimintaa päivieni ratoksi, tai sitten vain täysin randomly wasted times, kummin vain, olen pysynyt hyvin pois tietokoneelta.
Olen tyytyväinen että kesätentit pitävät minut yllättävänkin kiireisenä tämän alkukesän, tuntuisi jotenkin oudolta jos yhtäkkiä olisi vain rajattomasti vapaa-aikaa. Olisin saanut töitä Keskiseltä, mutta tein mielenterveyttäni ajatellen ainoan mahdollisen ratkaisun kieltäytyessäni niistä, vaikka olisihan se tavallaan ollut ihan järkevää. Mutta Jannikan sanoja lainatakseni, fuck the järkevä. En ihan vielä pysty palaamaan niille leveyksille.

Eilen oli hyvä peruspäivä:
tilasin lipun Ilosaareen, kävin yliopistolla syömässä ja puhuin ensimmäistä kertaa kunnolla sen Princen näköisen vaihto-oppilaan kanssa, jota olen sniikisti moikkaillut jo puoli vuotta käytävillä nähdessämme. Järjestelin ensi syksyn pro-juttuja Miikan ja Jarkon kanssa, etsin tenttikirjaa kissojen ja koirien kanssa, hain saksan rästitehtävät (miten niitä voi olla niiin paljon vieläkin!) ja kotiin päästyäni lähdin kämppis-Lauran kanssa salille. Harmitti vain, etten ehtinyt nähdä ninja-Samppaa enää ennen sen muuttoa. Loppuillaksi suuntasin bar Rantakadulle, jauhettiin paskaa, chillattiin ja vietiin kirjainpeli ihan uusiin ulottuvuuksiin ("ei 'odotuksellinen' oo mikään sana."). Joskus kahdentoista maissa mentiin vielä ulos harhailemaan, jotkut potkivat palloa ja toiset (minä) vain palelivat. Tuntui silti vähän kesältä, kun hupun sisään paistoi viimeiset auringonsäteet ja kaikki oli savuisan oranssia ja sinistä ja vaaleanpunaista.

Nyt ajattelin keittää teetä ja nukkua päiväunet, lukea lisää vaivalla hankittua Landmarks in Western Sciencea ja illalla toteuttaa jonkun seuraavista:
a) mennä hc-keikalle Tamaksen kanssa
b) hengata with the boyz
c) nähdä deejayta jos se on palaillut Rollosta

We'll see. On ollut pitkään vähän tällainen olo: http://www.youtube.com/watch?v=5bfseWNmlds

Claudio - sanoo:
the pig flu's not a real problem
Claudio - sanoo:
as wasn't the crazy cow
Claudio - sanoo:
or the sick chicken
Claudio - sanoo:
i really really really think they just want to sell us different meat every year

Vaikea tiivistää Pietarin matkaa mitenkään järjelliseen muotoon, se kaupunki oli niin hypnotisoiva kaikista ristiriitaisuuksistaan huolimatta, tai ehkä nimenomaan juuri niiden takia. Samanlainen fiilis kuin Barcelonan jälkeen, pakko päästä vielä takaisin.
To condence my feelings, pari lähetettyä viestiä puhelimesta viime viikon ajalta:

"Tää bussimatka ei todistetusti lopu ikinä. Tää on aikatyhjiö, musta aukko joka imee kaiken valon ja ilon elämästä. Vittu."

"Istu itse 15 tuntia putkeen bussissa ja katsotaan sitten kuka on positiivinen.. Tää kaupunki on kyllä överin hieno. "

"Me yritetään mennä syömään, mutta se on vaikeaa kun ei tajua mistään mitään."

"Miten täältä linnasta oikein pääsee pois?"

"Pietari on kyllä my kind of a city. Tässä on jotain rappioromantiikkaa ja dekadenssia, sairas metrosysteemi ja miljoonakaupungin valot. Nyt istun hotellihuoneen ikkunalaudalla auringonpaisteessa, poltan halpaa tupakkaa ja kuuntelen kun jostain kuuluu Manic Street Preachers. Melko hyvä fiilis. :D"

"Eilen huomattiin että Pietarin metro goes pretty deep. Varsinkin yöllä semisti eksyneenä. Millainen paikka se Bar Fidel on, kannattaako sinne mennä?"

("Onko siellä tanssilattialla vielä mun verta?")
"En tiedä, mutta nyt siellä on ehdottomasti mun. Vittu, mahtavaaaaa!"

"Yksi parhaista illoista ikinä, vieläkin sellainen hyvä flow päällä kun mystisesti ei edes tullut darraa. Aika tappava DJ, melkein mursin mun nenän."

"No ostin juuri vodkaa."

"Suomessa sataa ja hyytävä koulustressi hiipii takavasemmalta. Väsyttää ja vituttaa istua taas bussissa."

...
Ja niin edelleen. Puhelinlaskua ja ensi kesää (aivan sairas lineup Pitkä kuuma kesä- festareilla!) odotellessa voi aloittaa viimeisen hc-kouluviikon.

"--niin ja nyt on se vitun possunuhakin, mikä kans vituttaa."

Keskittymisvaikeuksia, univelkaa, musiikkia josta en edes tiennyt pitäväni, tunne siitä että pitää olla varuillaan ettei ajaudu samanlaiseen tilanteeseen kuin vuosia sitten. Kamera jäi Turkuun, Venäjällä ei siis tule paljon kuvailtua jollen löydä vuoden -04 pokkarikameraa jostain kaapin nurkasta.
Vaikea päättää mitään, haluaisin pari päivää aikaa kelata edellistä paria päivää edestakaisin, ja elää ne uudestaan saadakseni selvyyden niiden epäselvistä tapahtumista. Hymyilyttää.

Olen maailman huonoin pakkaaja.
Syitä tähän saattaa löytyä siitä, että pakkaustilanteessa olen yleensä ainakin jotain näistä:

a) darrassa
b) univelkainen
c) helvetillisessä kiireessä (pakkaaminen etukäteen olisi liian keski-ikäisen järkevää, nimenomaan siksi että äiti suosittelee)
d) yleisesti saamaton
e) epäjärjestelmällinen
tai
f) tietokoneella eh heh.

En myöskään osaa pakata kompaktisti ja valita vain niitä tavaroita joita oikeasti tarvitsen. Onko kellään muulla aina pakatessa mielihalu kaivaa kaapin pohjalta ne käyttämättömät ja epäsopivat vaatteet, ihan vaan "jos niitä nyt tulisi käytettyä"? (ei muuten tule.) Örrrr. Ratkaisen ongelman hylkäämällä optimisen (realistisen) kokoisen repun ja heitän kaiken tyhjyyttä kumisevan isoon laukkuun.