IRC-Galleria

Yksi maneeri joka minua ihmisissä nykyään ärsyttää on ehdottomasti "vähän" sanan ylikäyttö. Mikä siinä on että kaikki on nykyään vähän mahtavaa ja vähän reilua ja vähän fiksua ja vähän sitä ja vähän tätä. Vähäsen outoa ettei mikään ole enää todella upeeta tai oikeasti paskamaista. Puhekielessä vähäisen "vähän" käytön vielä sietää, mutta kirjoitetussa kielessä se on äärimmäisen ärsyttävää. Miettikää nyt vähän. Kyllä maailmassa on vähän muitakin adjektiiveja.


Ps. Minua ärsyttää myös tämä gallerian vieraslista-toiminto. Kiitos kannettavan tietokoneemme yliherkän hiiren virkaa toimittavan kosketusruudun, usein vahingossa vierailen jonkun täysin väärän ihmisen kuvilla. Minusta se on epämiellyttävää, ja vielä epämiellyttävämpää on se, etten nyt voi käydä katsomassa niiiden ihmisten kuvia, joita oikeasti haluaisin stalkata. Tai voisin,mutta olen myös hyvin kiinnostunut siitä kuka minun kuviani käy katsomassa, joten en kuitenkaan halua laittaa ko. toimintoa pois päältä.

tänään oli hyvä päivä. Sain nukkua kahdeksaan asti ennen kuin piti nousta ylös, se tarkoitti siis yhtä tuntia enemmän hyvää aamu-unta kuin muina kouluaamuina. Kuka tahansa uniongelmainen tietää että lisätunti nukkumista on piece of heaven, ja se vaikutti päivän laatuun parantavasti alusta asti. Koulussa oli harvinaisen seesteinen olo, mutta mitään erikoistahan siellä valitettavan harvoin tapahtuu. Tänään oli tosin ala-asteella Kullervo-konsertti (:'D Jannika, tapahtuuko tälläistä Torkkelissa.) jonne päästiin/jouduttiin menemään yläastelaisten kanssa. Yläastelaiset ovat yllättävän pieniä ja tönivät paljon. Tulin miettineeksi että millaistahan sitä tuntuisi olla sellainen mukavan kompakti ja lyhyt ettei aina tarvitsisi tuntea itseään ihmisaallonmurtajaksi kun kulkee ruuhkassa. OKEI tämä voi olla hieman liioiteltua, koska 173 senttinen olisi kääpiö millä tahansa mallimarkkinoilla (elämäni tragedia) JA Ähtärissä harvemmin tarvitsee liikkua minkäänlaisessa ruuhkassa. Päinvastoin täällä kuljetaan pelottavankin autioissa maisemissa jopa maanantaiaamuna klo.8.45. Mutta kuitenkin! Siinä on 173 senttiä liian vähäistä raajojen- ja ruumiinhallintaa.
Kun pääsin kotiin löysin ensitöikseni levyhyllystä vanhan kokoelma-cdn jonka olin ilmeisesti polttanut joitain pippaloita varten, ja koska olin yksin kotona, kehtasin häpeilemättä laittaa sen soimaan ja tanssahdella hieman Fat Boy Slimin tahtiin samalla kun kahvi tippui. Sitten luin hieman tänään lainaamaani Odysseiaa josta pitäisi tehdä esitelmä perjantaiksi, mutta keskittyminen oli vaikeaa koska ikkunasta paistava auringonpaiste vei kaiken huomioni. Sen jälkeen tulinkin koneelle jolla olen käynyt hyvin mielenkiinnostavaa keskustelua Visan kanssa mm. espanjan kielen sympaattisuudesta (Visa sanoi ferrokaril ja minä sanoin me gustas marijuana), keväästä ja auringosta hetkellisesti piristävästä vaikutuksesta, sitten ensi kesän festareista ja sitten Visa tunnusta käyttävän Bossia (!) ja sanoi että Puma Jamaicasta tulee mieleen pilvi, mikä onkin ihan sopivaa.
Nyt pitäisi lopettaa ja lähteä treenailemaan kahdeksi tunniksi.
P's !

(np. Sage Francis - Can I Kick It?)

Ps. Ainiin, kuuntelin aamulla Zen Cafén Laiska, tyhmä ja saamaton- levyä joka toi mieleen parin vuoden takaisen kesän ja syksyn. Good times, MJ.

Haluan viidenkympin cd-ostokseni kotipöydälleni nyt heti!

Joskus kadehdin toisten elämää ihan hirveästi. En usko että se on vakavaa.

"Ps. Oma Sälä on myös hauska tapa jättää vaikka joulutervehdys kaverillesi. :)"

:)):)):):):))) no niinpä onkin.

"Sinulla ei ole säliä tässä kansiossa."

"säläwelho"

"Irc-Gallerian Säläkauppa"

Missään ei ole vähääkään järkeä kun ei saa viikkoon nukuttua. Ajatusketjut katkeavat ja sitten unohtaa mitä oli edes ajattelemassa. Katsoo kaikkea välimatkan päästä. Jää auton alle eikä tajua edes pelästyä.

Haluan nukkua.

Tänä jouluna kuuntelen Norah Jonesia.