Vaikea tiivistää Pietarin matkaa mitenkään järjelliseen muotoon, se kaupunki oli niin hypnotisoiva kaikista ristiriitaisuuksistaan huolimatta, tai ehkä nimenomaan juuri niiden takia. Samanlainen fiilis kuin Barcelonan jälkeen, pakko päästä vielä takaisin.
To condence my feelings, pari lähetettyä viestiä puhelimesta viime viikon ajalta:
"Tää bussimatka ei todistetusti lopu ikinä. Tää on aikatyhjiö, musta aukko joka imee kaiken valon ja ilon elämästä. Vittu."
"Istu itse 15 tuntia putkeen bussissa ja katsotaan sitten kuka on positiivinen.. Tää kaupunki on kyllä överin hieno. "
"Me yritetään mennä syömään, mutta se on vaikeaa kun ei tajua mistään mitään."
"Miten täältä linnasta oikein pääsee pois?"
"Pietari on kyllä my kind of a city. Tässä on jotain rappioromantiikkaa ja dekadenssia, sairas metrosysteemi ja miljoonakaupungin valot. Nyt istun hotellihuoneen ikkunalaudalla auringonpaisteessa, poltan halpaa tupakkaa ja kuuntelen kun jostain kuuluu Manic Street Preachers. Melko hyvä fiilis. :D"
"Eilen huomattiin että Pietarin metro goes pretty deep. Varsinkin yöllä semisti eksyneenä. Millainen paikka se Bar Fidel on, kannattaako sinne mennä?"
("Onko siellä tanssilattialla vielä mun verta?")
"En tiedä, mutta nyt siellä on ehdottomasti mun. Vittu, mahtavaaaaa!"
"Yksi parhaista illoista ikinä, vieläkin sellainen hyvä flow päällä kun mystisesti ei edes tullut darraa. Aika tappava DJ, melkein mursin mun nenän."
"No ostin juuri vodkaa."
"Suomessa sataa ja hyytävä koulustressi hiipii takavasemmalta. Väsyttää ja vituttaa istua taas bussissa."
...
Ja niin edelleen. Puhelinlaskua ja ensi kesää (aivan sairas lineup Pitkä kuuma kesä- festareilla!) odotellessa voi aloittaa viimeisen hc-kouluviikon.